Uskomaton ☓ L.W.T

[19] . " Teepannun Kirous "

[ moikka! anteeksi, kun en ole kirjoitellut tätä kirjaa pitkään aikaan, mutta se johtuu vaan siitä, ettei ole ollut aikaa. mutta nyt, nauttikaa uudesta luvusta muruset ♡ ]

[ muokattu 4.12.2016 ] - sanoja: 1927

Nauttikaa♡

__♡__

Sara ei edes muistanut milloin hän oli viimeksi tuntenut adrenaliinin virtaavan näin lujasti hänen suonissaan. Kaikki tämä, hurraukset, kuumat valot ja Louisin kosketus hänen ihollaan saivat hänet tuntemaan olonsa onnelliseksi. Pelkkä Louisin sormienpäiden kosketus sai hänen ihollaan kipinöitä aikaan. Tämä oli uskomatonta.

Louis ja Sara kyllä tiesivät joutuvansa pian avaamaan puhelimensa, joita luultavasti heidän vihaiset äitinsä ja sisarukset pommittivat parasta aikaa. Silti, Louis olisi halunnut napata kuvan parhaiden ystäviensä ilmeistä, kun he kävelivät käsi kädessä Saran kanssa heitä kohti, aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi edes tapahtunut. Louis katsahti heidän kävelessään takahuonetta kohti, hänen ja Saran yhteen kietoutuneita käsiä ja lämmin hymy levisi hänen huulilleen. Ja kaikki tämä oli mahdollista vain yhden väärän numeron takia.

"Mitä helvettiä tyypit?! Miksi ette ole kertoneet tästä aikaisemmin? Onneksi olkoon! Vitut! Tämä on ihan uskomatonta!" Niall huusi innoissaan ja kaappasi Saran tiukkaan halaukseen, johon tyttö vastasi nauraen ja vetäen Niallin niin lähelle itseään kun sai.

"Onneksi olkoon! En olisi kyllä ihan heti uskonut, että meidän pikku Tommo löytäisi elämänsä rakkauden ja kohta meidän jaloissa juoksentelisikin jo pieni Tomlinson!" Liam nauroi lempeää nauruaan, kun veti Sara isoon karhunhalaukseen, Niallin halatessa Louisia.

"Kiitos Liam! Mekin ollaan aika innoissaan tästä." Liam nauroi, Saran kirotessa tyhmälle lauseelleen. Totta kai sentään vauvan isä ja äiti olisivat asiasta innoissaan.

"Uskon. Louis ihan hohtaa!" Liam kiusasi Saran leveästi hymyilevää aviomiestä, joka vihdoin pääsi pois tuon irlantilaisen tappohalauksesta.

"Mmmm." Saran ilon säteet hieman himmenivät, kun hän näki ujosti hymyilevän Harryn, joka selvästi piteli kaiken tuskan sisällään, rakentaen ison muurin sen eteen. Sara yllättyi, kun Harry käveli hänen luokseen ja halasi tyttöä lämpimästi, Saran kietoessa kätensä hänen hieman tärisevän vartalonsa ympärille.

"Onneksi olkoon. Olen niin onnellinen sinun ja Loun puolesta. Hyvä, että edes jonkun elämä hohtaa valoa kaiken tämän pimeyden keskellä." Harryn kuiskaamat sanat saivat kyyneleen valuman alas pitkin Saran punaista poskea. Hän oli jo kaiken tämän ilon keskellä unohtanut petetyn Harryn, joka kilttinä ihmisenä työnsi tuskansa syvälle sisälleen vain siksi, että hänen kaksi ystäväänsä saisivat olla iloisia. Joskus Saran teki mieli kiittää Harrya kaikesta mitä tuo mies oli hänen ja Louisin puolesta tehnyt.

"Kiitos Harry...Olen niin pahoillani sinun puolestasi..." Sara kuiskasi ja Harry vetäytyi kauemmas, pyyhkien pois sen yhden ainoan kyyneleen tytön poskelta ja hymyili hänelle lempeästi.

"Älä ole, se ei ole sinun vikasi. Nauti nyt tästä, tämä on teidän iltanne", Harry hymyili ja kääntyi katsomaan aivan innoissaan olevaa Louisia, joka juuri halasi Liamia nauraen. Saran huulille tuli kaunis hymy, kun hän näki elämänsä rakkauden noin onnellisena.

"Tiedän, mutta silti. Olen niin kovin pahoillani." Harry ei ehtinyt vastata, kun Louis jo kaappasi parhaan ystävänsä halaukseen, johon Harry vastasi nauraen. Sara ei oikein enää tiennyt mitä tuntea, osa hänestä oli onnesta halkeamaisillaan ja osa tunsi surua Harrya kohtaan.

"Onneksi olkoon lad! Teille tulee vauva! Ihan mahtavaa!" Harry nauroi ja Louis näytti siltä kuin meinaisi haljeta innosta.

"Tämä on ihan uskomatonta!" Louis sai sanottua ja Sara naurahti kävellen aviomiehensä vierelle, joka ujutti tatuoidun kätensä tytön vyötäisille, vetäen hänet lähelleen. Sara oli olisi voinut vannoa, että näki Harryn sydämen päällä olevan kiven painautuvan syvemmälle, kun mies katsahti kuinka hän ja Louis pitelivät toisiaan.