Me oltiin juuri saavuttu Nikon luo ja se oli halunnut välttämättä esitellä mulle huoneensa. Eikä sillä ettäkö mä olisin ollut eri mieltä. Kyllä mulle Nikon esittelytuokiot aina kelpasi.
"Oot sä kuullu koskaan sellasesta kun imuri?" kysyin virnistäen.
Sen vaatteet lojui pitkin lattiaa ja kirjat oli pöydällä sikinsokin. Mun olisi ollut vaikea kuvitella löytäväni mitään jos oma huone olisi näyttänyt tältä. Siisteys oli mulle jonkinlainen obsessio... ei sitä varmaan ihan ensimmäisenä olis uskonut mutta niin se vain oli. Pakkomielteensä kullakin...
"Shut the fuck up" Niko sanoi huultaan purren ja tarttui mua lantiolta.
Se työnsi mut sängylle niin ettei mun tasapaino enää pitänyt vaan mä horjahdin oitis selälleni, vetäen Nikon päälleni. Se tuntui yllättävän mukavalta. Oudolla tavalla hyvältä.
Sen hengitys tuntui lämpimältä, suorastaan kuumalta mun huulia vasten. Meidän välissä ei ollut kuin muutama milli. Mun päässä liikkui kaikenlaista siinä, kun me katseltiin toisiamme aivan lähietäisyydeltä. Sitten Nikon sanat rikkoi kauniin hiljaisuuden.
"Sä oot ihan helvetin hyvännäköinen" vaikka mä en ollutkaan sen kanssa samaa mieltä, aiheutti sen sanat silti lievää tyytyväisyyttä mun pienessä mielessä. Kukapa ei olis halunnut kuulla näyttävänsä hyvältä oman ihastuksensa silmissä. Vai oliko se ihastus? Jokin säätö ehkä ennemminkin.. miksei toki myös ihastus.. olisin mä voinut nähdä ihan hyvin itseni Nikon kanssa. Jos nyt ei kuitenkaan ihan vielä mennä asioiden edelle...
Sen huulet ilmestyi lupia kyselemättä mun omille enkä mä vastaankaan ollut laittamassa. Kyllä ne siihen ihan hyvin sopi. Mä vaan en olettanut tilanteen etenevän tähän pisteeseen ihan näin äkkiä. Ottaen huomioon kuinka pitkään meidän viaton leikkimme oli jatkunut. Se oli kuitenkin ollut tähän asti vain pelkkiä flirttailevia keskusteluja ja vihjailevia katseita. Mitään sen enempää ei ollut ehtinyt tapahtua. Ei ennen tätä.
"Mitä sä meinasit?" kysyin hieman varautuneena, erkaannuttuani kiihkeäksi muuttuneesta suudelmasta.
En mä Nikon kanssa mitään pelännyt mutta se vaan vaikutti niin kovin varmaotteiselta. Se varmasti tiesi mitä teki mutta mä en ollut siitä ihan niin varma... en mä ollut täysin varma siitä mihin mä halusin tämän johtavan tai mitä Niko siitä ajatteli.
"Voidaanhan me tässä mukaviakin jutella mut turha sitä on kieltää.. tunnet säkin varmasti tän sähkön meidän välillä" tuo tokaisi kysyvästi. Tottahan mä sen tunsin. En mä sentään tyhmä ollut... mun vain oli ajoittain vähän vaikea tulkita että mitä se oli... oliko se sitä mitä mä jollain tasolla toivoin vai toivoinko mä sen olevan jotain mitä se ei ollutkaan..
"I mean.. musta sä oot ainakin ihan vitun flirtti ja kyllä mä sun kanssa sänkyyn haluaisin" se sanoi suoraan.
Täsmälleen sama fiilis mulla siitä oli, ainakin alitajuisesti. Totta helvetissä mä nyt sen tunsin! Mä vaan en ehkä osannut olla ihan yhtä suorapuheinen kuin Niko. Hyvä siis että edes toinen meistä osasi sanoa ääneen sen mitä halusi. Ehkä mun oli helpompi vain myötäillä sen mielipidettä kuin olla itse se joka sen toi ilmi.
"Haluut sä mun?" Niko kysyi tarttuen mua hellästi leuasta.
Mun katse harhaili sen huulilla eikä mun tehnyt sillä hetkellä mieli mitään muuta niin paljoa kuin suudella sitä.
"Haluun todellakin" vastasin hetkeäkään epäröimättä.
Työnsin Nikon olkapäistä pidellen pois päältäni ja painoin sen sänkyä vasten. Mä kävin nelinkontin sen päälle sen käsien tarttuessa mua vyötäröltä. Tuon vetäessä mua lähemmäs omaa vartaloaan, mä tunsin oudon ihanaa kihelmöintiä koko kehossani. Se oli uutta.
Mä kumarruin suutelemaan sitä ja annoin sen vähäisenkin jäljellä olevan kontrollin ottaa jalat alleen. Mä antaisin omani mennä ja Nikon ottaa kaiken kontrollin mitä tässä tarvittiin. Kyllä mä mukana seuraisin.
Nikolla vaikutti otteista päätellen olevan kiire päästä vaatteista eroon. Sekä minun että omistaan. Ja ennen kuin mä ehdin edes huomata, meistä kummankin vaatteet oli päätyneet jo lattialle yksi kerrallaan. Myönnettäköön että sen alaston keho mun omaa vasten tuntui hieman oudolta... vähän hermostuttavalta mutta ei kuitenkaan liian. Eikö sopiva jännitys ollut aina hyvästä?
