Uskomaton ☓ L.W.T

[25] . " Ensimmäinen Potkaisu "

[ muokattu: 9.12.2016 ]
Sanoja: 1275✌️️😁

+++
Sara kaiveli kuumeisesti kylpyhuoneen kaappia, etsien yhtä ainoaa paria puhtaita lakanoita. Miten hänellä ja Louisilla ei ollut kuin kahdet parit lakanoita? Toiset olivat käytössä ja toiset likaiset. Harryn yhtäkkinen tulo ei haitannut heitä kumpaakaan, päinvastoin, mutta lakanoiden suhteen se oli ongelma. Sara huokaisi ja tonki vielä kerran kaapin läpi, ilman sen parempaa onnea. Lopulta Sara muisti hänen ja Louisin joululahjaksi saamat Marimekon raidalliset fleece lakanat. Hän otti paketin kaapin perältä, hymyillen ja kävellen sitten kohti vierashuonetta, jossa Louis ja Harry juttelivat.

"Oletteko ihan varmoja, että tämä on ihan okei että tulen tänne näin?" Harry kysyi ujosti ja katsoi Louisia, ja hänen taaksensa ilmestyvää Saraa uteliaana.

"Harry buddy, sinä voit tulla tänne ihan milloin vain haluat", Louis ilmoitti lohduttavasti ja asetti kätensä Harryn olkapäälle, joka vain hymyili.

"Niinpä, muuten en löytänyt muita puhtaita lakanoita, joten taidat olla ensimmäinen joka saa testata näitä suomalaisia lakanoita", Sara nauroi ja avasi lakanapaketin, tunnustellen pehmeää kangasta. Olihan hänellä kotonakin Suomessa ollut tällaiset, joten kyllä hän tiesi miten ihanalta niissä tuntui nukkua. Aluslakana oli jo laitettu, joten nyt ei tarvinnut enää kun laittaa peitteet tyynylle ja peitolle.

"Anna, kun minä laitan ne, en halua olla ihan hyödytön", Harry sanoi lempeästi ja yritti ottaa lakanat Saran käsistä, mutta Sara vetäisi kätensä kauemmas hymyillen.

"Harry, käy sinä vain vaikka suihkussa, näytät tarvitsevan sitä. Kyllä me saamme laitettua nämä Louisin kanssa", Sara totesi hymyillen, Louisin nyökätessä, kun Harry katsoi heitä yllättyneenä.

"Mutta-", Harry yritti sanoa, mutta Louis työnsi hänet kylpyhuonetta kohti.

"Ei mitään muttia, kun Tomlinsonit sanoo jotain he myös tarkoittavat sitä. Saat lainata minulta vaatteita, ellet halua olla noissa märissä vaatteissa", Louis sanoi tomerasti, sulkien kylpyhuoneen oven ja jättäen Harryn sanattomaksi.

"Tomlinsonit?" Sara kysyi leikkisästi kulmakarva koholla, kun hän alkoi laittamaan peiton päälle peitettä. Louis otti tyynyn käsiinsä ja alkoi ujuttamaan sitä tyynyliinan sisään.

"Sitähän sinä pian olet, Rouva Tomlinson", Louis virnisti ja Sara nauroi tuon ilmeelle. Sara levitti lakanoidun peiton sängylle, laittaen samalla yöpöydän lampun päälle. Louis heitti Saran naamaan tuon lakanoidun tyynyn, saaden sen takaisin heitettynä naamaansa. Niin Sara kuin Louis nauroivat.

"Luoja, ja meidän pitäisi olla jo aikuisia ja kohta vanhempia", Sara pyöräytti silmiään hymyillen. Louis vain hymähti ja kietoi kätensä Saran ympärille, laskien ne nykyiselle lempipaikalleen, eli tytön pyöreälle vatsalle.

"Kuka muka sanoi, että meidän pitäisi olla tylsiä vanhempia. Voidaan olla ne coolit vanhemmat", Louis naurahti ja samoin Sara. Hän kuvitteli nyt kolmekymppisen Louisin räppärin vaatteissa, kultaketjut kaulassa esittäen heidän noin viisivuotiaalle lapselleen. Ei edes mennä vielä teini-ikään...

"Tosi coolit! Toinen on ihana ja viisas nainen, toinen ylimielinen ja sarkastinen ääliö", Sara nauroi ja tiesi saavansa Louisilta takaisin tuosta.

Louis puuskahti, niin että se kuulosti siltä kuin ilmat olisivat tyhjentyneet hänen keuhkoistaan. Louis vain tiukensi otettaan Sarasta ja tuo tyttö vain nauroi nauramistaan.

"Vai että sillä lailla vaimoseni! Minäkö ääliö? Rakastat kuitenkin..." Louis puhalsi irvistävän ja pois rimpuilevan tytön kaulaan, hänen nauraessa. Tuo puhaltaminen kutitti, ja Louis tiesi sen.