Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 11 - Zayn avautuu elämästään

Toivottavasti tykkäätte uudesta luvusta!
Vaihoin muuten tän nimen & muutin kannen😎
Mutta joo eiköhän mennä uuden luvun pariin

Otan tyhjän punaisen muovimukin pöydältä ja kaadan siihen jotain boolia. Maistan juotavaa ja sylkäisen sen melkein heti tiskialtaaseen. Miksi kukaan haluaisi juoda tämän makuista litkua? Haluan kuitenkin olla tänään humalassa, joten minun on pakko kestää. Kaadan uudestaan kitkerän makuista juomaa suuhuni. Se polttelee hetken kurkkuani, mutta lopulta tunne helpottaa. Juon nopeammin, koska olen kuullut, että sillä tavalla juoma nousee päähän melkein heti. Eli siis olen pian humalassa, kai? Kun olen juonut mukini tyhjäksi, kaadan siihen lisää boolia, jonka jälkeen menen olohuoneeseen. Siellä kuitenkin todennäköisesti on parhain meno.

Kuten arvelinkin, melkeinpä kaikki ovat olohuoneessa ja meno on aivan hullu. Muutamat tanssivat todella, siis todella, kiihkeästi ja kiehnäävät toisissaan kiinni. Toi on ällöttävää. Kuka muka noin haluaa tehdä? Kohautan olkiani ja istun rinkiin jossa on muunmuassa Ethan ja hänen muut kusipää kaverinsa sekä jotain tyttöjä, luultavasti meidän koulusta. En ole varma, mutta he vaikuttavat juuri sellaisilta jotka antavat jätkien pompotella heitä miten lystää. Miksi he vapaaehtoisesti kestävät sitä? Eivätkö he halua rakkautta ja hellyyttä? Kiinnostaako heitä vain seksi? Ei herranjumala, ei Losissa tällainen meno ollut. Paitsi, että miten minä sen voisin tietää, kun en edes koskaan ollut missään bileissä? Jenna sensijaan tietäisi varmaan paremmin kuin hyvin . . .

"Oho, aikooko Gabriella pelata totuutta ja tehtävää?" Ethan kysyy ilkeästi.

"Ei, kun tulin muuten vain tähän rinkiin", vastaan pyöräyttäen silmiäni, "oot säkin kyllä aivan helvetin tyhmä." Muutama ringissä oleva alkaa kikattaa. Jos katse voisi tappaa niin olisin todennäköisesti jo kuollut, ainakin siltä Ethanin katse näyttää. En olisi sanonut hänelle mitään, jos en olisi juonut. Alkoholi näköjään tekee ihmisestä rohkeamman. Nyt ymmärrän miksi kaikki nuoret kittaavat alkoholia kaksin käsin joka viikonloppu. Heiltä lähtee estot, minkä takia kaikki on tuhat kertaa hauskempaa kuin normaalisti.

"Hmm, selvä", Ethan mutisee. Hän pyöräyttää pulloa ja se osuu tyttöön, muistaakseni nimeltä Sarah, tai jokin vastaava. Hän valitsee totuuden ja häneltä kysytään milloin ja kenen kanssa hän menetti neitsyytensä. Ei herranjumala minkä ikäisiä nämä kaikki olivatkaan? Ketä oikeasti kiinnostaa tuollaiset jutut? Noihan ovat todella henkilökohtaisia asioita.

Kyllästyn peliin hyvinkin nopeasti, koska kaikki keksivät niin lapsellisia tehtäviä ja kysymyksiä enkä ole juuri nyt sellaisella tuulella, että jaksaisin pelata yhtään kauemmin mitään ala-aste pelejä. Nousen paikaltani sanaakaan sanomatta ja menen takaisin keittiöön. Täytän jälleen mukini. Musiikin meteli ja ihmisten känneily alkaa ärsyttämään sekä ahdistamaan minua joten lähden ulos rauhoittumaan. Vedän keuhkoni täyteen raikasta ilmaa. Istun ison pihan kivelle ja lasken mukini maahan.

