Uskomaton ☓ L.W.T

[15] . " Walter's Coffee "

Saran onneksi ne nuoret naiset olivat jo kadonneet odotushuoneesta, mutta samoin oli hänen harmikseen myös Bertta. Sara piteli kirjekuorta täynnä tärkeitä tietoja heidän vauvastaan, lähellä rintaansa ja käveli hymyillen kohti rakennuksen ovia.

Astuttuaan ulkoilmaan, hän muisti, että hänen piti soittaa Louisille. Hän alkoi kaivelemaan puhelinta laukustaan, mutta havahtui tuttuun ääneen.

"Sara!"

Sara katsoi eteensä ja näki hymyilevän Louisin laittavan juuri autonoven kiinni, ja kävelevän häntä kohti. Louis olisi taatusti innoissaan kuvista.

"Moikka, kulta!" Sara hymyili ja vastasi Louisin nopeaan hellyydenosoitukseen, eli lämpimään suudelmaan.

"Moikka! No miten meni? Onko meidän vauvalla kaikki hyvin?" Louis kyseli hätäisesti ja Sara naurahti, vielä hieman itkuisena. Hän avasi tärisevin käsin kirjekuoren, jota hän oli varjellut niin tarkasti. Louis otti vastaan Saran tarjoaman ultraäänikuvan ja hänen ilmeensä muuttui huolestuneesta, ällikällä lyödyksi.

Louis vain piteli kuvaa käsissään ja Sarakin katsoi heidän kauniin ja pienen vauvansa kuvaa. Louisin silmät kostuivat hieman ja lämmin hymy levisi hänen kasvoilleen.

"Uskomaton", hän kuiskasi ja katsahti Saraa, joka taas tunsi kyynelten valuvan pitkin poskiaan. Onneksi hän ei ollut meikannut tänään.

"Hänellä on kaikki hyvin, kaikki on juuri niinkuin pitääkin", Sara sai sanottua, kun Louis otti hänet tiukkaan halaukseen ja piteli samalla kuvaa varovasti kädessään, ettei vain rypistäisi sitä.

"Meille tulee vauva", Louis hymyili ja Sara naurahti. Louis oli vielä enemmän innoissaan, kuin Sara oli luullut.

"Niin meille tulee", Sara nauroi ja tunsi Louis nostavan hänet vyötäröltä ilmaan ja pyöritteli häntä nauraen. Muutama ihminen katsoi heitä oudosti ohi mennessään, mutta kumpikaan heistä ei tuntunut välittävän. Tämä oli heidän hetkensä.

"Oletko kunnossa? Eihän se sattunut?" Louis kysyi, kun vetäytyi vain sen verran kauemmas tytöstä, että näki tuon vihreät ja kiiltävät silmät.

"Olen. Eikä se edes sattunut, vähän vain nipisti", Sara punastui, kun mietti kuinka hän tässä juuri kertoi kuinka putkia oli työnnetty hänen sisäänsä.

"Entäs miten sinulla meni siellä Simonin luona? Mitä hän kertoi teille, mikä oli niin tärkeää?" Sara kysyi, kun he kävelivät autolle ja Louis avasi Saralle autonoven. Sara huomasi kuinka Louisin ilme kiristyi välittömästi ja pupillit muuttuivat viiruiksi.

"Ei mitään tärkeää", Louis hymähti, kun tunki autonavaimen virtalukkoon ja lähti ajamaan kohti keskustan toria. Sara katsoi huulet raolla miestä, joka oli vain muutamissa sekunneissa muuttunut lempeästä ja rakastavasta isästä, kylmäksi ja kaukaiseksi.

"Louis. Kaikki ei selvästikään ole hyvin, mitä te keskustelitte?" Sara kysyi ja kuuli pienen vihan äänessään. Miksi Louis ei muka voisi kertoa hänelle? He olivat luvanneet kertoa toisilleen kaiken.

"Vain yhdestä jutusta, ei sinun tarvitse huolehtia. Luota minuun Sara. Se on ihan typerä juttu", Louis sanoi ja hellitti otettaan ratista, jota hän oli vähän aikaa sitten puristanut rystyset valkoisina. Sara vain käänsi katseensa ulos ja katseli kiinnostuneena kiireisiä ihmisiä, vaikka tunsi Louisin polttavan katseen itsessään.

"Anteeksi Sara. En vain voi kertoa vielä", Louis lopulta sanoi, ääni täynnä lempeyttä. Sara katsahti miestä vieressään, joka asetti kätensä tuon reidelle ja piirteli pieniä kuvioita Saran iholle.

"Ei se mitään Lou. Luulin vain, että jotain kamalaa on tapahtunut", Sara myönsi ja hymyili. Hänen ajatuksensa syöksähtivät taas heidän vauvaansa. Ne suloiset ja pienet sydämenlyönnit.