Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 13 - Ajatukset solmussa

Koko loppu koulupäivän ajan Carolina on puhunut minulle siitä kuinka minun pitäisi olla joutumatta Stacyn kanssa samanlaisiin välikohtauksiin. Luuleeko hän, että haluan sitä? En todellakaan halua, että joku hemmetin Stacy hyökkää koko ajan kimppuuni ja uhkailee minua. Halusin vain, että tämä vuosi olisi hauska, mutta minusta tuntuu, että se on nyt jo pilalla. Carolina sanoi myös, että minun ei pitäisi hengata Zaynin kanssa. Ensinnäkin, olenko muka joskus hengannut sen kanssa? En. No, okei, siellä bileissä, mutta se oli vain yksi kerta! Muuten olen vältellyt sitä, mutta se on vähän hankalaa, kun me asumme saman katon alla. Toiseksi, Zayn on minussa kiinni kuin joku takiainen. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. Vaikka kuinka yrittäisin vältellä häntä, hän aina ilmestyy jostain. En saa olla ollenkaan rauhassa! Haluatko muka olla rauhassa, ilman Zaynia? Alitajuntani kysyy minulta. No haluan! Sinä tykkäät Zaynista. No enhän tykkää, minulla on Colin! Aina toi sama jankutus, Colin sitä, Colin tätä . . . Luuletko, että Colin olisi sinulle uskollinen? Se on varmaan jo kunnon fuckboy siellä Losissa. Nyt turpa kiinni!

"Onko kaikki okei?" Carolina kysyy yhtäkkiä huolissaan. Taisin olla omissa ajatuksissani hieman liian kauan.

"Mitä? On tietenkin", vastaan.

"Vaikutat vain jotenkin poissaolevalta", Carolina sanoo, "taasko se ajattelee Zaynia", Carolina mutisee niin hiljaa, että minun ei varmaan ollut tarkoitus kuulla sitä.

"Mä en ajattele Zaynia", totean ja huomaan, että Carolina punastuu. Hän varmaan tajusi, että kuulin hänet. Emme juttele enää Zaynista vaan Carolina alkaa selittämään hänen kuviksen tunnista joka oli kuulemma ihan hirveä. Kuuntelen vain toisella korvalla ja samalla tajuan, että ajattelen Zaynia.

***

Saavun viimein takaisin kotiin. Avaan ulko-oven ja voin vain toivoa, että Zayn ei olisi kotona. Pääni on nimittäin todella kipeä, koska olen ajatellut kyseistä henkilöä ihan liikaa. Hän oikeasti aiheuttaa minulle päänsäryn. Jos Zayn on kotona niin luultavasti pääni räjähtää, siis ihan oikeasti. En millään kestäisi juuri nyt nähdä häntä. Otan valkoiset Converseni pois jaloistani ja laitan ne siististi riviin muiden kenkien kanssa. Toiveisiini ei vastattu tälläkään kertaa sillä Zayn on kotona. Voin kertoa sen jo nyt, koska hänen kenkänsä on ovat eteisessä miten sattuu. Huokaisen syvään. Okei, menen suoraan huoneeseeni niin minun ei tarvitse, ainakaan toivottavasti, edes nähdä häntä.

"Gabriella!" Annie huutaa minua juuri kun olen portaissa.

"Niin?" Kysyn.

"Tulisitko käymään täällä?" Annie kysyy. Mitä asiaa hänellä voi olla? Kiroilen mielessäni sillä nyt en pääse heti huoneeseeni, mutta ehkä selviän.

"Juu", vastaan ja menen keittiöön sillä ääni tuli selvästi sieltä. Keittiön pyödän ääressä istuu George, Annie ja . . .  Zayn? Katson kaikkia kolmea kysyvänä.

"Zayn juuri kertoi, että olit joutunut johonkin ikävään välikohtaukseen koululla", Annie sanoo vakavana. Katson Zaynia, joka vain hymyilee omahyväisesti. Kertoiko hän oikeasti vanhemmilleen mitä minun ja Stacyn välillä tapahtui?

"Ei se ollut mitään", mutisen. En voi katsoa Annieta päin, koska tiedän miltä hänen katseensa näyttää. Hän haluaa kuulla vain ja ainoastaan totuuden.

"Zayn kertoi jotain vähän muuta", Annie sanoo.

"No mitäs Zayn kertoi?" Kysyn ja nostan katseeni ensin Annieen ja sitten Zayniin.

"Teille tuli kuulemma jotain pientä sanaharkkaa Stacy nimisen tytön kanssa, jonka jälkeen se löi sua. Eikö se näin mennyt?" Annie vielä varmistaa Zaynilta, johon hän nyökkää.

"Ei se mun ongelma ole, että Zaynin säätö on niin äkkipikainen", vastaan rennosti ja huomaan Zaynin jännittyvän. Ahaa, hän ei siis kertonut, että säätää Stacyn kanssa!

"Siis sä seurustelet Stacyn kanssa?" Annie kysyy ihmeissään Zaynilta.

"Mitä? No en todellakaan! Mä vihaan sitä ämmää!" Zayn tuhahtaa.

"Zayn Malik, kielenkäyttö!" Annie varoittaa. Zayn mutisee hänelle takaisin jotain epäselvää.

"Mun ja Stacyn välillä ei tapahtunut mitään ihmeellistä, meillä oli vain pieni tyttöjen välinen riita. Jos tässä ei nyt ollut muuta niin mä voisin mennä tekemään läksyt", sanon. Huomaan Annien miettivän vastaustaan ja katsovan minua epäuskoisesti. Lopulta hän kuitenkin nyökkää ja minä lähden samantien huoneeseeni.

Menen huoneessani heti peilin eteen ja tajuan heti miksi Annie katsoi minua äsken niin oudosti. Minulla on toisessa poskessa ihanan liilan värinen mustelma. Voi helvetti, ehtikö siitä lyönnistä tulla jälkikin? Huokaisen syvään ja mietin jo hetken, että yrittäisin peittää sitä meikeilläni, mutta luulen sen olevan aivan turhaa sillä en todennäköisesti kuitenkaan ole menossa tänään enää mihinkään. Tai, en todellakaan aio mennä. Minua ei huvita ollenkaan mennä ihmisten seuraan. Yksi asia on varmaa, minä haluan takaisin Losiin.

Heippa taas! Toivottavasti tykkäsitte 😘