Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 6 - Ensimmäinen koulupäivä

Herään herätyskelloni pirinään tasan 6.30. Nousen heti sängystä ylös todella pirteänä ja suuntaan kohti alakertaa. Kävelen mahdollisimman hiljaa, koska en ole varma onko ketään muu vielä hereillä. Kun olen portaissa, huomaan, että keittiössä palaa valo. Ilmeisesti siis joku muukin on herännyt tähään aikaan. Kävelen hiljaa keittiöön ja näen Annien sekä Georgen pöydän äärellä. Heillä kummallakin on kahvikupit edessään ja he lukevat ilmeisesti päivän lehteä.

"Huomenta!" Sanon iloisesti.

"Huomenta Gabriella", Annie vastaa.

"Jos haluat kahvia, niin siellä on valmiiksi keitettynä."

"Joo kiitos", sanon ja kaadan itselleni kahvia. Vaikka en olekaan yhtään väsynyt, päivä ei lähde käyntiin ilman yhtä kupillista kahvia. Otan jääkaapista jogurttia. Menen pöydän ääreen istumaan. Avaan mansikkajogurtti purkkini ja alan syömään sitä.

"No, jännittääkö ensimmäinen päivä?" George kysyy.

"Jos totta puhutaan niin joo, kyllä mua vähän hermostuttaa."

"Älä turhaan ole hermostunut. Hyvin se menee!" Annie sanoo rohkaisevasti.

Kun olen syönyt, menen takaisin huoneeseeni. Menen suoraan vaatekaapilleni ja pengon vaatteita. Heti ensimmäisenä päivänä aivan järkyttävä vaatekriisi. Miksi edes välitän? Ei minua aikaisemminkaan ole kiinnostanut mitä puen kouluun. Päädyn ihan tavallisiin mustiin farkkuihin sekä viininpunaiseen huppariin. Laitan hiukseni kiinni, kuten aina. Lopuksi vielä laitan ripsaria sekä kulmiini vähän väriä. Olen viimein valmis. Otan reppuni huoneen nurkasta ja heitän sen olalleni. Juoksen alakertaan.

"Joko mennään?" Kysyn Georgelta. George tosiaan vie minut kouluun, koska en ole vielä ihan täysin varma, että missä se on. Huomaan, että Zaynkin on näköjään selviytynyt nousemaan sängystä ylös.

"Mikä sua vaivaa? Kello on herranjumala vartin yli seitsemän!" Zayn valittaa mikä ei tosin enää edes yllätä minua.

"Jotkut on tunnollisia oppilaita", vastaan ja hymyilen sarkastisesti.

"Zayn, käyttäydy!" George sanoo, "mennään vain", hän jatkaa.

Tungen valkoiset tennarini jalkaan ja lähden odottamaan Georgea autolle. Hän onneksi saapuu melkein heti joten pääsemme nopeasti lähtemään.

•••

George jätti minut juuri koululle. Seison koulun pihalla. Koulu näyttää aivan valtavalta. Miten ikinä opin liikkumaan tuolla? Koulun seinässä lukee isolla Seven Kings High School. Ei kai tässä muu auta kuin kävellä sisälle.

Avaan koulun pääoven ja huomaan olevani aulassa. Täällä ei ole kuin muutama opiskelija. Katselen ympärilleni ja yritän löytää kansliaa. Se ei vain ole kauhean helppoa näin isossa koulussa. Huomaan ruskeahiuksisen tytön seisovan ilmeisesti lokeronsa luona. Ehkä hän voisi auttaa minua. Kävelen hänen luokseen.

"Moi! Pystyisiks sä auttaa mua?" Kysyn ja saan heti tytön huomion.

"Joo totta kai!"

"Voisiks sä näyttää missä kanslia on?"

"Juu, seuraa vaan mua. Ootko muuten uusi?" Tyttö kysyy, samalla kun kävelemme sokkeloisessa koulussa.

"Joo oon. Tää on mun eka päivä", vastaan.

"Aa, sä taidat olla yks niistä vaihtolaisista? Mä oon muuten Carolina."

"Juu! Ja mä oon Gabriella."

"Mistä päin tuut?"

"Los Angelesista."

"Oikeesti? Mä oon aina halunnut käydä Losissa!"