Uskomaton ☓ L.W.T

[19] . " Teepannun Kirous "

"Meidän varmaan pitäisi kohta lähteä kotiin, en halua sinulle tai vauvalle rasitetta", Louis totesi ja katsoi Saran onnesta kiiltäviä vihreitä silmiä. Sara mutristi huuliaan ja Niall nauroi irlantilaisen aksentin omaavaa nauruaan.

"Kato kato! Tommosta on tullut kunnon holhooja!" Niall nauroi, kun he naurusta huolimatta lähtivät kävelemään kohti ulkona odottavaa autoa.

Louis punastui hieman, mutta Sara vain peitti kikatuksensa. Hänestä se oli söpöä.

"Minua kyllä väsyttää vähän", Sara kikatti ja Louis katsahti tyttö leikkisä virne huulillaan ja kulmakarva melkein hiusrajaan asti kohotettuna.

"Hyvä yritys", Louis virnisti ja sai tytöltään hennon lyönnin käteensä. Se ei taaskaan liikahtanut mihinkään.

Sara ei kylläkään valehdellut, sillä kaikki tämä intoilu oli saanut hänet väsyneeksi. Raskaana oleminen ei ollut mitään helppoa puuhaa, varsinkin kun väsymys yllätti ja kolautti sinut unille kuin puulla päähän lyödyn, mutta voiko siinä tilanteessa enää edes valittaa, kantoihan Sara sentään toista ihmistä vatsassaan.

Päästyään vihdoin autolle, Liam ja Niall kyselivät koko matkan Saralta ja Louisilta kysymyksiä vauvasta, Harryn jäädessä omaan kuplaansa kun ajoi autoa katuvalojen hohteessa. Sara olisi halunnut puhua hänelle ja saada tuon kauhean surullisen ja epäluonnollisen ilmeen pyyhittyä pois, tuon yleensä hymy korvissa asti olevan miehen kasvoilta.

Silti, Saralla oli paljon sulateltavaa jo siinä tiedossa, että Tuuli oli pettänyt Harrya. Se ei ollut yhtään Tuulin tapaista ja sen takia Sara oli aivan sekaisin. Hän halusi kuulla mitä Tuulilla oli sanottavana asiasta, mutta ei tiennyt miten ottaisi asian hienotunteisesti esille. Tiesikö Tuuli edes Harryn murtumisesta? Tiesikö Tuuli, että Harry tiesi? Miksi Tuuli teki niin?

Liian monet ja vaikeat kysymykset täyttivät Saran jo muutenkin uupuneet aivot, joten hän päätti antaa asian olla vain tämän illan ajan. Huomenna, hän selvittäisi asian juurta jaksaen, olisi se sitten puhelimitse tai kasvotusten.

Onneksi Niall ja Liam olivat jättäneet hänet omien ajatustensa maailmaan, luultavasti laittaen Saran yhtäkkisen hiljentymisen väsymyksen piikkiin ja lypsivät nyt tietoa irti Louisista. Sara vain nojasi päällään ikkunaan ja katseli vastaan tulevia katuvaloja, jotka hohtivat keskellä sateisen ja pimeän Lontoon katuja.

*

"Kiitos vielä kerran kyydistä", Sara hymyili lempeästi Harrylle, kun hän nousi ulos autosta Louisin kotipihassa ja sai särkyneen hymyn vastaukseksi Harrylta.

"Kiitti Haz, älä murehdi liikoja", Louis virnisti ja löi veljen tavoin murjottavan Harryn käsivartta, saaden Harrylta saman särkyneen hymyn vastaukseksi.

"Muuten hei Lou! Muista sitten huomenna se kokous, Simon sanoi että se on kahdeltatoista sen toimistossa", Niall huusi takapenkiltä, ennen kuin Sara ehti laittaa autonovea kiinni.

"Joo, muistan. Öitä jätkät", Louis mutisi, kun näki Saran yllättyneen ilmeen. Louis ei ollut maininnut vielä kokouksesta Saralle. Ei sillä, ei se Saraa haitannut sen kummemmin.

"Öitä rakastavaiset! Ja Louis, muista pitää se mörkö siellä housuissasi niin ei tule enää lisää yllätyksiä..." Niall nauroi ja Louis paiskasi virnistäen autonoven kiinni ja Sara punasteli paikoillaan, ennen kuin Louis johdatti hänet kotiovelle ja avasi oven. Sara näki mustan Audin ajavan pitkin sateista katua ja sulki sitten ulko-oven perässään.