Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 46 - Päätös

Minun pitäisi mennä tänään kouluun. Onhan tänään ihan tavallinen koulupäivä, mutta minun pitäisi keskustella opettajani kanssa. Hän on siis ilmeisesti nähnyt ne kuvat. No tietysti on. Totta kai hän on katsonut koulun nettisivuja. Ilmeisesti siellä tapaamisessa on muitakin enkä välttämättä halua tietää. Se tulee olemaan todella kiusallista, kun monet ihmiset ovat keskustelemassa kanssani siinä kuinka väärin olen tehnyt. He tietysti haluavat, että selitän sen koko asian. En muuten varmana. He voivat lähettää minut vaikka samantien takaisin Losiin, kunhan en joudu puhumaan siitä. Okei, ketä minä oikein tässä yritän huijata? Tietenkin haluan selittää koko asian. Minun tekisi mieli jopa anella polvillani, että voisin jäädä tänne. En halua takaisin kotiin. Tämä on ollut unelmani niin kauan kuin jaksan muistaa enkä ole valmis luopumaan siitä vielä.

Nousen sängystäni ylös, kun viimeinen herätykseni soi varttia yli seitsemän. Haukottelen ja venyttelen niin makeasti, että en ihmettele vaikka se kuuluisi alakertaan saakka. Tänään minun pitää ajatella positiivisesti. Mistään ei tule muuten yhtään mitään. Kaikki kääntyy vielä parhain päin, eikö vain?

Menen vaatekaapilleni ja tajuan ettei minulla ole yhtään vaatetta siellä. Heitin ne silloin suutuspäissäni matkalaukkuuni. Siis jokaikisen vaatteen mikä minulla on täällä. Ei kai tässä muu auta kuin penkoa sitä matkalaukkua. Nostan matkalaukkuni sänkyni päälle ja avaan sen. Päällimmäisenä on Adidaksen punainen huppari ja tavalliset mustat farkut. Päätän tyytyä niihin, sillä en jaksa kuluttaa enempää aikaa vaatteiden etsimiseen. Puen ne päälleni, jonka jälkeen siirryn meikkaamaan. Sentään niitä en vielä pakannut. Olen kuitenkin aivan liian väsynyt meikkaamiseen joten teen vain nopean ja yksinkertaisen meikin. Laitan siis ripsiväriä, teen kulmat ja laitan hieman peiteainetta silmieni alle jotten näyttäisi ihan niin kuolleelta kuin minusta tuntuu.

Meikkaamisen jälkeen heitän hiukseni tavalliselle ponnarille. Pakkaan reppuuni koulutavarat, jonka jälkeen lähden alakertaan. Menen keittiöön syömään aamupalaa. Annie, George ja Zayn istuvat pöydän ääressä ja tunnelma on todella kireä. Ehkä parempi jos minä en sano tällä kerralla yhtään mitään.

Otan jääkaapista mansikkajogurttia ja laatikosta otan itselleni lusikan. Menen istumaan Zaynin viereen. Avaan jogurttini ja rupean syömään sitä. Tunnen kaikkien katseet itsessäni, mutta en silti uskalla sanoa mitään. Syön aamupalani mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen pois tästä kiusallisesta tilanteesta.

"Mä, tota, lähden nyt kouluun", ilmoitan Georgelle sekä Annielle. He vain mutisevat jotain vastaukseksi. En tiedä ovatko he minulle vihaisia vai ahdistaako heitäkin tämä tilanne. En jaksa miettiä sitä sen enempää vaan lähden eteiseen. Puen tennarini jalkaani ja laitan vielä farkkutakkini päälle. Otan repun lattialta ja heitän sen olalleni. Avaan oven ja astun ulos. Viileä syystuuli puhaltaa naamaani. Vedän raikasta ilmaa henkeeni niin kuin se olisi viimeinen hengenveto jonka tulen koskaan ottamaan. Rakastan tätä syysilmaa. Kaikki tuoksuu niin paljon paremmalta ja on paljon viileämpi. Rakastan sitä, kun on tavallista viileämpi. Se on yksi niistä monista syistä miksi pidän syksystä eniten.

Juoksen bussipysäkille, koska tajuan, että jäin ihastelemaan ilmaa liian pitkäksi aikaa ja meinaan jo myöhästyä bussista. Ehdin kuitenkin juuri sopivasti pysäyttämään bussin. Menen sisälle ja laitan korttini lukijaan. Kun se on pitänyt sen pienen merkkiäänen, tungen kortin takaisin takkini taskuun ja menen ihan taakse istumaan. Kaivan kuulokkeeni repustani ja ne tietenkin ovat ihan solmussa. Joudun siis jonkun aikaa selvittelemään niitä. En vihaa mitään yhtä paljon kuin sitä jos kuulokkeet ovat sotkussa. Kun kuitenkin vihdoin ja viimein saan kuulokkeet selvitettyä, pistän ne korvilleni ja laitan Ed Sheeranin soimaan. Jotenkin sen biisit kuvastavat tällä hetkellä niin hyvin mielentilaani, että on ihan pakko kuunnella.