Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 3 - Murrosikäinen teini

En tiedä kauanko nukuin, mutta luultavasti ainakin parisen tuntia. Nousen istumaan ja otan puhelimeni pöydältä. Kaksi uutta viestiä Colinilta, viisi Jennalta ja muutama vanhemmiltani. Luen viestit nopeasti ja vastaan niihin. Selaan hetken somejani, mutta se keskeytyy, kun kuulen koputuksen ovelta. Pistän puhelimen pois ja huudan, että sisälle saa tulla. Ovi avautuu hyvinkin nopeasti ja sisälle astuu kukas muukaan kuin tämä mustahiuksinen mysteeripoika Zayn. Hän menee nojaamaan seinää vasten ja pistää kädet farkkujensa taskuihin.

"Oliko sulla jotain asiaa?" Kysyn, kun alan turhautumaan Zaynin hiljaisuudesta.

"Eipä oikeastaan", Zayn vastaa ja kohauttaa olkiaan. Zayn nappaa housujensa taskusta jonkin pienen, epämääräisen pussin. Vannon, että jos tuossa on huumeita potkaisen hänestä ilmat pihalle.

"Ei kai tos oo huumeita?" Kysyn hieman epäilevästi. Tuote haiskahtaa oudolta. Voisiko siinä oikeasti olla kannabista. En sinäänsä ihmettelisi yhtään, kun kyse on tosta ihme pojasta. Zayn naurahtaa jutulleni ja pudistaa päätänsä.

"Tässä on kuule ihan vain tupakanpuruja. Etkö sä erota niitä kahta toisistaan?"

"Mitä sä oletat? Mä olen kiltti tyttö Los Angelesista, joka ei oo koskaan koskenut mihinkään laittomaan."

"Tupakka ei oo laitonta, kai sä sen sentään tiedät?" Zayn kysyy, kuin luulisi minun olevan idiootti. Minusta tuntuu, että hän tietää mitä tarkoitin, mutta esittää jotain muuta, koska haluaa tahallaan härnätä minua.

"Sä tiedät, että mä en tarkoittanut sitä. Mä tarkoitin, että se on alaikäisiltä kielletty."

"Miksi sä kuvittelet, että oisin alaikänen?"

"Koska sä käyttäydyt kuin teini-ikäinen jolla on just alkanut murrosikä", vastaan, nousen sängyltäni ja menen oven luokse. Avaan oven ja ennen kuin lähden huoneesta pois, käännyn vielä katsomaan Zaynia: "Jos sä ajattelit joskus saada itelles muijan niin kannattais harkita suihkus käymistä, sä nimittäin haiset ihan rotanraadolta." Lähden kylmänviileästi huoneesta pois jättäen Zaynin ihmettelemään käytöstäni. Olen kiltti, joo, en tekisi pahaa kärpäsellekään, totta, mutta jos minua ruvetaan tahallaan ärsyttämään, isken kyllä takaisin. Minua ei tuollaiset ongelmalapset härnää.

Sanon Annielle ja Georgelle, että lähden ulos kävelemään. He kiltteinä tarjoutuivat tulemaan mukaan, näyttämään paikkoja, mutta uskon, että pärjään. Minun on muutenkin pakko opetella itse liikkumaan täällä ja tarvitsen omaa rauhaa. Haluan yksin tutustua Lontoon turistipaikkoihin. Kävelen lähimmälle bussipysäkille. En tiedä aikatauluista yhtään mitään, mutta eiköhän täällä aika usein kulje busseja.

Onneksi tajusin ottaa rahani mukaan, että pääsen bussiin. Olisin varmaan päässyt autolla, ja säästänyt rahaa, jos olisin pyytänyt Annien tai Georgen mukaan, mutta ei se haittaa. Bussit ovat täällä niin halvat, että en menetä paljon mitään. Annan rahani kuskille. Hän antaa minulle vaihtorahat sekä lipun. Menen istumaan bussin takaosaan. Se on täynnä teinejä, mutta en jaksa välittää heistä. Katson ikkunasta ulos. Pian saavummekin keskustaan päin, sillä olemme taas Tower Bridgellä. En malta odottaa, että pääsen kiertelemään ympäri keskustaa.

Ensimmäinen kohde, Oxford Street. Pujottelen ihmisten välistä samalla kun yritän epätoivoisesti katsoa karttaa puhelimestani. Minulla on niin turistiolo, että en kestä. Kartta näyttää, että olen tullut perille. Nostan katseeni puhelimesta ja siinä se on. Suoraan edessäni, Oxford Street. Paikka, jossa jokaisen on käytävä, kun käy Lontoossa. Täältä kyllä huomaa ketkä ovat paikallisia ja ketkä turisteja. Turistit jäävät jokaisen kaupan ikkunan eteen ihastelemaan jotain ja ottamaan jokaisesta pienestäkin yksityiskohdasta kuvan. Kaikki paikalliset yrittävät ohittaa näitä turisteja, mutta epäonnistuvat siinä. Turistit vaan sattuvat viemään aika paljon tilaa.

