Saint or Sinner//BC ONESHOTS

OllixTommi=Ei kerrota kellekään

*OLLI*

Vahva ote mun hiuksista oli ainut asia joka piti mua vielä edes jotenkin järjissäni. Huom jotenkin... tämäkin oli suhteellinen käsite ottaen huomioon mun tämän hetkisen elämäntilanteeni.

Me oltiin Tommin kanssa lähdetty ajamaan aamulla varhain tänne Stadiin ihan vain sitä varten et meillä oli tarkoitus olla treenit tänään. 30 kilometriä ennen perille pääsyä Nikolta oli tullut viesti meidän whatsapp-ryhmään että eipäs ollutkaan.

Mä olin vastannut että me tultais joka tapauksessa kun oltiin jo sen verran lähellä. Kuinka helvetin tyhmää olisi ollut kääntyä siinä kohtaa takaisin kotiin. Ei meillä ollutkaan kuin 600 kilometriä matkaa tänne. Hullujahan me oltiin, se lienee sanomattakin selvää.

Aleksi ja Joonas olivat sanoneet viettävänsä sitten vapaapäivän ja lähtevänsä illalla baariin. Seuraan sai kuulemma liittyä... mulla olis pitänyt olla jotain ihan muuta tekemistä mutta jäi vain nähtäväksi sössinkö mä kaiken tämän typerän temppuni johdosta.

Joel joka nykyisin tunnettiin myös minun poikaystävänäni, oli sanonut ilmaantuvansa treenikselle mikäli ehtisi. Eli toisin sanoen siis ei puhettakaan että sitä jätkää olisi täällä näkynyt.

Tommilla taas olisi tiedossa yksinäinen matka takaisin Ouluun sillä mä olin jäämässä viikonlopuksi Helsinkiin. Ellei tuo sitten lähtisi Joonakselle ja Aleksille kännikuskiksi. Jos mä olisin osannut olla empaattinen, mä olisin varmaan säälinyt sitä.

Tällä hetkellä mä säälin vain koville joutunutta kurkkuani. Hapensaannista ei ollut tietoakaan kun toisen ylpeyden aihe tukki mun henkitorveni. Se liikutteli hiuksista pidellen mun päätäni mielensä mukaan ja kiusasi mua välillä muutamalla ärhäkällä lantion liikkeellä. Ennen kuin kukaan ehti kysyä niin mulla ei itsellänikään ollut harmainta aavistusta siitä miten tähän oltiin päädytty... ei sillä että tämä ensimmäinen kerta olisi ollut. Silloin mä vaan olin vielä ollut sinkkumarkkinoilla..

Me oltiin siis tultu treenikselle lähinnä siinä luulossa et onnistuttais muka kahdestaan saamaan aikaiseksi jotain musaan liittyvää. Edes kaukaa haettuna mä en löytänyt tästä pienintäkään yhtäläisyyttä siihen. Heittäkää itse rumpali ja basisti keskenään treenikämpälle! Ei siitä mitään tullut!

Tommin ote kiristyi ja seuraavassa hetkessä mä sain jo sylkeä suuhuni ilmestyneitä nesteitä. Mulla ei ollut aikomustakaan niellä tuon omaisuutta!

"Sä siivoot kun kerran syljitkin" mies tokaisi virnistäen ja pörrötti mun hiuksiani leikkisästi.

Mua tämä ei huvittanut vähääkään. Mä olin juuri pettänyt Joelia... ja vielä sille kaikista pyhimmässä paikassa. Kuka halusi heittää ensimmäisen kiven?

Tommi kiskoi housut jalkaansa ja lähti hakemaan mulle paperia. Sen sä olit velkaakin kun sait mut suostumaan tähän. Ihan kun mä sitä olisin voinut syyttää. Ei sillä ollut mitään menetettävää. Mä menetin kaiken mistä välitin... itse mä virheeni olin tehnyt..

"Tuossa" Tommin ääni sanoi.

Mä nappasin edes siihen katsomatta sen kädessä olevan paperin ja aloin putsata lattiassa olevia jälkiä. Mä en voinut käsittää kuinka mä saatoin sortua johonkin tällaiseen...

"Hei, pää pystyyn. Virheitä sattuu jokaselle" lempeä ääni sanoi.

Tuo nosti mua leuasta ylöspäin saaden mut katsomaan itseensä. Mä pystyisin tuskin koskaan katsomaan sitä normaalisti.. ja mitä virheisiin tulee.. sä sait ikuisesti kantaa mukanasi taakkaa minun virheenä.

"Ei tehdä tästä mitään numeroa" se jatkoi.

Mä keskityin vain puhdistamaan lattiaa ja yritin uskotella itselleni tämän olevan vain pahaa unta. En mä oikeasti ollut tällainen!

