Uskomaton ☓ L.W.T

061 | Harry, Tuuli ja alkoholi

"TE OLETTE MENNEET NAIMISIIN!?" Tuuli huusi innoissaan ja osoitti Harrylle Saran sormessa säihkyvää sormusta.

Louis yritti Saran kanssa hiljentää humalaista pariskuntaa, joka selvästi herätti liikaa huomiota. Eräs mies jopa näytti heille toisesta pöydästä shh-merkkiä.

"Ollaan...! Olkaa kilttejä, älkää huutako!" Sara kuiskasi ja Louis yritti hyssytellä Harrya ja Tuulia.

Vihdoin he hieman rauhoittuivat, mutta saman tien Tuuli nousi ylös pöydästä ja tuli Saran luo halamaan häntä. Sara oli nopeasti noussut ylös tuoliltaan ennen kuin tuo blondi kahmaisi hänet tiukkaan onnittelu-halaukseen. Harry tuli perässä sillä välin, kun Tuuli halasi Louisia.

"Milloin? Missä? EI KAI TEILLÄ OLE VAAN VIELÄ OLLUT MITÄÄN HÄITÄ ILMAN MEITÄ?!" Tuuli kysyi kysymyksiä toisensa perään ja heilautti blondit hiuksensa taakse. Harry sai osan hiuksista suuhunsa ja purskahti. Louis pidätteli nauruaan.

"Ei kovin pitkä aika sitten ja siis ei ole vielä ollut häitä. Älä huoli, en tekisi sitä sinulle, Tuuli", Sara hymyili ja katsoi häntä vastapäätä istuvaa Tuulia, joka hymyili hänelle. He olivat jo pienenä luvanneet toisilleen, että eivät menisi naimisiin ilman toisen läsnäoloa. Se oli heidän vannomansa parhaiden ystävien välinen vala.

"Ihanaa! Onnea niin paljon!" Tuuli sanoi ja Louis katsoi Saraa hymyillen, ja Sara hymyili hänelle takaisin.

Harry onnitteli heitä myös ja vinkkasi silmäänsä Louisille, mikä paljasti Louisin luultavasti puhuneen Saran kosimisesta jo aiemminkin pojille.

"Milloin te pidätte häät?" Tuuli kysyi.

"Ei me vielä ihan tasan tarkkaan tiedetä päivämäärää...", Louis vastasi ja Tuuli nyökkäsi.

Juuri, kun Harry oli sanomaisillaan jotakin, tarjoilija tuli takaisin, mukanaan kaksi herkullisen näköistä suklaakakkubrownie-annosta.

"Ja tuossapa teille! Olkaa hyvät!" tarjoilija hymyili heille ja he kiittivät häntä.

"Saisimmeko laskun jo nyt?" Louis kysyi ja tarjoilija nyökkäsi.

"Tietysti!" tarjoilija sanoi ja lähti kävelemään kohti baaritiskiä – luultavasti hakemaan maksupäätettä.

Sillä välin Sara ja muut aloittivat syömään herkkujaan. Kun Sara otti ensimmäisen lusikallisen suklaakakkua, hänen makuaistinsa muuttui turraksi. Tähän oli kaksi eri syytä: joko kakku oli vain taivaallisen hyvää tai sitten raskaus oli tehnyt hänestä  erittäin person makealle.

Louis katsoi huvittuneena, kuinka hänen prinsessansa melkein voihkaisi maistellessaan suklaakakkua. Hänen Saransa.

He söivät jutellen samalla niitä näitä, ja auta armias, kuinka onnellisia Sara ja Louis olivat siitä, että Harry eikä Tuulikaan ollut tajunnut Saran pientä kumpua tytön vatsan kohdalla.

Ehkä kaikki sujuisikin ihan hyvin.

*

Ruokailun jälkeen he päättivät suunnata tiensä kotia kohti, Louis kuskiksi velvoitettuna, sillä Harrystä ei ollut enää turvalliseksi ajajaksi. Sara käveli käsi kädessä Louisin kanssa ulos ravintolasta, humalainen Harry ja Tuuli perässään. Louis kilisytteli käsissään autonavaimia, jotka hän oli ottanut Harryn puvuntakin taskusta.

"Onpa kaunis ilta!" Harry nauroi ja piteli tukea Tuulista, joka nauroi hänen mielenkiintoiselle vitsilleen.

Sara katsoi taakseen ja tirskahti, kun näki lyhythiuksisen Harryn, joka huojui kuin kukkanen kovassa myrskyssä.

"Nuo kaksi varmaan viedään sitten suoraan kotiin", Sara nauroi ja Louis katsoi taakseen ja virnisti.

Harry ja Tuuli lauloivat yhteen ääneen jotakin tuttua, mutta samalla niin tuntematonta biisiä.