"Mitä helvettiä mä teen?" Kysyn itseltäni ja painan pääni käsiini. En ymmärrä mitä teen näissä juhlissa tai paremminkin sanottuna bileissä. Tämä ei ole ollenkaan tapaistani. Perjantai-iltana minun kuuluisi makoilla sängyssäni, katsoa Netflixiä ja syödä suklaata. Kenelle halusin todistaa, että osaan pitää hauskaa? Itselleni? Vai kenties Zaynille? Ei, tuohan on ihan järjetön ajatus. Miksi haluaisin todistaa Zaynille yhtään mitään? Sitäpaitsi, minulla on poikaystävä. Enhän minä voi sitä unohtaa!

"Kaikki hyvin?" Säpsähdän kuullessani Zaynin äänen. Nostan katseeni ylöspäin ja näen, tietenkin Zaynin, seisomassa vieressäni. Nyökkään hänelle. Zayn kaivaa taskustaan jonkin askin. Ilmeisesti tupakka-askin. Tai ainakin voisin olettaa niin. Hän laittaa tupakan huuliensa väliin ja sytyttää sen. Hän imaisee tuota 'elämän eliksiiriä.'

"Kai sä tiedät, että toi tupakka ei edelleenkään ole hyväksi sulle?" Kysyn muistellen samalla sitä, kun pidin Zaynille puolen tunnin luennon tupakan haitoista.

"Joo, mutta ei tää oo tupakka", Zayn virnistää.

"Ei oo tupakkaa?" Toistan.

"Voi, kuule Los Angeles nörtti, tää on kannabista", Zayn vastaa.

"Vieläkö sä jatkat käyttää tota nimeä?" Kysyn ja pyöräytän silmiäni.

"Mun mielestä se on ihan hauska", Zayn vastaa kohauttaen olkiaan samalla.

"Miksi sä käytät kannabista? Ootko sä ihan sekaisin?" Kysyn ja ohitan Zaynin puheet hemmetin ärsyttävästä lempinimestä.

"Taidan mä olla vähän sekaisin."

"Toi ei vastannut mun kysymykseen", huomautan.

"Vastashan. Tohon toiseen."

"Idiootti, mä tarkoitinki sitä ekaa", sanon.

"En mä tiedä, kai mä vaan haluan helpottaa pahaa oloa tai jotain muuta paskaa", Zayn kertoo. Nyt ainakin tiedän, että hän on humalassa ja aineissa, koska hän ei missään nimessä olisi kertonut tätä selvinpäin.

"Miksi sulla on paha olo?" Kysyn.

"Voi herranjumala, kun sä olet utelias", Zayn tuhahtaa ja heittää tumpin maahan.

"Tällänen mä olen", vastaan kohauttaen olkiani.

"Se on vähän ärsyttävää."

"Emmä sille voi mitään, sitäpaitsi et säkään mikään-" Olen jo alkamassa huutamaan Zaynille, kunnes hän keskeyttää minut tavalla mitä en todellakaan osannut odottaa. Hän nimittäin kumartuu SUUTELEMAAN minua! Ja koska minulla on alkoholia veressä ihan kiitettävän paljon, vastaan siihen. Suudelma alkaa muuttua jo intohimoisemmaksi, kunnes tajuan mitä olen tekemässä.

"Ei, emmä voi!" Sanon paniikissa.

"Mikset? Totta kai sä voit", Zayn kuiskaa korvaani, mikä saa jokaisen ihokarvani nousemaan pystyyn ja punan poskilleni.

"Koska- mä- tai siis- mulla- sori mun on pakko mennä!" Änkytän ja nousen kiveltä. Lähden juoksemaan talon pihalta pois. Zayn huutaa nimeäni, mutta en todellakaan aio pysähtyä. Vailla tietoa minne mennä, juoksen kuin viimeistä päivää.

Petin juuri poikaystävääni, Zayn Malikin kanssa.