Niko kaivoi yöpöytänsä alakaapista kumin ja liukkarituubin. Ensin mainitun se ojensi mulle ja jäi odottamaan osasinko mä purkaa tuon vaikeaakin vaikeamman koodin. En mä sentään ihan idiootti ollut vaikka ajoittain saatoin siltä vaikuttaakin...
Repäisin pienen pakkauksen auki ja pudotin roskat sormistani lattialle. Ihan kuin siellä ei tarpeeksi sotkua olisi jo muutenkin. Onneksi se ei ollut minun ongelmani.
Pyöritin Nikolle kortsun paikoilleen muutaman kylmiä väreitä aiheuttaneen henkäyksen saattelemana ja jäin odottamaan sen seuraavaa siirtoa. Se hymyili tyytyväisen näköisenä ja levitti tuubin sisältöä itselleen. Mä katsoin sen levittelytuokiota lievä kuumotus kasvoillani mutta pysyin vaiti.
"Tuu päälle" Niko kuiskasi kiepsauttaen itsensä mun alapuolelle.
Se nosti mua vihjailevasti lantionsa päälle josta mä hain itselleni hyvän paikan. Laskeuduin hitaasti sen päälle, ottaen tukea tuon rinnasta. Se tuntui aluksi hieman ikävältä mutta pian siihen tottui.
"Vittu sä oot kaunis" Niko huokaisi silmänsä sulkien.
Se nojasi päätään tyynyihin ja piti tiukalla otteella mua lantiosta kiinni. Se auttoi käsillään mua liikkumaan paremmin ja nosteli vähästä väliä lantiotaan ylemmäs.
Tämä oli melko uutta mulle mutta en mä sitä kieltääkään voinut etteikö se olis jossain päänsisäisissä tiukasti lukituissa koloissa ollut mun salainen fantasiani. Niistä ei kenenkään tarvinnut tietää sen enempää...
Nikon toinen käsi liukui lantiolta mun niskaan ja sormet tarttui kiinni hiuksiin. Se veti mut vasten itseään niin että sattui. Se osoitti huomionsa mun kaulaan enkä mä enää tiennyt kuinka olla...
"Oot sä aina ollu noin upee?" se henkäisi hiljaa.
Siihen mä en osannut sanoa juuta enkä jaata. Eipä tuo ennen ollutkaan mun sisällä ollut... se sai kummasti näkemyksen muuttumaan kun pääsi toista niin lähelle.
"Joonas, mun on pakko.. nopeempaa" se sanoi levottomana liikehtien.
Mä ymmärsin mitä se tarkoitti ja annoin sen tehdä kuten parhaakseen näki. Se heitti mut selälleni sängylle ja ahtautui mun jalkojen väliin. Se painoi mut ranteista sänkyä vasten ja tuli lupia kyselemättä sisään. Sen liike oli alusta lähtien todella määrätietoista ja tahdikasta. Kaiken aikaa rajumpaa ja rajumpaa.
Mun silmäkulmilta alkoi kuin huomaamatta valua kyyneleet sen otteiden käydessä yhtä rajummiksi. Osa siitä oli yliherkkyyttäkin sillä niin hyvältä se tuntui. Se oli samaan aikaan ihanaa mutta sattui ihan helvetisti. Outo combo...
Mä vaan en ollut tottunut niin kovaan kyytiin mitä Niko tarjoili.. mutta en mä valittanut, en todellakaan.
Se ilmoitti hyvissä ajoin saavuttavansa päätepisteen, joka vei myös minua yhä lähemmäs loppua. Niko ehti kuitenkin ensin joten se sai viedä omalta osaltaan homman maaliin sitten jollain toisella tavalla. Mulle se oli aivan se ja sama miten, kunhan vain veisi.
Se vetäytyi pois musta ja kumartui suutelemaan mua hellästi. Tuon katse muuttui kuitenkin hämmentyneeksi kun se huomasi mun kasvoille valuneet kyyneleet.
"Anteeks, olinko mä liian raju?" se huolehti.
Sen huolehtivaisuus sai mut hymyilemään. Olihan se kiva tietää että toista kiinnosti miltä musta tuntui. Ettei se ajatellut vain omaa etuaan. Ja mitä sen otteisiin tuli, en mä kipua peitellä voinut mutta kyllä se helvetin hyvältäkin tuntui. Se oli todella outoa et jokin saattoi samaan aikaan tuntua kahdelta aivan ääripäältä. Kivulta ja nautinnolta.
"Ei, se oli ihanaa" henkäisin hiljaa.
Niko hymyili ja kuivasi mun kyyneleet sormiinsa. Se antoi mulle vielä hellän suukon ennen kuin pakitti pois mun päältä. Sekö kuvitteli tämän olevan jo ohi?
"Mihin sä luulet meneväs?" kysyin merkitsevästi.
Niko virnisti silmää iskien ja heitti kortsunsa roskikseen. En mä toista rundia välttämättä tarvinnut mutta kyllä se saisi luvan tehdä lopun tästä stondiksesta kun oli sen aloittanutkin...
"Tuu suihkuun. Mä hoitelen sut siellä" se tokaisi virnistäen.
Se kuulosti kieltämättä mielenkiintoiselta. Mikäpä siinä... kävi kai se sielläkin ihan yhtä hyvin.
***
Sanoja 1152
Tässä teille :)