Uskomaton ☓ L.W.T

053 | Daniel Jefferson

Olikohan tälle tunteelle edes sanaa? Sara vain mietti tuota kysymystä, kun katseli samalla autonikkunasta taakse jääviä lumisia puita ja taloja. He olivat Louisin kanssa heränneet jo kuudelta aamulla, sillä he molemmat olivat aivan liian jännittyneitä. He olivat nimittäin matkalla kohti sairaalaa, jossa Saralta otettaisiin verikokeet ja varmistettaisiin hänen raskautensa.

Saran vatsa oli aivan täynnä perhosia, ja Louis olisi valehdellut, jos olisi väittänyt, ettei hän tuntenut samoin. Automatka oli ollut yllättävän hiljainen, sillä molemmat tuntuivat olevan omissa ajatuksissaan.

"Kuule, hyvin se menee", Louis sanoi lempeästi yhtäkkiä ja asetti lämpimän kätensä Saran reidelle puristaen sitä hennosti. Hän tiesi tytön olevan aivan hermorauniona ja halusi rauhoittaa tulevaa vaimoaan.

"Niin menee, ei pidä huolia liikaa. Meidän vauvalla on kaikki kyllä ihan hyvin", Sara hymyili ja antoi nopean suukon autoa ajavalle miehelleen, joka naurahti.

"Olemme ihan kohta siellä", Louis sanoi kääntyessään pienelle tielle, joka johtaisi suoraan sairaalalle. Sara asetti kätensä Louisin käden päälle ja puristi sitä tiukasti. Häntä pelotti aivan kamalasti. Mitä jos vauvalla olisi jokin hätänä? hän ajatteli.

Louis ajoi muutaman ambulanssin ohi ja parkkeerasi auton potilaille sekä heidän omaisilleen tarkoitetulle alueelle. Hän otti avaimet pois virtalukosta ja katsoi Saraa hymyillen.

"Nyt sitä mennään", hän sanoi ja nousi autosta lumiseen ulkoilmaan, Saran tehdessä samoin.

Louis lukitsi auton ja otti Saraa käsi kädestä kiinni, kun he lähtivät kävelemään kohti sairaalan ovia. Muutama lumihiutale tippui Saran nenälle, ja Louis katsoi näkyä hymyillen. Hänen luminen prinsessansa.

Kun he astuivat sisälle sairaalaan, Louis johdatti tytön suoraan ilmoittautumispisteelle, ja Sara seurasi katsoen huolestuneena sairaalan takaosaan, jossa selvästi jo muutama teinityttö tunnisti heidät.

"Hyvää päivää! Miten voin auttaa?" nuori mustahiuksinen hoitaja kysyi tiskin takaa, jolloin niin Sara että Louis väläytti tytölle ystävällisen hymyn.

"Hyvää päivää! Hei, olin varannut ajan lääkäri Jeffersonille kahdeksi", Sara puhui, ja nainen nyökkäsi näppäilen jotakin tietokoneelle. Sara katsoi sivusilmällä Louisia, joka selvästi katsoi murhaavasti sairaalan takaosassa olevia teinityttöjä, jotka ottivat eivät niin "salaa" kuvia heistä.

"Anteeksi, mutta olisiko mahdollista päästä jonnekin takahuoneeseen odottamaan lääkäri Jeffersonia?" Louis kysyi, kun muutama tyttö tuli ujosti pyytämään nimikirjoitusta hänen taakseen.

"Tietysti saatte!" Louis hymyili tekohymyään ja kirjoitti tyttöjen käsivarsiin nimensä nopeasti. Tytöt lähtivät kikattaen pois, ja Sara katsoi hoitajaa anoen.

"Tulkaa perässäni...voitte odottaa jo Jeffersonin huoneessa valmiiksi", nainen sanoi hymyillen ja johdatti Saran ja Louisin käytävää pitkin huoneeseen odottamaan lääkäriä, ja lähti sitten itse pois, Saran ja Louisin kiittäessä häntä.

"Mistä lyödä vetoa, että nyt koko maailma tietää, että meille on tulossa vauva?" Louis kysyi sarkastisesti, ja Sara huokaisi. Louis oli aivan oikeassa.

"Niiden tyttöjen sorminäppäryydestä päätellen varmaan hyvässä kahdessa minuutissa kaikki tietävät", Sara tokaisi ja istui tuolille, joka oli lääkärin pöydän edessä. Louis istui toiselle tuolille aivan Saran viereen ja piteli tytön kättä omissaan.

"Ehkä he eivät tee sitä", Sara sanoi, ja Louis naurahti.

"Aivan, ja Larry on totta!" Louis pyöräytti silmiään, ja Sara hymyili laimeasti.