utu

loppusanat

Mä toivoisin näkeväni Wattpadissakin lisää feminististä tekstiä! Puututaan asioihin, sanotaan tai kirjoitetaan ääneen, tehdään muutoksia. Missä on kaikki suomiwattpadin kirjat #feminismi alla? Mä haluan nähdä lisää! Mä uskon teihin <3

Tän kirjottaminen oli niin ihanaa, että mä jaksoin ottaa lomaspurtteja ja kaikkea sellasta. Tää tarina vei mua eteenpäin, ja kohta se laski mut kämmeneltään ja anto mun katella sitä loppupäästä. Että sellasen matkan mä tulin. Ja mä sain sen valmiiksi, mä pääsin tänne.

Mä oon työskennellyt tän parissa niin paljon ja niin pitkään, et tää tänhetkinen olo on ihan käsittämätön ja uskomaton ja kaikkea mahollista. Että nyt tää on valmis.

Jatkosta sen verran, että jatkokirjaa tälle ei tule. Tää tarina tuntuu mulle niin valmiilta, ettei oo enää mitään sanottavaa. Hahmothan ei toki koskaan kuole! Kukaan ei sano, etteikö niitä voisi löytää muista tarinoista.

Ja nyt on se aika, kun mä kiitän teitä. Kiitos.

Teitä on ihan kamalan paljon? Mä en koskaan ajatellu, että teitä vois olla noin paljon. Että te sanoisitte kommenteissa niin ihania asioita. Että mulla olis täällä tällanen ihan uus kasa ihmisiä, jotka saa mut aina hymyilemään. Mä toivoisin voivani tuntea teiät kaikki, mutta se ei oo kai koskaan mahollista. Annan teille ison virtuaalihalin ja kerron, että rakastan teitä kaikkia <3

Te ootte saanu mut uskomaan itteeni. Mä en voi koskaan kiittää teitä tarpeeks siitä, että te luette. Että te olette. Teidän kommentit on yks parhaista asioista mun elämässä, enkä mä edes valehtele. Te sanotte niin kauniita sanoja, että mä oon useamman kerran straight up itkenyt niiden takia. En surusta.

Nyt en ole ihan varma, mitä teen, mutta mitä mä ikinä päädynkään tekemään, mä en lopeta kirjoittamista. Jos ja kun jotain suurta sen saralla tapahtuu, mä ilmotan siitä teille. Mä unelmoin kirjailijan urasta ja mä unelmoin maailman muuttamisesta. Mä toivon, että jonain päivänä nää unelmat käy toteen. Siihen voi mennä aikaa, mutta mä en lopeta kirjoittamista.

Mä olen aivan liian nuori olemaan näin väsynyt, ja mä aion tehdä jotain sen eteen, että joskus mun ikäiset ei olis näin hajalla. Mitä mä ikinä lähdenkään kirjottamaan, mä lupaan sanoa jotain. Jotain tärkeetä. Että ne, joilla ei oo ääntä, joskus sais sellasen.

Tuntuu tosi oudolta ja lähes pelottavalta päästää tää menemään. Niin pitkä projekti, joka on vihdoin valmis. Mä en todellakaan sano, etteikö mulle tulis ihan jäätävä ikävä Utua ja Leviä. Ehkä mä tulen korjaamaan kirjotusvirheitä täältä sillon, ku ikävä on pahimmillaan. Mä todella takerrun mun hahmoihin. Ne on kaikki jokin osa mua ja pelottaa päästää niistä irti.

Mut silti, nyt on pakko.

Ja vielä kerran maailmaa suurempi kiitos teille jokaikiselle <3 Ootte rakkaimpia.

Huh, okei, mitäs sitten? Mulla on puhelimen muistiossa tätä kirjaa varten muistio, jossa on lukujen suunnitelmat ja hahmokuvauksia yms. Mun täytyy päättää tää samaan lauseeseen kuin mikä siinä muistiossa on viimeisenä.

Vau eikä I made it.

Edit // maaliskuu 2022 (6 kuukautta myöhemmin)

Mä kävin tekemässä täällä yhden editointikierroksen irrottaakseni itseäni vähän mun meneillään olevista projekteista. Mä luulin, että palaan korjaamaan pari pientä pilkkuvirhettä, mutta päädyinkin vähän isompaan juttuun. Mulla oli jäätävästi korjattavaa.

Oon kasvanut kirjoittajana ja ihmisenä tän jälkeen. Siis aivan käsittämättömästi. Luulin tehneeni niin jo tän kirjoittamisen aikana, mutta tää talvi on herättänyt mun sisäisen kirjoittajaidentiteetin ihan uuteen kukkaan ja olen oppinut tosi paljon lisää.

Niin, nyt mä törmäsin varsinkin tän kirjan alkupuolen luvuissa ärsytykseen. Rasittavaan tunteeseen siitä, etten osaa kirjoittaa. Järkyttävästi täytesanoja. Tästä puuttuu paljon representaatiota. Tän kieli ei ole niin hyvää kuin mä toivoisin sen olevan.

Tällä kertaa mä kuitenkin opettelen antamaan itselleni anteeksi. Lopetan perfektionismin hyvä ihme wattpadiin julkaistuissa kirjoissa! Tän editoinnin jälkeen utu on taas vähän parempi kuin viimeksi, ja palaan aina toisinaan uudestaan, jos alkaa taas ärsyttää. Me kaikki ollaan ikuisesti kasvavia ja oppivia ihmisiä, ja siksi mä annan utun olla yksi mun tekele muiden joukossa. Olen joka tapauksessa edelleen ylpeä tästä ja kiitollinen kaikista teistä lukijoista. Kiitos jokaikiselle teistä!!! <3

Jos kiinnostaa lukea multa jotain uudempaa, käy toki mun profiilissa. Sieltä löytyy mm. wlw-kirja keijupölyyn peittyneitä yöperhosia ja feministinen novellikokoelma NAINEN ja tulevaisuudessa myös paljon muuta.

Kiitos lukemisesta <3 Rakastan teitä kaikkia.