Uskomaton ☓ L.W.T

[15] . " Walter's Coffee "

"When I'm at home alone, I run up the stairs naked. It's quite funny."
~Louis Tomlinson✿

[ muokattu ] - sanoja: 2073

✖️

    Tällä hetkellä Sara toivoi, ettei hänen vuoronsa olisi vielä koittanut, sillä jo pelkkä laitteisto, joka pian hänen sisäänsä tungettaisiin näytti pelottavalta. Silti hän halusi tehdä tämän, sillä häntä vaivasi tunne, että vauvalla olisi jokin hätänä. Sillä välin, kun gynekologi laittoi laitteita valmiiksi, Sara istui tai pikemminkin makasi sairaalasängyn tapaisella "pöydällä" ja hengitti syvään. Hän haistoi huoneessa leijuvan desinfiointiaineen pistävän katkun ja samalla hieman kahvin tuoksun. Gynekologi oli luultavasti juonut aamukahvinsa ennen Saran kutsumista tänne.

"Kas noin. Nyt tiedän, että tämä kaikki on aivan uutta teille, mutta lupaan pitää teidät ajan tasalla mitä teen", sanoi mukavan oloinen gynekologi ja laittoi kumihanskat käsiinsä. Sara aina kummeksui sitä kuinka häntä teititeltiin, mutta toisaalta se sai hänet kuulostamaan arvostetulta.

Sara vain mumisi jotakin vastaukseksi hermostuneisuutensa välistä.

"Hyvä on. Pyytäisin sinua nyt ottamaan housut pois", nainen sanoi ja Sara nousi ylös, tiputtaen vain valkoiset pikkuhousunsa kylmälle lattialle. Sitten hän meni takaisin makuulleen ja veti mekkonsa helmaa ylös samalla, kun nosti jalkansa ylös ja harotti jalkojaan erilleen toisistaan. Gynekologi alkoi heti tekemään työtä käskettyä ja Sara yritti rentoutua.

Ehkä oli ihan hyvä ettei Louis päässyt tänne...

"Nyt laitan tälläisen putken sisään millä nähdään kohtuun, se saattaa vähän kirpaista, mutta siihen tottuu", nainen sanoi ja Sara nyökkäsi purren huultansa. Hän tunsi jonkin työntyvän sisälleen, mutta kipua ei. Onneksi.

Hetken ajan hän pysytteli hiljaa ja odotteli gynekologin sanovan jotakin, mutta tuo näytti tutkivan kuvaruutua vieressään hyvin tarkasti. Sara alkoi hermostua, jos heidän lapsellaan ei olisikaan kaikki hyvin.

"Onko vauvalla kaikki hyvin?" Sara kysyi ennen kuin ehti estää itseään ja punastui sitten hieman. Kyllä gynekologi kertoisi, kun olisi sen aika.

"Voi ei mitään hätää! Ihan terve! Voitte katsoa tuosta kuvaruudusta", nainen hymyili ja Sara käänsi katseensa vieressään olevalle kuvaruudulle, jossa näkyi hyvin himmeästi, mutta silti pieni vauvan hahmo. Sara tunsi kyynelten valuvan pitkin hänen poskiaan ja hän peitti suunsa kädellään. Heidän vauvansa.

"Vauvalla vaikuttaa olevan kaikki hyvin ainakin kuvan perusteella, joskus vauva saattaa olla jo väärässä asennossa kohdussa ja se on hyvin paha juttu", nainen kertoi, mutta Sara tuntui olevan lumoutunut tuosta kuvasta hänen edessään. Tuo pieni ja viaton vauva, joka olisi vain hänen ja Louisin. Tämä oli uskomatonta.

"V-Voiko jo tietää, o-onko hän poika vai tyttö", Sara sai vihdoin hieman tokkuraisen äänensä takaisin ja yritti nieleskellä kyyneliään.

"Haluatteko tietää? Senkin voin kyllä jo sanoa", nainen hymyili lempeästi ja Sara mietti hetken.

Toisaalta olisi kiva tietää, että osaisi varautua vaatteiden ja nimen suhteen, mutta toisaalta...

Sara hymyili ja päätti asian.

"Ei kiitos. Se tulee parempana yllätyksenä", Sara kuiskasi itkien ja nainen nyökkäsi hymyillen.

Tämä oli uskomatonta.

*

  Saran päästyä pois gynekologilta, hänen sydämensä oli aivan pakahtumaisillaan. Koko tuo käynti oli ollut niin silmiä avaava. Hän oli kuullut kaikki heidän vauvansa terveystiedot, jotka olivat kaikki kunnossa. Hän sai kirjekuoressa kuvia heidän vauvastaan, jotka hän halusi näyttää Louisille heti, kun tuo tulisi häntä hakemaan. Saran sydän hakkasi lujaa hänen rintaansa vasten, kun hän muisteli niitä pienen pieniä sydämenlyöntejä, jotka hän oli Louisin kanssa kuullut viime ultraäänissä ja lisäsi sen ajatuksissaan vauvan kuvaan. Heidän pienokaisensa.