Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 4 - Charles ja turisti Gabriella

Istun Zaynin kanssa bussissa. Miksi ihmeessä hänen piti tulla hakemaan minut? Jos selviydyin itse keskustaan bussilla, olisin aika varmasti selviytynyt takaisinkin. Olemme bussin takaosassa. Zayn on ikkunan vieressä ja tuijottaa ilmeettömänä puhelintaan. Onko hän aina tuon näköinen? Hymyileekö hän ikinä? Ei luultavasti. Miksi hän on tuollainen? Jostain syystä haluan tietää, mutta en kuitenkaan halua udella. Hän tuskin kertoisi minulle yhtään mitään. Tuijotan hänen sivuprofiiliaan. Yhtäkkiä Zayn siirtää katseensa minuun ja punastun välittömästi. Zayn alkaa virnistelemään. "Miellyttääkö maisemat?", Zayn kysyy. "Joo, varsinkin toi metsä tuol taustal", mutisen ja osoitan päälläni ikkunaan. Zayn hymähtää ja näen kuinka hymy melkein ilmestyy hänen kasvoillensa. Zayn ilmeisesti tajuaa sen itsekin ja hänen naamansa on jälleen peruslukemilla. Hemmetti, eikö hän vain voisi hymyillä?

Saavumme hyvinkin nopeasti takaisin kotiin. Tuntuu oudolta kutsua sitä kodikseni, mutta tottahan se on. Se tulee olemaan kotini seuraavan vuoden ajan, joten parempi vain tottua ajatukseen. Moikkaan nopeasti Georgea ja Annieta. He kysyvät taas, että onko minulla nälkä. Kerron heille, että kävin Starbuckissa. He vaikuttavat kauhean ylihuolehtivaisilta, mutta ymmärrän heitä. Olenhan kuitenkin heidän vastuussa ja kun olen vielä alaikäinen niin en ihmettele käytöstä yhtään. Se on kyllä oikeastaan ihan mukavaa. Siis se, että joku välittää noin paljon. Menen huoneeseeni. Selaan hetken somejani ja vastaan muutamaan viestiin. Minua alkaa väsyttämään todella paljon, joten päätän mennä nukkumaan.

•••

Herään, kun tunnen auringonsäteet itsessäni. Minulla on aivan järkyttävän kuuma. Nousen sängystä ylös ja lähden alakertaan. Huomaan, että Charles on keittiössä, pöydän ääressä. Hän on ihan uppoutunut johonkin kirjaan. En viitsi häiritä häntä, joten menen suoraan jääkaapille. Otan sieltä tarvikkeet, jotta voin tehdä leipää. Laitan tavarat pöydälle odottamaan, jonka jälkeen laitan kaksi ruisleipää paahtimeen.

Mitähän sitä tänään tekisi? Vaihtoehtoja on monia. Voisin käydä London Eyellä missä minun piti käydä jo eilen tai sitten voisin mennä ihan vain shoppailemaan. Voisin myös tutustua kulttuuriin. Käydä kenties museoissa ja taidenäyttelyissä. Kulttuuri on kiinnostanut minua aina todella paljon.

"Huomenta", Zayn kuiskaa yhtäkkiä korvaani ja säpsähdän ajatuksistani.

"Hemmetin kakara", mutisen ja menen pöydän ääreen syömään aamupalaani. Katson Zaynia. Hän nojaa seinää vasten, kädet taskuissaan ja virnuilee minulle.

"Onko sun pakko olla noi ärsyttävä?" Kysyn ärtyneenä.

"Mitä mä nyt tein?"

"Häiritsit mua", vastaan. Zayn kohauttaa olkiaan, laittaa naamansa taas peruslukemille ja lähtee pois. Hän ei voisi olla yhtään oudompi. Syön aamupalani kaikessa rauhassa ja katson tällä kertaa Charlesia. Hän on niin keskittynyt kirjaansa, että ei tainnut edes huomata veljeään. He eivät taida olla kovin läheisiä. En kyllä usko, että Zayn on kenenkään kanssa läheinen.

Aamupalan jälkeen menen huoneeseeni. Onneksi tajusin purkaa jo eilen laukkuni, joten saatan löytääkin täältä jotain. Laitan ripsaria sekä kulmiini vähän väriä. Meikkaaminen ei ole ikinä ollut juttuni. En tiedä miksi, mutta en vain pidä siitä kauheasti. Pidän enemmän luonnollisesta. Eikä meikki muutenkaan sovi minulle. En kuulu niihin tyttöihin jotka laittavat naamaansa kilon meikkiä vain siksi, että saisi jonkun ihanan pojan huomion. Minulla on onneksi Colin, joka rakastui omaan itseeni. Olen todella onnekas, että minulla on hänet. En vaihtaisi häntä mistään hinnasta.

Pienen pohtimisen jälkeen päädyn pukemaan valkoisen t-paidan jonka keskellä koristaa mustalla printillä Adidaksen logo. Laitan myös luottohousuni eli mustat farkut. Otan vielä puhelimeni, lompakkoni sekä avaimeni, jotka Annie antoi eilen. Katson itseäni hetken peilistä ja mietin, että jotain puuttuu sillä en ole aivan tyytyväinen ulkonäkööni. Aivan, voisin tehdä hiuksilleni jotain. Vetäisen ponnarini pois ja harjaan hiukseni nopeasti. Teen todella sekalaisen nutturan. Kai nyt kehtaan mennä Lontoon keskustaan. Tuskin ketään muutenkaan kiinnostaa miltä näytän.