Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxJoel=Ihastus(osa3)

Mä en ollut päässyt edes kotiin asti kun Niko oli jo tekstannut että mistä treeniksellä oli oikein kyse. Sen uteliaisuus oli pohjatonta.. ja ihan suloista siihen asti kunnes se tunki nenänsä syvälle mun rakkauselämääni. Niin hiton epävarma mä olin siitä vielä itsekin..

Kaikessa yksinkertaisuudessaan mä tyydyin kertomaan sille vain että olin pyytänyt Joelia mun luo. Katsomaan leffaa ja juttelemaan maailman menosta. Se oli ehkä hieman harhaanjohtavasti sanottu mutta totta kuitenkin!

Sen toteutus oli sitten vähän eri luokkaa mutta siitä Nikon ei tarvinnut tietää mitään. Se oli aina olevinaan niin rakkauden ammattilainen että... pääsääntöisesti se kuitenkin kaatui päätelmineen omaan nokkeluuteensa.

Kerran se oli saanut jostain päähänsä et Tommilla ja Ollilla oli tunteita toisiaan kohtaan. I mean... totta kai niillä oli! Mutta ei enempää kuin kaverillisia tai veljellisiä sellaisia.

Ne oli viettäneet tavallista enemmän aikaa yhdessä silloin ja se kai oli saanut Nikon rakkaustuntosarvet nousemaan saman tien pystyyn. Sillä nyt oli ylhäällä milloin mikäkin sarvi...

Myöhemmin totuus oli paljastunut kun Tommi oli kysynyt voisiko se ottaa erään tytön mukaan keikalle. Ja niin ne Nikon kauniit kuvitelmat sitten murenivat... Tommi oli vain uskoutunut Ollille sisimmässään myllertävistä oudoista rakkauden hämärtämistä tunteista. Nyt mä ymmärsin sitä...

Vastattuani Nikolle, mä tsemppasin itseni vielä viimeiseen 350 metriin. Koti oli näkyvissä jo! Ja ennen kuin kukaan ehti kysyä niin kyllä, mä asuin vain vajaan kilometrin päässä treenikseltä ja kyllä, mulla oli aivan helvetin huono kunto.

Mulla olisi nyt vielä yö ja seuraava aamupäivä aikaa panikoida. Minut tuntien se ei voinut olla kovinkaan hyvä juttu. Mitä vähemmän mulla olis ollut aikaa ajatella, sitä parempi. Mun mieleni kun kävi hetkessä läpi jokaisen mahdollisen ja mahdottomankin skenaarion. Mulle katastrofiajattelu oli todella ominaista.

Huokaisin päätäni pudistellen ja kaivoin avaimet takkini taskusta. Ensin lukittu alaovi piti kiskoa auki, joka sekin oli yksi helvetin työmaa. Se oli ollut haastava jo pitkän aikaa ja sitä oltiin kyllä uusimassa kunhan vain taloyhtiö kiireiltään kerkesi. Sitä odotellessa kun puolet talon asukkaista majailisi grillikatoksessa kun ovesta ei enää päässytkään sisään...

Vedin metallisesta kahvasta oven auki ja käännyin painamaan valot päälle. Mua ei huvittanut kompuroida täällä keskellä yötä. Naapurit tuskin arvostivat sitä. Ei ne kyllä arvostaneet paljon muutakaan mutta kukapa nyt niitä olisi jaksanutkaan miellyttää.

"Tulithan sä vihdoin!" tuttu ääni sanoi.

Mä tunsin synkän sieluni irtoavan kehosta ja lukittautuvan kellarin syviin syövereihin. Mitä helvettiä sä täällä teit?!

"Jesus Christ, Niko! Mä olin vähällä saada sydärin" moitin sitä.

Tuo nousi seisomaan viattomasti hymyillen ja nappasi kaiteesta tukea. Se katsoi muhun odottavasti. Luulitko sä tosissasi?

"Sori. Mä aattelin vaan et voitais jutella hetki" se sanoi.

Mä pudistelin päätäni turhautuneena.. tuo mies oli sinnikkyyden ruumiillistuma. Jopa ärsytyspisteeseen asti. Ja juuri nyt se oli hyvin lähellä löytää minulta sen pisteen.

"Miten sä pääsit sisään? Alaoven pitäis olla lukittuna" tuhahdin ja aloin nousta portaita ylös. Niko seurasi perässä, siinä luulossa et mä olin päästämässä sen sisälle kämppääni. Turha toivo... mä en kaivannut nyt sen diagnooseja siitä millaiset mahdollisuudet mulla oli Joelin suhteen. Mä tiesin kyllä itsekin niiden olevan olemattomat. Pelkkää hakuammuntaa...

"Yläkerran mukava rouva päästi mut samalla oven avauksella kun sanoin että odottelen ystävääni" Niko jatkoi selitystään.

Päästyäni tasanteelle, mä käännyin katsomaan Nikoon merkitsevästi. Hetken verran mä harkitsin työntäväni sen alas portaista. Siinähän kierisi alas asti... ainakin sen päässä olevat ajatukset kasaantuisivat yhteen ja saisivat sen tajuamaan et nyt oli aika perääntyä.

"Anna olla. Ei mulla ole mitään kerrottavaa" huokaisin kääntyen avaamaan asuntoni ovea. 

Mä en juuri nyt jaksanut sen tenttaustuokiota siitä mikä mun mieltä painoi tai mikä mua vaivasi.

Niko tarttui mua kuitenkin käsivarresta ja sai mut kääntymään suuntaansa. Sen katse oli paljon puhuva. Ihan kuin se olis lukenut mun ajatuksia. Saanut kaiken selville vain yhdellä katseella.

"Joonas mä tiedän että sä pidät Joelista" sen sanat sai sydämen hyppäämään kurkkuun. 

Joko nämä oli taas näitä Nikon koottuja välähdyksiä tai sitten se oli salakuunnellut meitä ja vetänyt omat johtopäätöksensä mun vaikeaselkoisesta selityksestäni.

Käännyin selkä miestä päin ja kiersin avaimella lukon auki. Mä olin valmis sprinttaamaan sisään sellaisella vauhdilla ettei ennen oltu nähty!

"Nähdään maanantaina studiolla" huikkasin ja pujahdin avaimet kourassa sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni ennen kuin Niko ehtisi tarttumaan siihen estääkseen mun aikeeni.

Huokaisin syvään ja nojasin selkäni ovea vasten. Suljin silmäni ja nostin kädet kasvoilleni. Milloin musta oli tullut tällainen... 

***

Sanoja 672

Siis arvatkaapa ottaako päähän ku saan uusia ideoita näihin ministooreihin ihan jatkuvasti... pitäs vissiin ruveta nukkuu öisin ku ideat tulee sillon...