Oxford Street on ainakin yli kaksi kilometriä pitkä ja matkan varrella tulee vastaan satoja liikkeitä. Voisin vain mennä jokaiseen liikkeeseen ja ostaa ne tyhjiksi. En ihmettele, että tämä on luultavasti maailman kuuluisin ostoskatu. H&M, Primark ja Bershka. Menin juuri niiden ohi. En voi olla ihailematta tätä. Katson aivan lumoutuneena kaikkialle. Kävelen myös Topshopin ja Zaran ohi. Täällä on kirjaimellisesti kaikki lempiliikkeeni. Heti kun vastaani tulee McDonald's, KFC, Subway, Vapiano sekä Starbucks, mahani alkaa kurnimaan. En syönyt Malikeilla mitään ja nyt se kostautuu minulle. Pitäisikö minun mennä syömään jotain pientä? Joo teen sen. Kävelen suoraan Starbucksiin. Se on aina ollut lempikahvilani. Vaikka siellä onkin vähän kallista, haluan mennä sinne silti. Jonoa on melkein ovelle asti, mutta se ei haittaa yhtään. Kun olen viimein päässyt kassalle, tilaan Chocolate cream chipin ja otan tietysti tuplamäärän suklaahippuja. Se on lempparini enkä luovu siitä kovinkaan helpolla. Jenna on yrittänyt monta kertaa saada minut maistamaan jotain muuta, mutta en ole suostunut. Haluan pysytellä tässä. Otan myös leivän, koska nälän takia minä tänne tulin. Kun olen maksanut ostokseni, etsin itselleni vapaan pöydän. Ikkunan vieressä on yksi, joten menen sinne. Laitan ruokani pöydälle ja alan juomaan kahviani ensimmäisenä. Katson ikkunasta ulos. Ei mitään ihmeellistä. Ihmiset kiirehtivät ostoksiensa kanssa. Luultavasti peruspäivä Lontoossa. Syömisen jälkeen jatkan kiertelyä Oxford Streetillä. Käyn myös parissa liikkeessä ostamassa itselleni uusia juttuja.

Olen juuri jatkamassa matkaani London Eyelle, kunnes puhelimeni soi. Katson soittajaa ja se on Colin. Alan heti hymyilemään.

"No moi prinsessa!" Kuuluu heti puhelimen toisesta päästä.

"Moi rakas!" Vastaan iloisesti.

"Mites siellä Lontoossa on mennyt tähän asti?"

"Nukuin eka pari tuntii ja sit tulin kiertelee Oxford Streetille. Tää on oikeesti ihan mahtava paikka! Just sellainen kuin kuvittelin."

"No se on hyvä juttu! Entä minkälainen se sun isäntäperhe on?"

"Annie ja George, siis ne vanhemmat ne on ihan sika kivoi! Tosi ystävällisii ja muutenkin ihanii. Ja sit niil on mua pari vuotta nuorempi poika, Charles. Sekin on tosi ihana. Se tuli heti halaa mua, koska oli kuulemma oottanut niin kauan, että mä tuun tänne", selitän iloisesti.

"Mutta niitten toinen poika, Zayn onkin sitten ihan toinen tapaus", jatkan.

"Kui?"

"Se on mua ehkä vuoden tai kaks vanhempi, mut käyttäytyy niiku kakara. Sil on selkeesti joku ongelma mua kohtaa. Se vaikuttaa kyl muutenkin kunnon ongelmanuorelt et taidan pysyy kaukaa siitä."

"Ei sun kannata siitä välittää. Älä anna sen pilata sun unelmienreissua."

"Joo en todellakaan se kakara voi painuu-", aloitan, mutta lopetan lauseeni kesken, kun tunnen olkapäälläni käden. Käännyn katsomaan taakseni ja näen Zaynin. Miten helvetissä hän tänne tuli.

"Mutsi ja faija käski tulla hakee sut, et tervetuloo tän kakaran mukaan jos uskallat", Zayn kuiskaa korvaani, aiheuttaen kylmiä väreitä selkärankaani.

"Mun pitää mennä", mutisen Colinille ja lähden seuraamaan tuota ärsyttävää poikaa.

Vihdoin sain jatkettuu tätäki!