Saint or Sinner//BC ONESHOTS

AleksixNiko=Mörrimöykky

*ALEKSI*

Katselin haikeana ikkunasta ulos ja huokaisin syvään. Miksi siellä piti aina sataa.. mieli olis pysynyt huomattavasti virkeämpänä jos ikkunasta olis näkynyt joskus jotain muutakin kuin pelkkää harmaata.

Vedin harmituksissani sälekaihtimet kiinni ja lähdin suuntaamaan kohti makuuhuonetta. Niko nukkui vielä ja mä päätin mennä sen viereen ja unohtaa tämän sysipaskan ilman edes hetkeksi. Nikolla oli kyllä keinot saada synkempikin päivä paremmaksi. Kunhan se vain osasi vetää oikeista naruista.

Avasin raollaan olevan makkarin oven ja etsin katseellani sängyssä makaavaa miestä. Se oli jossain tuon ison peittokasan keskellä. Ruskeat hiukset vain pilkotti tyynyltä kun se oli hautautunut peittojensa sekaan.

"Niko?" sanoin kysyvästi.

Se ei antanut mulle vastausta vaan käänsi vain kylkeään. Se tuhahti kiukkuisen kuuloisena ja veti peittoa lujemmin päälleen. Se oli suloinen mörrimöykky...

"Mikä sun on?" kysyin istuessani sängyn reunalle.

Mä en tietääkseni ollut tehnyt mitään sen arvoista et miehen olis pitänyt kiukutella mulle jostakin. En mä olis jaksanut sellaista nyt. Ulkona näytti olevan ihan tarpeeksi masentavaa.. en mä kaivannut Nikolta sellaista. En varsinkaan kun oli mahdollisuus johonkin suloiseen.

"Saanko mä nähdä sun kauniin hymyn?" yritin suostutella sitä. 

Se oli kovin suloinen hymyillessään.. olis se ehkä vähän tätä päivää piristänyt. Hymyilisit nyt.. edes vähän.. mun mieliksi.

"Et saa" se tuhahti ja hautasi kasvot tyynyihin.

Mikä sitä oikein vaivasi? Edes vihaisena se ei ollut tuollainen. Ei koskaan. Varsinkaan mulle. Olinko mä mennyt tajuamattani sanomaan tai tekemään jotain typerää? Jos olinkin, mä olin kovin pahoillani siitä. Enhän mä voinut tietää jos sä et sanonut.. niin typerä mä olin etten tiennyt itsekään mitä olin tehnyt.

"Oonko mä tehnyt jotain väärin?" kysyin varovasti.

Vastausta ei kuulunut. Niko vain jatkoi koomaamista. Ehkä mä sitten vain antaisin sen olla ihan kaikessa rauhassa. Omissa oloissaan. Ei sitä ainakaan mun seurani tuntunut nappaavan vähäisimmässäkään määrin.

Huokaisin syvään ja nousin lähteäkseni. Mä en ehtinyt reagoida millään tapaa kun tunsin selkäni jo painautuvan vasten peittoja. Mörrimöykky olikin vielä tässä ulottuvuudessa...

"Sä et oo tehnyt mitään pahaa. Mulla vaan on ihan helvetin huono päivä" se sanoi hiljaa. 

Se ei jäänyt multakaan huomiotta. Harmitti ihan toisen puolesta. Ei kai mustakaan ollut kiva katsoa rakasta ihmistä tuollaisena.

"Voi pieni" sanoin harmitellen.

Käännyin sen suuntaan ja silitin hellästi tuon sähköiseltä tuntuvia hiuksia. Teki hyvää vai mitä?

"Voisinko mä tehdä jotain et sulle tulis parempi olo?" kysyin.

Mä halusin vain kaapata sen syliini ja pörröttää tuota sähköistä hiuskasaa entistä pahempaan sotkuun. Niko tuskin sitä arvostaisi mutta musta se oli suloinen niin. Ihan kun se ei sitä muutenkin olisi?

"Onks meillä suklaata?" se kysyi.

Se oli suht toimiva ratkaisu oikeastaan joka asiaan. Toinen oli seksi mutta tässä tapauksessa suklaa vaikutti paremmalta idealta.

"En oo ihan varma mutta tarkistan tilanteen" huomautin ja nousin ylös.

Niko tarttui mua käsivarresta ja pudisteli päätään hennosti. Se näytti väsyneeltä ja turhautuneelta.

"Ei sun tarvii" se huokaisi.

Se oli kerrassaan typerä jos kuvitteli mun menevän tuohon. Jos sillä oli paska fiilis, mä olin enemmän kuin valmis kääntämään jokaisen kiven saadakseni sen hymyilemään.

"Mä kiipeän hakemaan vaikka kuun taivaalta jos se tekee sut onnelliseksi" kerroin jämäkästi ja painoin määrätietoisesti suukon sen huulille. Nousin ylös ja lähdin kohti keittiön herkkukaappia. Kyllä vain... meiltä löytyi sellainenkin..

Sinne jemmattiin pahan päivän varalle yleensä juuri suklaata tai sitten salmiakkia. Siitä kaapista ei kukaan muu tiennyt mitään...

Astelin herkkukaapille ja vedin oven auki. Pahalta näytti... keskimmäisellä hyllyllä oli avattu suklaalevy joka näytti lähinnä siltä et jos mä olisin sen sängyssä kiukuttelevalle miehelle vienyt, se olis vain suuttunut siitä.

Nappasin kaikenkin uhalla levyn mukaani ja vein sen Nikolle. Purkaisi sitten kiukkunsa muhun jos siltä tuntui...

"Sori rakas, tää oli ainut mitä mä löysin" sanoin harmitellen.

Se pudisteli päätään ja nappasi mua kädestä kiinni. Sekunti tuosta ja mä tunsin makaavani jo tuon päällä. Suklaalevy tipahti sängylle ja mä olin vain tyytyväinen että se oli kunnolla kiinni. Muuten meidän valkoiset lakanat olisi jo suklaan peitossa. Sitten olisi vituttanut vielä vähän enemmän...

"Ihan sama" mies tuhahti.

Nostin kasvoni sen omien tasolle ja katsoin sitä hetken arvioivasti. Se näytti samaan aikaan sekä surulliselta että vihaiselta. Vaikka Nikoa olikin vaikea vihaisena kuvitella.. ehkä harmistunut enemmänkin.

"Oo vaan siinä lähellä ja anna mun takertua kiinni sun kehoon" se sanoi vetäen mua entistä tiukemmin itseään vasten. Se sopi mulle oikein hyvin. Sitä varten mä tässä olin. Tarraudu vain niin lujasti kiinni kun mieli teki. Kyllä mä susta huolta pidin.

"Mikä vain sulle saa paremman olon" vastasin kietoen käsiäni rakkaani ympärille.

Kuten mä sanoin.. vaikka kuu ja tähdet taivaalta jos se teki Nikon onnelliseksi. Kun mä vihdoin olin löytänyt rinnalleni ihmisen jota rakastin työtäni enemmän.. ihmisen joka myös rakasti mua enemmän kuin mitään muuta, niin totta hitossa mä olin sen vuoksi valmis ihan mihin tahansa. Menemään vaikka äärimmäisyyksiin. Eipä olisi ensimmäinen kerta sekään..

***

Sanoja 744

Tästä saatte tällasen kiukuttelu shotin :) Minä oon purkanu kiukkua leipomiseen oikeestaan koko päivän ja sain päähäni ajatuksia mitä ei olis pitänyt :) Nyt sitten saatte lähipäivinä sen ajatuskatkon ansiosta JoelxOlli stooria :))