Uskomaton ☓ L.W.T

[28] . " Anteeksipyyntö "

✔️ H e l l o! Pitkästä aikaa taas tähänkin kirjaan uutta lukua, toivottavasti tykkäätte! ✔️

...,,,   ➕ N A U T T I K A A .
[ muokattu 13.12.2016 ] - sanoja: 1436

++++

"Voi perkele!" Louis kirosi, kun läikytti vahingossa pronssinväristä konjakkia valkoiselle ruokapöydälle, pyyhkien ylimääräisen alkoholin äkkiä pois pienen shottilasinsa ympäriltä. Sara nimittäin tappaisi hänet, jos valkoiseen pöytään jäisi konjakista tullut pinttymä. Heitettyään rätin takaisin puhtaaseen tiskialtaaseen, Louis otti lasista tehdyn shottilasin käsiinsä, kaataen kaiken tuon pahanhajuisen litkun samalla kertaa alas kurkustaan. Hän ei edes värähtänyt niellessään tuota alkoholin täyttämää litkua, vaan tunsi sen mukavan ja tutun poltteen kurkussaan. Ei Louis aikonut humalaan hakeutua, sillä sitä hän ei halunnut tehdä näin Saran ja lapsensa lähettyvillä. Hänestä ei tulisi sellaista alkoholi-isää. Siitä Louis oli vuorenvarma. Hän tarvitsi vain muutaman lasillisen, jotta saisi unohdettua sen yhden Pillow Fuck petturin.

Louis kaatoi lisää konjakkia lasiinsa, tällä kertaa läikyttämättä sitä pöydälle ja kulautti sen taas kerran tyhjäksi yhdellä kulauksella. Pieni vana konjakkia valui alas pitkin hänen teräviä leukaperiänsä, miehen vain pyyhkäistessä ne paitansa hihaan. Mitä vittua Sara oli oikein kuvitellut päästäessään sen yhden idiootin sisälle heidän taloonsa? Louis ajatteli, puristaen tyhjää lasia käsissään kuin stressilelua. Sitä se ehkä hänelle olikin.

Miksi juuri kaikista maailman ihmisistä sen täytyi olla Zayn?

Louis yritti muistella niitä hyviä aikoja, joita hän oli joskus viettänyt Malikin seurassa, mutta hän ei pystynyt siihen, noiden pahojen muistojen peittäessä hyvät muistot varjoihinsa. Kaikki ne riidat, sanat ja teot. Louis puristi lasia yhä lujemmin, aivan kuin toivoen että se särkyisi tuhansiksi sirpaleiksi hänen kättään vasten, jolloin hän saisi jollain lievitettyä tätä palavaa raivoa joka vain kasvoi ja kasvoi hänen sisällään. Hän ei edes voinut ymmärtää, miten hän saattoi vihata jotakuta niin paljon kuin Zaynia. Jo Zaynin pelkän nimen ajatteleminen sai Louisissa vihan liekit syttymään, raivaten kaiken järjen tieltään. Pahinta tässä vielä kaiken lisäksi oli se, että Louis oli luullut jo päässeensä siitä kaikesta yli, jatkamalla uutta elämäänsä Saran ja tulevan vauvansa kanssa ilman ongelmia, kunne se yksi paskiainen kehtasi ryömiä takaisin hänen luokseen.

Louis asetti lähes paiskaten shottilasin pöydälle, käyden sitten istumaan yhdekle ruokapöydän tuolille ja haudaten päänsä sitten hikisten käsiensä väliin. Louis vannoi itselleen, ettei ikinä päästäisi Zaynia lähellekkään Saraa tai vauvaansa, mutta nyt niin oli kuitenkin käynyt ja se sai Louisin raivon purkautumaan kuin tulivuoren. Miten helvetissä sillä niljakkeella riitti pokkaa tulla hänen asuntoonsa, juomaan hänen rahoillaan ostettua kahvia, juttelemaan H Ä N E N vaimonsa kanssa ja vieläpä kaiken lisäksi pyytämään anteeksi häneltä sellaista tekoa? Oliko se jätkä aivan sekaisin?

Louisin teki mieli huutaa tai paiskata tuo kyseinen shottilasi seinään, mutta sitä hän ei tulisi tekemään. Ei vaikka maksettaisi. Hän ei aikoisi tehdä sitä Saralle. Hän ei voisi.

Louis nosti päänsä pois käsistään, katsoen sumeisin silmin edessään olevaa ruokapöytää. Hän mietti kyyneleet silmänurkkia koristaen kuinka Zayn oli haukkunut hänet, hänen perhettään ja kaikkea, mistä Louis välitti.

"Äitisi on yksi huora! Sinä ja sinun miljoona siskoasi! Käyttäisi ehkäisyä!"

"Luuletko todella että oot tälle bändille tärkeä?! Vittu, vuoden paras vitsi! Sinulla on paskin ääni meistä kaikista! Sinut olisi helpoin korvata!"