Uskomaton ☓ L.W.T

[35] . " Järkytyksiä "

        a/n: hello! mites menee? toivottavasti hyvin ja
   eikö ookki ihmeellistä kuinka tähän kirjaa tulee  uus luku? niinku, ite oon ihan ihmeissäni asiasta.

mennäänpä nyt sitte lukuun! järkytyksiä tulossa, joten muistakaa olla heittämättä teekuppianne seinään tän luvun jälkeen . . . äitit ei tykkäis.

ps: tässä luvussa on smuttia! lukekaa omalla riskillä!

sanoja: 2412

——————

Sara huokaisi helpotuksesta, kun hän asteli ulos Louisin yllättävän epäpramean talon vessasta, tuntien olonsa taas normaaliksi, kun jumalaton pissihätä ei häirinnyt hänen eloaan. Viidenteen kuuhun mennessä Sara oli rakastanut raskaana olemista, mutta yksi hänen vihaamansa haittapuoli tuossa kaikessa ylenpalttisessa syömisessä ja potkuissa hänen isoa vauvamahaansa vasten, oli ehdottomasti jatkuva vessaan juokseminen. Hänestä alkoi tuntua, että vaikka hän kuinka kuihduttaisi itseään koko päivän ajan, (vaikkei hän sitä tekisikään vauvalleen), niin hän joutuisi silti juoksemaan vessaan koko ajan. Toisaalta, se oli yksi niistä harvoista asioista, joita raskaus oli tuonut mukanaan ja ei se Saraa niinkään hetkauttanut. Louis tosin oli jo ehtinyt keksiä ainakin miljoona eri vitsiä tulevan vaimonsa tihentyneestä vessassa käymisestä, päätyen lopulta jopa heidän ollessa ravintolassa nauramaan ääneen, kun Sara oli joutunut juoksemaan pöydästä vessaan, sillä tarjoilija oli kaatanut vesikannusta heidän laseihinsa vettä hyvin hitaasti ja äänekkäästi.

"Hei, rakas! Muistatko missä ovat ne minun mustat revityt farkkuni?" Sara kuuli Louisin vahvan äänen huutavan heidän makuuhuoneestaan, tytön hipsiessä sisälle vaaleaan huoneeseen, jossa tuo maailmankuulu ääliö seisoi pelkissä boksereissaan avoimen vaatekaapin edessä. Sara pudisti päätään leikkisästi hymyillen ja käveli eksyneen näköisen Louisin luo, ottaen vaatekaapin keskimmäiseltä hyllyköltä siististi viikattuna olevat farkut, jotka päätyivät olemaan juuri nuo hänen miehensä etsimät housut.

"Taidat jo tarvita lasit", Sara naurahti ja ojensi nuo kyseiset revityt farkut Louisille, joka vain puuskahti olevinaan loukkaantuneena, ennen kuin hän vetäisi farkut jalkoihinsa ja tirskahti.

"Ja sinä säätimen rakkoosi", hän sanoi virnistäen, Saran suun avautuessa apposen auki, kun hän naurahti ja kurottui ottamaan pedatulta parisängyltä yhden koristetyynyn, jolla hän iski tulevan aviomiehensä paljasta tatuoitua rintaa, Louisin vain nauraessa.

"Ihan tiedoksi herraseni, sinä voisit oppia katsomaan tarkemmin vaatekaappiisi, kun taas minulla ei oikein ole vaihtoehtoa tuon vessassa juoksemisen suhteen, sillä sentään sinulla ei ole sellaista pientä ihmistä sisälläsi, joka painaisi rakkoasi jatkuvasti!" Sara nauroi selittäessään ja iski uudelleen nauravaa Louisia tuolla valkoisella koristetyynyllä, miehen vetäessä käden pähkinänruskeiden hiustensa lävitse ja kerätessä itsensä.

"Älä nyt! Tuo kaappi on pahemmassa sotkussa kuin Niallin koko talo!" Louis puolusteli itseään, osoittaen samalla aivan sotkussa olevaa vaatekaappia, kun Sara iski vielä kerran miestä tyynyllä päähän, ennen kuin hän puhui.

"Hupsu! Se oli ihan siisti, kunnes eräs herra Tomlinson päätti sotkea sen! Saat muuten ihan itse siivota sen, sinä huononäköinen isukki", Sara totesi hymyillen ja painoi nopean suukon Louisin poskelle, miehen vetäistessä tytön kiinni itseensä, tosin kääntäen hänet ympäri, jotta Saran kohtuullisen iso vauvamaha ei toisi senttiäkään turhaa tilaa heidän vartaloidensa väliin.

"Vai ihan isukki, huh? Et uskokaan kuinka minun kyrpäni reagoi tuohon, Porkkana..." Louisin hunajainen ja hieman madaltunut ääni kuiskasi Saran korvaan, miehen mustilla kiekuroilla koristeltujen käsien liukuessa hitaasti pitkin tytön vauvamahaa, jolla myös Saran kädet lepäsivät.