Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxOlli=Varkaissa

*JOONAS*

Olli oli vielä kauppareissulla ja mä olin päättänyt käyttää sillä välin tilaisuuden hyväkseni. Eksyä sen vaatekaapille ja käydä toteuttamassa hallitun ryöstön. Jotakin mä voisin sille jättää mutta hupparit lähtisi minun mukaani. Minun kaappiini.

Kipitin makuuhuoneeseen ja riuhtaisin Ollin tummanruskean Ikeasta ostetun kaapin ovet auki. Silmäilin edessäni avautuvaa siistiä näkyä hetken kunnes löysin etsimäni. Hupparit oli laskostettu nätisti yhdelle hyllylle ja nyt oli aika sotkea se järjestys. Käydä kimppuun ja ottaa ne mitkä minulle kuului.

Nappasin koko hupparipinon käteeni ja laskin sängylle. Ihan kun Olli ei tajuaisi että tuosta tyhjältä paikalta puuttui jotakin...

Otin ylimmäisenä pinossa olevan harmaan hupparin käsiini ja painoin kasvoni kiinni kankaaseen. Se tuoksui täydelliseltä. Aivan Ollilta. Shokeeraavaa eikö totta?

Nuuskutin tuota hetken kunnes laskin sen sängylle muiden seuraksi ja otin uuden tilalle. Seuraavana jonossa oli musta valkoisilla printtikoristuksilla kuvioitu pehmeän tuntuinen vaatekappale. Se taisi olla uusin tulokas tuon vaatekaappiin. Mutta vielä uudempi lisä minun kokoelmaani.

Sen tuoksu oli viedä multa jalat alta. Niin täydellinen ja niin Ollimainen... mitä muuta siltä voisikaan olettaa.

Ovelta kuuluva rasahdus sai mut säpsähtämään ja pudottamaan vaatteen pois käsistäni.

"Muru, mä tulin kotiin!" tuttu ääni eteisestä tiedotti.

Mä hymyilin itsekseni ja jatkoin tutkimusmatkaani. Kyllä mä tiesin ettei Olli siitä pahastuisi kun mä kävin varkaissa sen vaatekaapilla. Se oli vain otettu siitä että mä halusin pukeutua sen omaisuuteen. Vaikka mieluummin mä olisin kyllä kietoutunut jätkään itseensä...

"Tuun kohta sinne! Oon vaihtamassa vaatteita" vastasin sille.

Nimenomaan vaihtamassa... se saisi tilalle mun vanhat college-housuni kun mä sain sen hupparit. Yksipuolisen päätöksen johdosta.

"Älä viivy kauaa. Mulla oli jo ikävä" Olli huomautti keittiön suunnalta.

Se tunne oli molemminpuolinen. Laskin mustan hupparin sängylle ja vedin oman yläosani pois. Heitin sen lattialle ja kiskoin Ollin hupparin päälleni. Hymyilin tyytyväisenä ratkaisuuni ja kiikutin sängylle jääneet vaatekappaleet omaan kaappiini. Hallittu ryöstö. Kuten mä sanoin.

Päätin vaihtaa vielä mukavammat housut jalkaan ja annoin farkkujen tehdä tilaa rennommille collareille. Juuri nyt mä en pitänyt niistä jotka olivat mun omassa kaapissa joten jatkoin samalla linjalla ja etsin Ollin kaapista jotkut kivat.

Farkut kilahti lattialle johon mä talloin ne yhdeksi mytyksi. Mustat Niken housut olivat hyvä valinta tähän iltaan. Ainakin mukavat jalassa ja näyttivätkin vielä ihan hyviltä...

Vaihdoin nuo jalkaani ja kipitin keittiöön Ollin luo halien ja pusujen toivossa. Sellaiset kelpasi mulle aina enemmän kuin hyvin.

"Muru?" kyselin uteliaana poistuessani makuuhuoneesta.

Keittiöstä kuului vastaus jonka perässä mä olin menossa. Tulisin saamaan osakseni varmasti vähintäänkin kyseenalaistavia katseita mutta sisimmässään se kuitenkin piti näkemästään. Kyllä mä sen mielen mutkat tiesin...

"Mä toin kanaa ja riisiä.. jos tehtäis vaikka risottoa" tuo sanoi tyytyväisenä.

Kyllä se vain minulle sopi. Yleensä Olli oli muutenkin meistä kahdesta se joka viihtyi keittiössä. Mä kun en saanut siellä aikaiseksi kuin elämää suuremman katastrofin. Suosiolla siis jätin homman sellaiselle joka sen osasi. Ja jonka jälkeen meillä myös todennäköisemmin olisi keittiö vastaisuudessakin...

"Toit sä mun Daimit?" kysyin kurkkien kohti ostoskasseja.

Laskin leukani Ollin olkapäälle ja yritin tutkailla mitä kaikkea se oli oikein mukaansa löytänyt.

"Totta kai toin. Ne olis viimeinen mitä mä voisin unohtaa" tuo vastasi hymyillen ja kääntyi kasvot mua kohti. Sen kulmat kohosi kyseenalaistavasti kun se tarkasteli mun päällä olevaa asua.

Mä hymyilin viattomasti ja kiedoin käteni tuon niskaan. Ethän sä nyt mulle vihainen voinut olla. Ethän?

"Ja sä oot näköjään unohtanut kumpi vaatekaapeista oli mun" mies tokaisi.

Myönnetään... dementia saattoi vaivata. Olihan tässä ikääkin jo lähes 30 vuotta.. ei ollut vanhaksi tulemista.

"Eikö susta muka oo yhtään seksikästä että mä pukeudun sun vaatteisiin?" kysyin pyöritellen sen hiuskiehkuroita sormissani. Se tuhahti mun huulia vasten ja pudisteli huvittuneena päätään.

"Sä tiedät kyllä varsin hyvin että musta sä oot aina seksikäs" se sanoi hymyillen.

Niin se oli joskus tainnut sanoa. Vaikka jätesäkki päällä... mä olin enemmän kuin otettu siitä miten paljon se piti mun ulkomuodosta. Se jeesasi mun muinoin romuttunutta itsetuntoani kieltämättä aika hyvin.

"Erityisesti mun alla ilman vaatteita" tuo kuiskasi.

Sen sanat sai kylmät väreet juoksemaan pitkin käsiä ja huulet kaartumaan tyytyväiseen hymyyn. Senkin mä tiesin... pitäisi kai taas muistutella sitä siitäkin näystä..

***

Sanoja 635

Koitan seuraavaks väsätä teille jotain noista mihin on pyydelty jatkoa :) Ja tsemii hei kaikille kenellä koittaa huomenna paluu kouluun (: