Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 41 - Mä en halua nähdä sua enää ikinä

Istun koulun ruokalassa, yksin. Carolinalla oli ruokailu jo tunti sitten, joten ei minulla ole ketään kenen kanssa istuisin. En ole vieläkään onnistunut tutustumaan muihin ihmisiin. Totta kai puhun välillä luokkalaisteni kanssa, mutta emme me mitään parhaita ystäviä olla. He ovat muutenkin niin erilaisia kuin minä. Voisin tietenkin silti olla heidän kanssaan, mutta ei minua pahemmin huvita.

Tökin haarukalla ruokaani. Väsymys on iskenyt, vaikka joinkin ne kolme kuppia kahvia. Yleensä minua ei sen jälkeen väsytä, mutta jostain syystä nyt väsyttää ja todella paljon. Päänikin sattuu, koska minulla on liikaa ajatuksia mielessäni. Eniten minua kuitenkin mietityttää se uni. En voi lakata miettimästä sitä. Minkä takia näin sen juuri nyt? Mikään ei liity mihinkään eikä missään ole mitään järkeä.

Havahdun hyvin tärkeistä ajatuksistani, kun huomaan jonkun laskevan tarjottimen suoraan eteeni. Nostan katseeni tulijaan tai paremmin sanottuna tulijoihin. Stacy istuu suoraan eteeni ja hänen porukkansa hänen viereensä. Katson tylsistyneenä Stacyä. Mitä helvettiä hän nyt minusta haluaa? Olen niin kyllästynyt hänen juttuihinsa ja varsinkaan juuri nyt en jaksaisi kuunnella tuota ämmää, kun olen valmiiksi väsynyt ja ärtynyt.

"Mä kuulin, että sulla ja Zaynillä olisi juttua", Stacy sanoo ivallisesti ja katsoo suoraan sieluuni. Jos katse voisi tappaa niin todennäköisesti olisin jo kuollut.

"No oot kuullut väärin. Meillä ei todellakaan ole yhtään mitään", vastaan kyllästyneesti. Stacy on sen verran tyhmä, että hän ei tajua minun valehtelevan. Käännän katseeni Stacyn taakse ja huomaan Zaynin tuijottavan minua ja Stacya oudosti. Kurtistan kulmiani hänelle. Yritän tehdä kasvoillani ilmeitä, jotta hän tajuaisi lopettaa tuijottamisen, koska se on todella epäilyttävää.

"Ai, no, hyvä sitten", Stacy sanoo, jolloin siirrän katseeni takaisin häneen.

"Okei?" Vastaan hämmentyneenä.

"Ihan vain, koska se olisi sulle huono juttu. Eiks säännöt kiellä seurustelemas isäntäperheen lapsien kaa tai jotai sellast?" Stacy kysyy.

"Öö... Joo kieltää, mutta miksi se sua kiinnostaa?"

"Ei se mua kiinnostakaan vaan se, että nyt mun ei tarvii potee huonoo omatuntoo siit et olin sen kaa sängys eilen", Stacy vastaa ärsyttävän kimeällä äänellään. Sitten hän viittoo porukkansa nousemaan. He siis vaihtavat vakiopaikalleen ja jättävät minut istumaan yksin ja hämmentyneenä. Ahdistuksen tunne valtaa kehoni ja sydämessäni tuntuu hassulta. Silmiäni alkaa kirvelemään. Tiedän, että ne ovat ihan vetiset, koska minusta tuntuu, että voisin alkaa itkemään ihan pian. Yritän kuitenkin parhaani mukaan estää sitä.

Tajuan Zaynin vieläkin tuijottavan minua. Hänellä on kasvoillaan huolestunut ilme. Hän siis todennäköisesti huomasi äsken miltä näytän. Kauhealta luultavasti. Ahdistuneelta ainakin jos en muulta.

Nousen pöydästä äkkiä ja juoksen ruokalasta ulos. Jätän tarjottimeni pöytään, koska en todellakaan aio viedä sitä pois. Minun on vain pakko päästä pois täältä. Tiedän kaikkien katsovan minua, mutta minua ei kiinnosta. Haluan vain pois.

