Aleksi
Löysin itseni makaamasta lattialla Ollin vieressä. Päähäni sattui ihan mukavasti, eilen oli tullut juotua. Vaikka yritin pitää sen hallinnassa. No, ainakin oli pitkästä aikaa hauskaa.
Pyyhkäisin hiukset pois kasvoiltani huomaten makaavani puoliksi pöydän alla. Naurahdin itsekseni sille, ei mitään tietoa miten tähänkin oli päädytty. Mutta ei kai sillä niin väliä ollut.
Kihlattuni nukkui vielä sikeästi vieressäni, hän näytti todella suloiselta. Hymyillen siirsin katseeni sormukseeni, en ollut sisäistänyt tätä vieläkään. Olimmeko oikeasti menossa naimisiin?
Olin aivan helvetin rakastunut tuohon bruneen. Olin valmis tekemään ihan mitä vain tehdäkseni hänet onnelliseksi. Kyllä me viimein olimme, kaiken paskan jälkeen.
Aloin ihastelemaan Ollin nukkuvia ja levollisia kasvoja hymyillen itsekseni. Unohdin jopa pääkipuni, hänellä oli todella omituinen vaikutus minuun. Hän vain poisti kaikki paskat ajatukseni ja paransi oloani tekemättä mitään.
Viimeisien kuukausien aikana olin oppinut niin paljon. Elämästä, rakkaudesta, musiikista, ystävyydestä ja niin monesta muusta asiasta, hyvässä ja pahassa.
Ja silti olimme tässä. Ilman tuon brunen tukea en välttämättä edes olisi tässä, Olli oli auttanut minua monissa asioissa. Mutta meillä oli onneksi paljon hyviä muistoja suhteestamme, niitä oli ihana muistella.
"Ai saatana!" kuulin Joonaksen mutisevan keittiöstä. Käänsin katseeni hieman huvittuneena ja hämmentyneenä blondiin, löikö hän päänsä johonkin?
Samassa myös puhelimeni alkoi soimaan. Huokaisten olin nousemassa normaalisti, kunnes löin pääni pöytään. "Perkele", kuiskasin irvistäen. Olli ei onneksi näyttänyt heräävän siihenkään.
Vastasin tuntemattomaan numeroon pidellen päätäni, olin viimein poistunut pöydän alta. "Aleksi Kaunisvesi", vastasin seuraten Porkon kiroamista. "Moikka, pääseekö Olli teille hoitoon kahen tunnin päästä?" naisääni kysyi.
"Joo, toki", hymyilin ja aloin ravistamaan kihlattuni jalkaa. "Hyvä, nähäänpä sitten", hän totesi ja lopetti puhelun, sehän ei kestänyt kauaa. "Olli herää", puhuin kovempaa ja kiipesin brunen päälle.
Aloin painella pusua tuon kasvoille hymyillen. "Anna mun nukkuu", hän mutisi väsyneenä. "Nuku illalla, Olli tulee meille parin tunnin päästä", ilmoitin ja nousin hänen päältä.
Kuulin Joonaksen oksentavan vessassa, joten sinne en ainakaan aikonut mennä. Hain tyhjän roskapussin ja aloin keräillä siihen tyhjiä bissetölkkejä, niitä myös riitti. Ympäri studiota.
Tahallani kolistelin kaikki paikallaolijat hereille, kello näytti olevan jo kymmenessä. "Aleksi perkele mä tapan sut", Joel huokaisi, hän oli nukkunut sohvalla, lopun yöstä lattialla. Niko päällään.
"Älä nyt", virnistin. Ollikin oli saanut itsensä lattialta ylös ja otti itselleen särkylääkettä. "On se omien synttärien juhliminen rankkaa", hän huokaisi juoden vesilasinsa tyhjäksi.
"Tarkotit varmaa darraas", hymähdin ja painoin tuon poskelle pusun. "Ehkä", brune totesi kääntyen katsomaan minua väsyneenä. "Käydään tänää vaikka kävelyllä nii piristytää", ehdotin sitten.
Muut jätkät olivat vessassa oksentamassa vuorotellen, itseäni ei onneksi oksettanut. "Mua piristäs suudella sua", Olli kuiskasi virnistäen. Samassa hän olikin jo painanut huulemme yhteen.
Olin täysin varma, etten koskaan saisi hänen huulista tarpeekseni. Mielelläni olisin suudellut häntä koko loppupäivän, mutta Rilla piti hakea naapurista ja siivota hieman.
"Sä et tiiäkään miten paljon rakastan sun hymyy", kihlattuni kuiskasi siirtäen hiuksia korvani taakse. "Sä et tiiäkään miten paljon toi merkkaa mulle", kerroin hymyillen.
"Mut se on vaa faktaa", Olli hymähti pussaten nenänpäätäni, ennen kuin aloimme viimein tehdä lähtöä kotia kohti. Rilla varmasti odotti
innoissaan meidän palaamista.
Kävelimme vain suosiolla, Tommilla oli ihan tarpeeksi työtä viedä loput jätkistä koteihinsa. Pidin kihlattuani koko matkan kädestä. Välillä saimme vinoja katseita, mutta ainoa asia jonka näin oli Olli.
***
Näiden rakkaustarina >>>>>