utu

50 | normaaleja pariskunta-juttuja

Teimme jotain harvinaista - koulujuttuja yhdessä. Sitten me mietimme, että miksi emme tehneet useammin, sillä se oli ehdottomasti paljon hauskempaa kuin tehdä yksin. Ja se toimi yllättävän hyvin ja me edistyimme yllättävän hienosti. Ainakin jonkin aikaa. Kunnes pussailu alkoi vaikuttaa vähän liian houkuttavalta vaihtoehdolta opiskelun rinnalla.

Tämä maanantai ei ollut ollenkaan maanantaimainen. Meillä oli hauskaa ja me nauroimme ja me valvoimme vähän liian myöhään. Kun me olimme vihdoin menossa nukkumaan, Utu sanoi:

"Meiän pitäis pitää tämmösiä random yökyläilyjä keskellä viikkoa useemmin."

"Niin pitäis", minä vastasin,

"eiks kaikki normaalit pariskunnat tee niin?"

"Mikä on normaali pariskunta?" hän kysyi.

"Sellanen, joka voi olla julkisesti pariskunta ja tehä kaikkia pariskunta-juttuja."

"Pariskunta on ihan hemmetin tyhmä sana", Utu totesi.

En voinut kieltää.

"No mut nii, me voitais sitte vaikka alkaa tekemään sellasia normaaleja pariskunta-juttuja, joita normaalit pariskunnat tekee kahestaan muilta piilossa", hän sanoi vielä.

"Milloin vain, arvon partnerini", minä luulin, että hän tarkoitti jotain, mitä hän ei tarkoittanut.

Häntä alkoi naurattaa.

"Levi! Hemmetin kiimanen, mä mietin niinku leffojen kattomista ja just turhia yökyläilyjä keskellä viikkoa."

Nauroin nyt itsekin. Täällä ei tarvinnut olla yölläkään hiljaa, koska Eva ja Utun äiti nukkuivat niin kaukana alakerrassa.

"Ok ok, sanon silti joo millon vaan."

Hän suuteli minua.

"Meiän todella pitäis olla nukkumassa jo, arvon normaali pariskunta -partnerini."

"Mitä-"

"Shh", hän painoi sormen suulleni,

"nukutaan nyt, mä rakastan sua."

°

Aamulla väsytti, muttei se haitannut läheskään niin paljon kuin mitä se olisi, jos olisin herännyt yksin kotoa. Tuntiessani Utun vierelläni ensimmäisenä herätessäni minun päivästäni tuli heti tuhat kertaa parempi. Hän ei olisi silti halunnut herätä kouluun. Hän painoi päänsä rinnalleni ja valitti.

Kun sitten vihdoin nousimme, söimme yhdessä aamupalaa, vaihdoimme vaatteet ja Utu teki itselleen rajaukset silmiin. Se näytti tosi helpolta, mutta hän olikin varmaan harjoitellut sitä. Hän näytti ihan kamalan hyvältä.

"Kerro sitte, ku mä saan tehä sulleki eyelinerit", hän sanoi.

"Mä haluisin kyllä joskus kokeilla, mut se joskus ei oo nyt, koska en tuu saamaan sitä pois mun naamasta ennen kouluun lähtöä."

Utu hymähti.

"Seki on ehkä normaali pariskunta -juttu."

Me lähdimme ulos. Hetkinen, me olimme menossa bussilla. Utu hämmentyi minun pelokkaasta reaktiostani. Hän oli ilmeisesti miettinyt jo koko jutun.

"Hei, tolla samalla bussilla menee ehkä jotain seiskaluokkalaisia tyttöjä ja jotain random tyyppejä joita kukaan ei tiedä. Niitä ei tuu kiinnostamaan pätkääkään, että me tullaan samalta pysäkiltä. Siel on ehkä alle viis ihmistä ku me mennään sinne. Ja mä vannon, että yhtäkään niistä ei kiinnosta."

Hän vaikutti niin varmalta, että se sai minut vähän rauhoittumaan. Kun bussi tuli, me menimme melkein takapenkille asti, mutta jäimme sen eteen olevalle kahdenpaikalle.