Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 8 - Zayn tarvitsee tukiopetusta

Kun pääsemme takaisin kotiin, nousen nopeasti ulos autosta ja melkein juoksen sisälle huoneeseeni. Harmi, että ovessani ei ole lukkoa. En todellakaan ajatellut auttaa Zaynia matikassa. Haluisin juuri nyt hautautua sänkyyni tai hypätä ikkunasta alas.

Zayn ei koputa, vaan hän tulee suoraan sisälle huoneeseeni. Hänellä on kädessään matikankirja. Hän oli siis tosissaan. Miksi hän nyt yhtäkkiä haluaa opetella matikkaa, kun ei häntä selvästi aikaisemminkaan ole paljon kiinnostanut? Zayn tulee viereeni istumaan, vähän turhankin lähelle. Liikun kauemmas, koska en halua olla ihan kiinni hänessä.

"Noniin, eiköhän opiskella matikkaa", Zayn toteaa ja virnistää samalla. Huokaisen syvään. Tästä saattaa tulla pitkä ilta. Zayn avaa kirjasta tämän päivän tehtävät. Kysyn, että osaako hän yhtään mitään. Eikä hän tietenkään osaa mitään, koska kuulemma "pulu on paska ope", hänen sanojaan lainaten. En edelleenkään muista mikä sen matikanopettajan nimi on, mutta en tosiaankaan halua tietää miksi Zayn kutsui häntä juuri puluksi. Ihan ensimmäisenä opetan Zaynille miten lasketaan neliöjuuri, koska minua nolottaa hänen puolestaan ettei hän vieläkään osaa niin helppoa asiaa.

"Kiitos avusta, Gabriella", Zayn kiittää, kun olen auttanut häntä tekemään kotitehtävät. Kiitos kuulostaa oudolta Zaynin suusta, koska hänellä ei selvästi ole tapana sanoa sitä. Zayn lähtee huoneestani ja voin viimeinkin huokaista helpotuksesta. Nousen sängyltäni ja menen pöytäni eteen. Otan ponnarin pöydältä ja laitan hiukseni kiinni. Puhelimeni alkaa soimaan. Huomaan, että Colin soittaa minulle facetimessa, joten vastaan hänelle heti ihan innoissani.

"Heippa rakas!"

"Moi muru."

"Mitä kuuluu?

"Ihan perus settii. Kaikki ikävöi sua täällä Losissa. Ja Jenna on seonnut lopullisesti."

"Mäkin ikävöin teitä ihan super paljon! Mut mitäs Jenna? Älä vaan sano..."

"Jep, se on taas alkanut säätää Robinin kanssa."

"Ei jumalauta... Mun on pakko soittaa sille myöhemmin."

"Joo tee se, koska se ei kuuntele mua, mut mitäs sulle kuuluu? Miten meni ensimmäinen koulupäivä?"

"Ihan hyvin. Se koulu on tosi kiva ja kaikki on mukavia toisilleen", vastaan. Valetta tämäkin. Tai no onhan se koulu oikeasti kiva, mutta kaikki eivät todellakaan ole mukavia toisilleen. Mutta Colinin ei tarvitse tietää siitä yhtään mitään. Juttelen vielä hetken Colinin kanssa, kunnes hänen täytyy lopettaa. Aikaero meillähän on todella suuri. En edes tiedä mitä kello on Losissa, mutta täällä on ainakin ilta. Päätän mennä syömään iltapalaa. Kun menen keittiöön, siellä on kaikki. Mukaanlukien Zayn. Hän ei koskaan syö perheensä kanssa. Mikä häntä nykyään vaivaa?

"Tuu istumaan vaan! Tein meille pannukakkuja!" Annie sanoo iloisesti. Tajuan, että jähmetyin oven luokse ja siksi hän varmaan sanoi niin. Ainoa vapaa paikka on totta kai Zaynin vieressä. Istun siihen kuitenkin ja otan itselleni muutaman pannukakun. Alan syömään niitä ja pakko myöntää, ne maistuvat aivan taivaallisilta!

"Autoit kuulemma Zaynia matikassa tänään", Annie sanoo ylpeänä.

"Juu, kyllä mä vähän", vastaan vaivautuneesti.

"Ai vähän? Sä opetit mulle paljon uutta! Mä oon varma, että tulen tästä lähtien loistamaan sillä kurssilla!" Zayn vastaa innokkaasti. Voisiko hän esittää yhtään enempää? Tuo menee ihan liikaa yli. Eikö George ja Annie tajua, että hän vain esittää? Katson Charlesia ja hän näyttää siltä, että alkaa nauramaan ihan pian. Hän siis ainakin tajusi mitä Zayn tekee.

"Voi, mä oon niin ylpeä susta!" Annie sanoo ja halaa poikaansa. Minä ja Charles teemme kaikkemme jotta emme ala nauramaan.

"Kiitos iltapalasta", sanon ja nousen ylös. Tarvitsen vähän raitista ilmaa, joten menen takapihalle. Istun puiseen keinuun. Hetken päästä takaovi aukeaa. Charles tulee ulos ja istuu viereeni. Istumme hetken hiljaisuudessa, mutta sitten Charles purskahtaa nauruun.

"Anteeks, mä en pysty enää pidättämään mun naurua! Mikä toi Zaynin juttu oli?" Charles huutaa naurunsa keskeltä. Hänen naurunsa tarttuu ja alan itsekin nauramaan kuin viimeistä päivää.

"Mä mietin ihan samaa! Se meni niin yli!" Sanon.

"Mä oon varma, että tulen tästä lähtien loistamaan siellä!" Charles matkii Zaynia ja nauran vielä enemmän.

"Lopeta mä en kestä!"

Kun olemme jotenkin rauhoittuneet, menemme takaisin sisälle. Muut istuvat edelleen keittiössä juttelemassa jotain. Meinaamme taas ruveta nauramaan, mutta jotenkin saamme pidettyä itsemme kurissa.

Kiitos Laamalammas  kun muistutit tän kirjan olemassaolosta 🌝