Saint or Sinner//BC ONESHOTS

OllixJoonas=Muuttopuuhissa

*JOONAS*

"Onks tää suorassa?" kuului kysymys olohuoneen suunnalta.

Mä jätin keittiössä purkamani pahvilaatikon niille sijoilleen ja lähdin katsomaan mistä oli kyse. Olli hääräili olohuoneen suunnalla ja käytti oman elämänsä stylistin taitoja.. tuo taisi olla meistä kahdesta se jolla oli edes etäisesti taipumusta siihen.

Astelin vaalean harmaalla tapetilla verhoiltuun olohuoneeseen ja katsoin selkä muhun päin seisovaa tummatukkaista miestä. Sen päällä oleva valkoinen t-paita oli liimautunut hiestä kiinni sen kehoon ja sai luonnollisestikin mun katseeni harhailemaan. Tuon jaloissa olevat mustat farkut korostivat vähän turhankin näkyvästi sen persettä. Helvetin hyvää sellaista vieläpä...

"Joonas?" kysyvä ääni jatkoi.

Nostin katseeni takaisin ylemmäs ja hymyilin itsekseni. Tämä oli mun elämäni paras päätös. Vaikka Olli ensin olikin hieman sitä mieltä että me kiirehdittiin, nyt se oli niin intoa täynnä tuossa sisustamassa meidän yhteistä olohuonetta. Yhteistä kotia.

"Se on just hyvä siinä" vastasin.

Katsoin tyytyväisenä sen seinälle ripustamaa kultalevyä. Me oltiin sovittu yhteisesti että toinen saisi laittaa omansa olohuoneeseen ja toinen makuuhuoneeseen. Miksei toki myös keittiöön tai kylppäriinkin mutta mä en oikein nähnyt siinä mitään ideaa. Olohuoneessa se oli kaikkien nähtävillä ja makuuhuoneessa se taas oli kaikista pyhimmässä paikassa. Jokainen miettikööt keskenään miksi juuri makkari oli mulle pyhä paikka...

"Joko sä sait keittiön kuntoon?" Olli kysyi.

Se pyyhkäisi kämmenellään lievästi hionnutta otsaansa ja huokaisi hengästyneen kuuloisena. Ja sillä piti muka olla meistä kahdesta parempi kunto... sehän nähdään...

"Suurinpiirtein. Muutama muki uupuu vielä kaapista" totesin hartioitani kohauttaen.

Katsoessani Ollin lempeää hymyä, mä tiesin meidän tehneen oikean ratkaisun. Vaikka meidän rakkaudessa joskus ryppyjä olikin, tuntui niiden selvittäminen aina tuhat kertaa paremmalta. Eihän mikään ihmissuhde niin toiminut etteikö ikinä olisi tullut erimielisyyksiä. Se vain riippui siitä kuinka ne käsitteli. Ja oliko kiinnostus niiden selvittämiseen molemminpuolista.

"Mites makkari?" kysyin hymyillen.

Äkkiä ennen kuin se ehtisi jo taas pistämään mut töihin keittiön puolella. Mieluummin mä siellä makkarissa duunini hoisin. Hallitsinkin vielä sen puolen hommat paljon paremmin. Keittiössä mä en yleensä saanut aikaan juuri tuhoa kummempaa...

"Mitä siitä?" Olli kysyi esittäen tietämätöntä siitä mitä mä ajoin takaa.

Nimenomaan... kai sen nyt tyhmempikin olisi ymmärtänyt.

"Mietin vaan että oliskohan aika testata jo sekin" tokaisin kulmiani kohottaen.

Mä tiesin olevani ehkä hieman malttamaton asian suhteen mutta... ette voi tuomita! Yrittäkää ensin selviytyä järjissänne siitä faktasta että tuo kertakaikkisen upea mies tulisi asumaan koko loppuelämänsä saman katon alla sun kanssa. Mä en voinut olla ainoa jolle pelkkä ajatuskin aiheutti kylmiä väreitä... toteutuksesta nyt puhumattakaan. Sanokaa vasta sitten..

"Sun sänkyhän meillä on" tuo tokaisi.

Mä olin vasta hetki ennen meidän muuttopäätöstä ostanut uuden sängyn vanhan tilalle, joten me oltiin päätetty ottaa tuo sitten mukaan. Hyvin me siinä oltiin tähänkin asti mahduttu nukkumaan. Olli kun ei paljoa tilaa vienyt... se tahtoi aina syliin nukkumaan. Musta se oli vain söpöä..

"Sitä suuremmalla syyllä" sanoin virnistäen ja yhtään varoittelematta nostin Ollin syliini. 

Se naurahti huvittuneena ja kietoi kätensä mun niskaan. Ei silläkään tainnut olla sen suurempia haluja jatkaa muuttojuttuja enää tänään. Päivä se olisi huomennakin.. saatiin me sentään jotain aikaiseksi tänään.

"Ainakin äänieristeet olis hyvä käydä läpi" huomautin.

Lähdin kuljettamaan tuota kohti makuuhuonetta. Siellä oli kaikki vielä ihan  hujanhajan.. sänky sentään oli saatu jo paikoilleen. Se oli tärkeämpää kuin välttämättä olisi uskonutkaan...

Makkariin päästyäni mä olin vähällä kompastua väylälläni olevaan pahvilaatikkoon. Onneksi tämä tragedia saatiin väistettyä ja mä sain vietyä Ollin turvallisesti sänkyyn.

Laskin tuon hymyillen peittoja vasten ja menin nelinkontin sen päälle. Kumarruin suutelemaan sitä samalla tuon kiertäessä jalkojaan mun lantion ympäri. Sillä näytti olevan täsmälleen sama visio illan kulusta... ainakaan ei tulisi erimielisyyksiä asian suhteen...

Pahvilaatikot ehtisi odottaa huomiseen. Asiat oli laitettava tärkeysjärjestykseen. Ja juuri nyt tärkeintä oli se että uusille naapureille tehtäis kerralla selväksi ketkä tänne on muuttaneet. Terveisin tulevat veriviholliset...

***

Sanoja 581

En myönnä että tällä osalla olisi jotain tekemistä oman muuttoni kanssa :)