Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxJoel=Ihastus(osa5)

"No eihän!" mä puolustauduin nauraen.

Joel vetäisi mut kainaloonsa ja pörrötti mun hiukset solmuun. Mä rakastin sen naurua.. sitä mä olisin voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään kyllästymättä. Ei se liian usein moista harrastanut. Ehkä mä olisin voinut olla syypää siihen että se nauraisi useammin. Ja hymyilisi... se jos mikä sulatti mun sydämeni. Minkäs sille mahtoi..

"Sovitaan sit niin jos se tekee sun päivästä paremman" tuo sanoi virnistellen.

Mun päivä oli ollut jo monellakin tapaa paljon parempi kuin keskiverto päivät yleensä. Joelin kanssa kehkeytynyt pieni väittely oli kaiketi tullut päätökseen. Se oli sitä mieltä että mä olin ahminut ruokani kuin orava ja mä väitin tietysti vastaan sen minkä kerkesin. Enhän mä mikään orava sille tahtonut olla...

 Muutaman viinilasillisen jälkeen mä olin pystynyt rentoutumaan sen seurassa jo hieman, enkä mä ollut ihan varma oliko se lähempänä hyvää vai huonoa. En mä kuitenkaan halunnut tämän menevän miksikään humalaiseksi nuolemiseksi. Mulla kun oli valitettavasti taipumusta sellaiseen...

"Mun päivä on itse asiassa ollut tähän asti jo aika hyvä" huomautin.

Kiedoin toisen käteni Joelin ympärille ja nojasin pääni sen olkapäähän. Se kallisti päätään mun omaa vasten ja lähti johdattelemaan meitä kohti asuntoaan. Vaikka kello olikin vasta hieman yli seitsemän, täällä oli jo pussipimeää. Tämä vuodenaika teki aina tehtävänsä...

Se saattoi kuulostaa hullulta mutta mä pelkäsin pimeää. Olin pelännyt ihan pikku skidistä asti. Mutta nyt mun ei tarvinnut onneksi pelätä. Mä olin turvassa Joelin kainalossa. Siinä oli tuttua ja turvallista. Siinä mun oli hyvä olla...

"Niin munkin. Kiitos siitä" se sanoi hymyillen.

Tunsin sen huulten painautuvan hellästi hiusteni sekaan, sen tiukentaessa otettaan musta. Juuri tällaisena mä sen osasin kuvitella... tämä oli juuri se puoli Joelista mitä se oli pitänyt aina piilossa. Ettei vain kukaan pääsisi raottamaan sen ympärilleen rakentamaa suojakuorta.

Mutta multa sä et voinut enää paeta. Mä halusin murtaa sen kuoren ja sukeltaa syvälle sun maailmaan. Paljon mä siitä tiesin ja olin oppinut pitkän ystävyyden aikana tuntemaan mutta mä tiesin että oli vielä jotain mitä meistä kukaan ei tiennyt. Ja tänä iltana mä halusin ottaa siitä selvää.

"Ja kiitos myös ruuasta. Sähän ne tarjosit" tuo jatkoi.

Olisit nyt vain ollut hiljaa. Mä halusin nauttia tästä kauniista hetkestä meidän välillä. Tässä oli jotain mitä edes mun sisimmässä riehuvat tunteet ei pystyneet peittoamaan. Sitä oli kovin vaikea ilmaista sanoin...

"Hyvä jos tykkäsit" vastasin nojautuen tiukemmin Joelia vasten.

Se tuhahti huvittuneen kuuloisena ja meni musta hieman kauemmas. Olisit vain pysynyt siinä mun lähellä. Myönnä pois! Kyllä sunkin oli hyvä olla mun vierellä.

"Onks sulla kylmä?" se kysyi.

Katsoin sitä oudoksuvasti ja pudistin päätäni hymyillen. Mun teki kovasti mieli ottaa sitä kädestä kiinni mutta mä en uskaltanut. Se tuntui väärältä kun toinen ei tiennyt vielä mitään siitä et mun sydän ja aivot puhui täysin eri kieltä keskenään. Kommunikaatiokatkos... niinkin voisi sanoa.

"Mistä sä niin päättelet?" kysyin huvittuneena.

Näytinkö mä siltä et olin juuri paleltumassa? Hartiat korvissa, ihan pingviininä... kuulosti sellaiselta mitä multa olis voinut jopa odottaakin.

"Aattelin vaan kun tulit niin kiinni muhun että haet sä lämpöä kenties" se tokaisi.

Saattoi kai asian niinkin ilmaista. Joel oli oikein hyvä lämpöpatteri. Muutamaan otteeseen mä olin treenikselläkin ängennyt sen syliin ihan jääkalikkana kun meiltä oli ollut patteri hajalla. Enkä mä koskaan tajunnut pukea tarpeeksi päälleni. Ei sitä koskaan ollut asia haitannut...

"Mä halusin vaan sun lähelle" sanoin varovasti.

Se sai Joelin hymyilemään jälleen. Se nappasi mut uudelleen kainaloonsa ja kietoi nyt jo toistakin kättään mun ympärille. Vähän kuin se olis halannut mua. Se tuntui mukavalta...

"Jos jaksaisit odottaa mun luo niin voidaan sit vaikka sohvalla halailla jos sä tahdot" Joel ehdotti. Se kuulosti hyvältä mutta yksi kohta sen lauseessa särähti korvaan. Jos sä tahdot. Ihan kuin se ei olisi itse halunnut. Tai niin mä sen tulkitsin. Sekin oli jo Joelin kohdalla paljon että sai sen taipumaan tuollaiseen jonkun toisen vuoksi. Mutta mä kai salaa olin toivonut että se olisi itsekin halunnut. Kaivannut läheisyyttä yhtä lailla kuin minä... ehkä mä olin sitten väärässä.

"Vai kuinka?" se esitti johdattelevan kysymyksen.

Kyllä se varmasti tiesi itsekin että mä olisin ollut valmis halailutuokioon vaikka ihan tässä näin. Keskellä kävelytietä. Ei se mun kaltaiselle läheisyydenkipeälle ihmiselle mikään haaste olisi ollut. Sinä kuitenkin taisit olla toista maata...

"Niin kai" vastasin hiljaa ja huokaisin lähes äänettömästi.

Miksi mä olin antanut aivoilleni luvan edes ajatella että tästä olisi voinut muka tulla jotain. Elätellä turhaa toivoa. Sellaista se Joelin kanssa oli. Ja nyt mä olin menossa kiduttamaan itseäni vielä kaksi kertaa pahemmalla tavalla. Halailemaan sen kanssa ja vastauksen tietäen, kertomaan sille kuinka rakastunut mä olin. 

***

Sanoja 731

Noniin nyt kuulkaas kaikki Jiko-intoilijat :) Eli tosiaan alan(oon itseasiassa jo alottanu) kirjottaa uutta Jikoa joka tulee sijoittumaan pitkälti koulumaailman ympärille eikä siinä kaikki tuu olemaan välttämättä ihan niin todenmukasia mitä aiemmissa(esim. joudun säätämään vähän ikäjakaumien kanssa saadakseni tietyt jutut toimimaan xd). Mutta kyssäri!!! Haluatteko siihen ympärille myös muita shippejä?