Juoksen niin kovaa kuin jaloistani pääsen. Juoksen ensimmäiseen tyttöjen vessaan. Onnekseni siellä ei ole ketään. Menen toiseen vessakoppiin sisään ja laitan sen lukkoon. Lyyhistyn maahan istumaan. Halaan polviani ja alan itkemään. En voi sille mitään. En itke hirveän helposti enkä kovinkaan usein. Tämä vain tuntuu niin pahalta. Luulin, että Zayn oikeasti välitti minusta. Olisihan minun pitänyt arvata, että Zayn ei muuttuisi. Hän vannoi ja vannoi, että muuttuisi, mutta ei se tietenkään toteutunut. Kerran fuckboy, aina fuckboy. Olisi vain alunperin pitänyt pysyä kaukana siitä pojasta ettei tunteita olisi syntynyt. Nyt niitä on vaikeaa saada pois ja unohtaa. Tosin Zaynille se on varmasti todella helppoa sillä hän on tottunut kohtelemaan tyttöjä kuin leluja.

"Gabriella? Ootko sä täällä?" Kuulen yhtäkkiä Zaynin kysyvän. Tuliko hän juuri tyttöjen vessaan? Päästän vahingossa niiskauksen, joten nyt hän ainakin tietää, että olen täällä.

"Tule sieltä ulos", Zayn käskee.

"En varmana tule", sanon hiljaisella, käheällä ja itkuisella äänellä.

"Tule nyt tai mä rikon tän oven", Zayn uhkaa.

"Senkus rikot, mutta mä en täältä tule", vastaan.

"Mitä se Stacy nyt sanoi? Pitääkö mun käydä lyömässä sitä?"

"Mä toivon, että joku löisi sua", sanon.

"Täh?" Zayn kysyy niin kuin ei tietäisi mitä tarkoitan.

"Vittu sä olet idiootti", huokaisen turhautuneena.

"Mitä mä nyt olen tehnyt?"

En vastaa Zaynille mitään, sillä alan itkemään uudestaan. En tiedä miksi olen juuri nyt näin tunteellinen.

"Hei, Gabriella? Ihan oikeasti. Kertoisit nyt mikä sulla on", Zayn anelee oven toisella puolella. Pudistan päätäni, vaikka tiedän ettei hän näe sitä.

Zayn alkaa hakkaamaan ovea. Onko hän tosissaan rikkomassa sitä?

Olen niin pihalla kaikesta. En pysty missään perässä. Yhtäkkiä vessan ovi onkin auki. Zayn pyörittelee kädessään pinniä. Hän siis tiirikoi oven auki.

"Sä et jättänyt mulle vaihtoehtoja", Zayn toteaa rauhallisesti. Hän ojentaa kätensä minulle, mutta en tartu siihen.

"Mä en tarvitse sun apuas", tokaisen ja nousen lattialta. En voi jäädä tänne, koska tuo kusipää päätti pilata senkin. Haluan vain olla yksin. Tönäisen Zaynin edestäni.

"Mitä ihmettä se Stacy sulle sanoi, kun käyttäydyt noin?"

"Sitä sun kannattaa miettiä ihan itse."

Olen jo lähtemässä vessasta pois, kunnes Zayn tietenkin päättää estää aikeeni tarttumalla ranteeseeni.

"Gabriella", Zayn sanoi varoittavasti.

"Älä sä puhu mulle tolla sävyllä. Mene vaikka panee sitä Stacyäs ku tunnut nauttivan siitä niin helvetisti!" Huudan. Zaynin kasvot muuttuvat erilaisiksi. Syyllisiksi. Toivoin, että hän kiistäisi ettei tehnyt mitään Stacyn kanssa. Hän ei edes yritä. Se siis oikeasti tapahtui.

"Tää oli tässä", sanon Zaynille.

"Mikä?" Zayn kysyy hiljaa.

"Tää meidän juttu! Mä en halua nähdä sua enää ikinä!" Huudan ja lähden juoksemaan pois, koska kyyneleet pyrkivät taas ulos.

Tiedän, että on mahdotonta vältellä Zayniä, mutta ainahan sitä voi yrittää.

LELDLDLD 10K LUKUKERTOJA?!!! NÄENKÖ MÄ UNTA!!! Oh my god KIITOS KAIKILLE❣️ en ikinä ajatellut, että mikään mun kirja sais näin paljon lukukertoja, varsinkaan tää. Kiitos kun jaksatte lukee😘