Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxJoel=Paparazzi

*JOONAS*

Lempeä tuulenvire heilutti mun edessä istuvan miehen hiuksia mielensä mukaan. Tuo näytti söpöltä yrittäessään pitää auki olevaa takkukasaansa edes jonkinlaisessa järjestyksessä. Yksi työmaa se varmasti olikin...

Vihdoin ja viimein mä olin saanut suostuteltua Joelin kanssani ihmisten ilmoille. Vaikka me oltiin pidetty yhtä jo lähemmäs pari kuukautta, se kavahti silti muiden edessä näyttäytymistä. Kyllä mä sitä toisaalta ymmärsin.. vaikka mä itse olisinkin tahtonut kuuluttaa koko maailmalle meidän suhteesta.

Se kaipasi yksityisyyttä asian suhteen mikä oli musta vain suloista. Me jaettiin käytännössä koko meidän elämä fanien kanssa ja ne tiesi meistä lähes kaiken. Oli se ihan kiva et edes yksi asia pysyi vain meidän kahden välisenä. Vaikka jätkät nyt meidän lähentyneistä väleistä tiesikin mutta eipä niiltä salassa mikään pysynytkään. Ja ne nyt oli monessa muussakin mielessä aivan eri asia muihin nähden.

Joel oli itse ehdottanut että me lähdettäis käymään ulkona kahvilla. Mä olin hieman laittanut tuota ajatusta uusiksi ja ehdottanut kahvin sijaan jäätelöä. Lämpötilan huidellessa lähes 30 asteessa ei ihan ensimmäisenä tehnyt mieli kuumaa kahvia...

Meidän intensiivinen keskustelu uuden biisin tulevasta musiikkivideosta oli siirretty sivuun ja otettu hetki pienelle sometauolle. Joel oli tietenkin samantien laittanut instagramin tarinat-osioon kuvan keskustan vilskeestä. Mä taas suunnittelin jotain muuta...

Kurottauduin tarttumaan Joelia kädestä ja hymyilin sen hämmentyneelle katseelle. Ujutin sormeni sen omien lomaan ja katsoin sitä lempeästi. Siltä irtosi hellä hymy eikä se näyttänyt pistäneen pahakseen mun eleestäni.

Mä nappasin toisessa kädessäni olevalla puhelimella kuvan meidän käsistä ja tallensin sen. En mä viitsinyt laittaa sitä stooriin lupaa kysymättä... ehkä julkaisuksi sitten kun meidän suhteen oli aika tulla julkisuuteen. Vielä sen aika ei tainnut olla..

Musta tämä oli Joelille jo iso askel ja mä olin enemmän kuin ylpeä siitä. Mä halusin sen voivan luottaa siihen etten mä tehnyt ilman sen lupaa mitään tällaista. Sitten kun se itse oli siihen valmis, sitten olin minäkin.

"Sulla on jätskiä poskessa" se sanoi hymyillen.

Mä laskin luurin pöydälle ja pyyhin sotkut pois kasvoiltani. Tämä oli jotain missä vain minä saatoin onnistua...

"Lähtikö?" kysyin vilkaisten jäätelötahraa kämmenessäni.

Vai olinko mä sotkenut ihan urakalla? Tämä oli hyvä muistutus siitä miksen mä käynyt syömässä ulkona.. näköjään se harvoinkin oli liikaa.

Joel nyökkäsi ja irrotti otteensa mun kädestä. Se nappasi sinisen pienen kulhon käteensä ja keräsi muoviseen lusikkaan vielä loput jäljelle jääneestä suklaapehmiksestään. Se oli ihan hiton suloinen syödessään...

Olihan se sitä toki muutenkin mutta musta vain Joel Hokka ja suklaapehmis olivat tämän kesän kiistatta söpöin yhdistelmä. Sille vaan ei mahtanut mitään.

Mä en itse välittänyt juuri suklaajäätelöstä.. mä olin heikkona päärynään.. harmi vain et sitä ei ollut saatavilla pehmiksissä. Mun oli tyydyttävä vain vaniljaan. Hyvää se sekin oli.. Joelin seurassa mä olisin tosin voinut nauttia vaikka pikkukiviä..

Joka tapauksessa mä olin oman jäätelöni jo syönyt joten heitin kulhoni lusikoineen päivineen vieressä olevaan roskikseen ja jäin odottamaan Joelia. Nyt tämä elävältä polttava auringonpaiste saisi luvan riittää...

Nappasin puhelimeni uudelleen käteeni ja nousin ylös kun huomasin Joelinkin olevan jo valmis. Ujutin luurin shortsieni taskuun ja katsahdin tuolilta ylösnousua suorittavaa miestä.

Se heitti roskat roskiin ja laski aurinkolasit silmilleen. Nuo oli oikeasti minun.. se kivenkovaa väitti niiden kuuluvan sille mutta kyllä mä omaisuuteni tunsin. Uskotelkoot itselleen niin jos tahtoi. Eipä sillä mitään väliä ollut.

Mä siirryin pois paahtavien auringonsäteiden alta ja Joel seurasi perässä. Nyt oli mun vuoro hymyillä...

"Nyt sä oot sotkenut" sanoin huvittuneena.

Tuskin yhtä pahasti kuin minä.. ei tuota oikeasti edes huomannut jos kauempaa katsoi. Sille oli jäänyt alahuuleen ihan vähän jäätelöä.

"Missä?" se kysyi.

Tuo katsoi mua odottavasti, täysin valmiina puhdistamaan sotkunsa. Mä vain hymyilin ja astuin sitä lähemmäs. Nostin käteni sen kasvoja kohti ja painoin peukaloni hellästi sen alahuulelle.

"Tässä" vastasin ja pyyhkäisin tahran pois.

Mä siirsin kättäni kauemmas ja kurottauduin suutelemaan sitä täysin varoittamatta. Se ei estellyt vaan vastasi mun hellään suudelmaan.

Yhtäkkiä mun korviin kantautui kameran ääni.. voi perkele... irtauduin Joelista ja katsahdin ympärilleni. Vähän matkan päässä meistä seisoi ruskeahiuksinen lyhyehkö tyyppi, joka oli puhelin kädessään kääntynyt meidän suuntaan. Tämä olikin liian hyvää ollakseen totta.

Se siirsi puhelinta syrjään ja väläytti meille ilkikurisen hymyn. Olisihan se pitänyt arvata...

"Nähään seiskan etusivulla" se sanoi virnistäen ja nosti sydämen muotoiset aurinkolasit silmiltään.

"Vittu Niko, mä tapan sut kohta" Joel huomautti.

Tuo uhkaus oli aiheellista ottaa tosissaan. Mitä mä olinkaan sanonut Joelin tarkkuudesta meidän suhteeseen liittyen...

***

Sanoja 681

Ja joo.. nyt nää taas alkaa :) Huisisti tullu shippiehdotuksia ja niitä toteuttelen sit ihan varmasti :) Saa jatkossakin laittaa ja mitä tahansa toiveita.. niitäkin toteuttelen parhaani mukaan. Seuraavassa seuraillaan Tommia ja Aleksia :) Anyways, enjoy <3