Nappasin likaisen paperin mukaani ja lähdin viemään sitä vessanpönttöön. Ainakin todistusaineisto olisi hävitetty...

"Olli. Kenenkään ei tarvii tietää tästä" se sanoi.

Vedettyäni paperit alas pöntöstä, mä pesin käteni ja katsoin vessan peilistä takaisin tuijottavaa ihmishirviötä. You fucking cheater..

Laskin käteni lavuaarin pinnalle ja suljin silmäni. Kai Tommi oli oikeassa. Ei tämä paisuttelemalla ainakaan paremmaksi muuttunut. Eikä siitä jauhamalla tehtyä saanut tekemättömäksi.

Huokaisin syvään ja suuntasin olohuoneeseen. Miten hitossa mä pystyin olemaan täällä enää kun mä kuitenkin muistaisin tämän vain paikkana jossa mä tein elämäni suurimman virheen.

"Kenenkään ei tarvii tietää tästä" Tommi toisti.

Se tarttui mua kädestä ja katsoi ymmärtäväisenä mua silmiin. En mä ansainnut ymmärrystä tämän jälkeen. Vaikka jollain tavalla sen katse sai mut uskomaan sen sanoihin. Jos me ei koskaan kerrottu tästä, me voitais myös yhteistuumin sopia ettei mitään ollut koskaan edes tapahtunut.

"Eikö niin?" se esitti retorisen kysymyksen.

Mä vastasin siihen nyökkäilemällä ja huokaisin hiljaa. Tommi hymyili mulle luottavasti ja kumartui suutelemaan mua. Ja mä vastasin vaikka tiesin tekeväni väärin.

Mä olin hetkessä jo niin syventynyt tuohon suudelmaan et havahduin vasta irrotettuani huulet Tommin omilta että jokin hahmo seisoi eteisessä.

Käännyin hitaasti sen suuntaan ja kohtasin Joelin sydäntä särkevän katseen. Jos vain yksi katse olis pystynyt kertomaan sen kuinka sun silmien edessä murskautui usko, unelmat, toivo ja yksi pieni sydän... se olisi ollut juuri tuo katse.

"Joel.." mä ehdin vain sanoa ennen kun se oli jo ulkona ovesta.

Huokaisin syvään ja suljin silmäni. Se siitä sitten. Se ajatuksesta ettei kukaan saisi koskaan tietää.. se meidän parisuhteesta..

"Aiotko seistä siinä vai menetkö perään?" kuului Tommin johdatteleva kysymys.

Älä sinä saatana.. mä en kaivannut siltä tällä hetkellä yhtään vinkkiä. En yhden yhtä sanaa, teoista puhumattakaan. Mä en kaivannut sitä lähelleni nyt. Etköhän sä ollut tehnyt jo ihan tarpeeksi.

"Haista paska" murahdin ja lähdin niiltä sijoiltani Joelin perään.

Asfaltti oli kuumaa kuin laava ja minä painelin sukkasillani sitä pitkin saadakseni poikaystäväni kiinni. Hyvää harjoitusta helvettiä varten!

"Joel odota!" huusin sen perään.

Mutta se ei kuunnellut. Meni vain edellä, välittämättä siitä et mä yritin saada sitä pysähtymään. Mä myönnän, sillä oli hyvä syy. Mutta mä olisin silti halunnut puhua.. selvittää asiat sen kanssa.

Se meni onneksi kävellen joten mun oli helppo työ saada se juosten kiinni. En mä olis pystynyt vastaamaan mitenkään jos se olis pinkonut juosten karkuun. En näillä jaloilla.

Päästyäni sen kohdalle mä tartuin sitä käsivarresta ja käänsin kohti itseäni. En mä ehtinyt reagoida mitenkään kun se jo läpsäisi mua poskelle ihan kunnolla. Ansaitusti.

"Mä en halua kuulla. Mä näin kaiken tarvittavan" se sanoi ja kääntyi uudelleen poispäin.

Eikä tilanne mun selityksistä olis parantunutkaan. Ei mulla ollut mitään puolusteltavaa. Enkä mä halunnut loukata sitä enää yhtään enempää.

"Olishan mun pitänyt tietää etten mä merkinnyt sulle yhtään mitään" sen sanat repi mun sydämen kahtia. Tuossa se ei olisi voinut olla enää enempää väärässä. Joel oli kaikki mitä mulla oli. Mä vaan.. mä vaan tein virheen joka maksoi mulle sen kaiken.

Se lähti pois mun luota taakseen katsomatta. Enkä mä voinut mennä enää sen perään. Tuijotin vain kuinka se meni musta yhä kauemmas ja kauemmas. Mun kaikkeni...

***

Sanoja 970

Saatte nyt tämmösen tähän väliin enkä tiedä koska saan aikaseks lisää koska Oulu vie mut pariks päivää mukanaan (: