Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 44 - Levinnyt kuva

Oon nykyään maailman huonoin vastaamaan kommentteihin, mutta luen kuitenkin ne kaikki ✨ ja niitä on oikeest hauska lukee, joten kiitos niistä💓

"Sä olet niin itsekäs", kuulen Zaynin sanovan. Keskeytän pakkaamiseni ja käännyn katsomaan huoneeni ovelle. Zayn seisoo oven luona ja nojaa sen karmiin.

"Ai. Miten niin?" Kysyn ja laitan käteni puuskaan. En tajua miten muka olen itsekäs. Olen AINA ajatellut muita ennen itseäni. Tässäkin tapauksessa ajattelen muita. En halua, että muut joutuvat kärsimään tekemistäni virheistä.

"No, sä vaan yhtäkkiä päätät lähteä kotiin, vaikka sun vuotta on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä", Zayn toteaa kuulostaen hyvinkin loukkaantuneelta.

"Niin? Onko sulla jokin pointti?" Töksäytän ja tajuan kuulostavani töykeemmältä kuin oli tarkoitus.

"Niin sitä vaan, että olisi kiva jos kysyisit munki mielipidettä asiaan", Zayn sanoo. Miksi minun täytyisi kysyä häneltä mielipidettä? Sitäpaitsi, hänellä ei taida olla enää paljoakaan vaikutusvaltaa yhtään mihinkään.

"Minkä takia mun täytyisi kysyä sun mielipidettä? SÄ petit mua. SÄ särjit mun sydämen. Muutenkin sitten, kun muutkin saa kuulla tästä mut lähetetään ihan satavarmasti Losiin", sanon ja pidättelen jälleen kyyneliäni. Olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen.

"Juurihan Annie lupasi ettei-"

"Zayn, etkö sä ymmärrä, että mua ei kiinnosta se! Mä en pysty jäämään tänne sun kanssa!" Huudan jälleen. Kurkkuni on niin kipeä tästä kaikesta huutamisesta. En todellakaan ole tottunut tällaiseen.

"Kuule, mä olen pahoillani-" Zayn aloittaa ja astuu askeleen lähemmäs. Minä automaattisesti menen taaksepäin ja keskeytän Zaynin, suoraan sanottuna, järjettömät puheet.

"Ei! Mä en halua kuulla!" Karjaisen.

"Et halua, että mä pyydän anteeksi?" Zayn kysyy hämmentyneenä.

"Sä olisit voinut pyytää anteeksi monta tuntia sitten! Oisit voinut pyytää heti anteeksi, kun sait kuulla tästä, mutta ei kun sä päätit esittää jotain ihan idioottia! Olisit miettinyt aikasemmin ennen kuin menit panee Stacya!" Huudan ja nyt oikeasti itken. En pystynyt enää pidättelemään kyyneleitäni.

"Emmä ajatellut, että se haittaisi sua?" Zayn toteaa normaalisti.

"Ootko sä oikeesti noin tyhmä? Et ajatellut, että mua sattuisi haittamaan jos mun poikaystävä menee panee jotain toista tyttöä?! Voi luoja Zayn, sä olet uskomaton."

Zayn ilmeisesti vihdoin ja viimein tajuaa mitä hän on tehnyt ja miten tyhmästi hän on käyttäytynyt, sillä hän punastuu korviin saakka. Zayn raapii kiusaantuneena niskaansa ja todennäköisesti miettii mitä hänen pitäisi sanoa.

"Parempi jos sä et vaan sano mitään. Pahentaisit kuitenkin vain mun oloa. Voitko vaan lähteä?" Kysyn kyyneleet silmissäni. Zayn nyökkää pienesti ja surullisesti, mutta suostuu kuitenkin lähtemään pois.

Lysähdän sängylleni makaamaan. Oloni on niin masentunut. En voi sanoa, että rakastan Zayniä, koska olemme tunteneet niin vähän aikaa . . . Mutta, entä jos tämä olikin rakkautta ensisilmäyksellä? En tiedä, mutta kyllä minä taidan olla rakastunut Zayniin, vaikka tavallaan en haluaisi sitä myöntää itselleni. En kuitenkaan voi valehdellekkaan. Joten tilanne taitaa olla selvä. Olen rakastunut Zayniin. No okei, ehkä se ei ollut edes mikään uusi juttu.

Kuitenkin, haluaisin vain olla onnellinen. Aluksi minä olinkin, mutta en enää. En ymmärrä miten Zayn pystyi pettämään minua. Enkö minä oikeasti merkinnyt hänelle mitään? Olinko vain yksi niistä kuuluisista säädöistä? Olen vihannut aina sitä jos poika kohtelee tyttöä kuin lelua ja nyt minulle itselleni taisi käydä niin. Minua kohdeltiin kuin lelua, joka heitetään roskiin liiallisen käyttämisen jälkeen.

Säikähdän ajatuksistani, kun kuulen puhelimeni soivan. Olinpas taas syvällä ajatuksissani . . .

Kaivan puhelimen takataskustani ja joudun tekemään kunnon ninja liikkeitä, että saan sen. Otsani rypistyy samantien, kun huomaan kuka yrittää soittaa minulle FaceTimessa. Näytöllä vilkkuu Jennan nimi. Miksi ihmeessä hän nyt haluaa puhua kanssani? Puhuimme Jennan kanssa viimeksi muistaakseni silloin, kun hän kertoi siitä sääntöjutusta. Eli ikuisuus sitten. En kuitenkaan halua olla ilkeä, joten päätän vastata puheluun. Minua vain ärsyttää suunnattomasti, että Jenna haluaa aina soittaa videopuhelun normipuhelun sijaan, koska silloin hän aina näkee millä tuulella olen. Nyt hän siis voi selvästi nähdä, että olen itkenyt monta tuntia putkeen. Nimittäin silmäni ovat edelleen aivan punaiset ja turvonneet ja minusta muutenkin huomaa heti, että kaikki ei välttämättä ole ihan kunnossa.

"Moi Jenna, pitkästä aikaa!" Vastaan puheluun yrittäen kuulostaa iloiselta, vaikka tiedän ettei se onnistu.

"Sä oot siis kuullut..." Jenna toteaa kuulostaen vaisulta.

"Kuullut mitä?" Kysyn, sillä minulla ei oikeasti ole mitään hajua mistä tyttö puhuu.

"No siitä mikä leviää netissä... Sen takia sä oot itkenyt, eikö niin?"

"Mä en tosiaankaan tiedä mistä sä puhut. Kyllä mä oon varmaan itkenyt ihan toisesta syystä."

"Mä oon niin pahoillani sun puolesta."

"Mähän sanoin jo etten tiedä mistä sä puhut."

"Sä et siis oikeasti ole nähnyt sitä? Voi ei, Gabriella, mä olen niin pahoillani. En tajua miten se levisi näin nopeasti meidänkin kouluun."

"SIIS JENNA NYT KERROT MISTÄ SÄ PUHUT ENNEN KUIN MÄ SEKOAN!"

Ja sitten Jenna sanoo sen lauseen mitä en olisi ikinä halunnut kuulla, "Susta ja Zaynistä on levinnyt pusukuva. Kaikki on nähnyt sen."

Sydämeni pysähtyy pieneksi hetkeksi enkä enää yhtäkkiä muista miten hengitetään.