Saint or Sinner//BC ONESHOTS

OllixJoel=Viimeiset hitaat

*OLLI*

Oksettavan romanttinen musiikki kaikui hämärässä salissa jonka lähekkäin tanssivat ihmiset täyttivät. Kaikki oli yhtäkkiä jotenkin niin kovin herkkää... minne se minä en ainakaan tanssi- uho oli oikein jäänyt?

Mä istuin aivan päädyssä puisella alustalla ja naputtelin kämmenelläni musiikin tahtiin. Tätä se minun osaltani tulisi olemaan siihen asti kunnes mä pääsisin lähtemään kotiin täältä. Se olisi ikävä kyllä hyvin pitkälti myös Joonaksen käsissä... me oltiin tultu tänne typerään kouludiscoon sen isoveljen kyydillä ja se myös meidät tulisi hakemaan sitten kun sen aika oli. Joonasta vaan tuskin sai ensimmäisten joukossa pois tanssilattialta. Tuo oli oitis mukana jos joku vähääkään osoitti sille kiinnostusta.

Muiden seassa hyöriminen taas ei oikein innostanut minua. Taaempana oli turvallisempaa. Ikään kuin tarkkailla tilannetta ja paeta paikalta jos homma meni uhkaavaksi.

Mä olin itsekin yksi niistä joka oli vannonut ettei lähtisi tanssimaan. Ei mun taidoilla. Mä en osannut tanssia edes Macarenaa! Mistään muusta puhumattakaan.

Seuraillessani ympäri salia kokoontuneita ihmisiä, mun katseeni kiinnittyi vähän matkan päässä olevaan blondiin poikaan. Se seisoi suoraan mun näköetäisyydellä, tolppaan nojaillen ja puhelintaan näppäillen.

Se näytti tylsistyneeltä tai sitten se vain odotti jotakuta. Kaveria tai tyttöystävää kenties? Siitä puheenollen, missäköhän se Joonas mahtoi mennä?

Jotain tuttua tuossa tyypissä kuitenkin oli. Mä olin varmasti nähnyt sen koulun käytävillä monesti mutta en vain saanut päähäni kuka se oli.

Mä seurailin sen liikkeitä kun se laittoi puhelimensa taskuun ja kädet puuskaan. Mun katse lähti harhailemaan sen pitkiin, mustien farkkujen peittämiin jalkoihin. Sen reidet oli vahvuudeltaan ehkä puolet mun omista!

Tuon ylävartaloa peitti valkoinen t-paita joka paljasti tässä valaistuksessa kankaan alle kätketyt vatsalihakset. Sen kaulassa oli hopeinen ketju ja olkapäätä koristi jokin tatuointi.

Mä nostin katseeni sen kasvoihin jolloin mä tajusin häpeäkseni sen tuijottavan mua suoraan silmiin. Ne oli kauniin siniset. Sen luomia korosti tummat silmämeikit jotka oli viimeistelty ihan kajaalia myöten. Ja siltikään mä en lakannut tuijottamasta sitä...

Sen punertavat huulet kaartui huvittuneeseen hymyyn jolloin mä tajusin nolanneeni itseni täysin. Siirsin nopeasti katseeni poispäin ja aloin etsiä Joonasta väkijoukosta. Jätkästä ei näkynyt jälkeäkään...

Mä yritin pudistella äsköistä tilannetta pois päästäni ja toivoin etten törmäisi tuohon tyyppiin enää tämän illan aikana. Tuo oli ihan tarpeeksi noloa muutenkin...

"Olli! Paljonko sulle pitää juottaa että sä suostut tanssimaan?" kuului tuttu ääni jostain väkijoukon keskeltä. Joonas sukkuloi itsensä ihmismassan lävitse mun luo ja tyrkytti kädessään olevaa pulloa. Se jätkä oli täysin valmista kauraa...

"Eiköhän meidän pitäis ruveta lähtemään? Pääsisit nukkumaan jo" huomautin. 

Kyllä mä Joonaksen tunsin. Ei sillä ollut aikomustakaan lähteä vielä. Seuraavaksi se alkaisi pitää mulle kokonaista luentoa siitä kuinka elämästä oli nautittava nyt ja nuoruudesta revittävä kaikki irti. Oikeassahan se oli, en mä sitä voinut väittää. Mä en vain ollut sellainen joka viihtyi näin sosiaalisissa tilanteissa...

"Joko sä oot lähdössä?" kuului matala ääni mun takaa.

Joonas virnisti tyytyväisenä ja lähti matkoihinsa. Mä käännyin hitaasti äänen suuntaan ja kohtasin edessäni katseen, joka vain hetkeä aiemmin oli saanut mut punastumaan häpeästä.