[ kirja 2 - työn alla ]
KORJAUSTYÖ MENEILLÄÄN KIRJASSA!
❝Rakastan sinua, Louis... enemmän kuin taivaalla on tähtiä❞, Sara kuiskasi hänen pokkansa pettäessä, joten hän naurahti.
❝Aika paljon siis❞, Louis sanoi virnistäen.
⇢✷❋✷⇠
Saran ja Louisin rakk...
"Louis...olen raskaana", Sara kuiskasi, ja kyyneleet valuivat vuolaasti pitkin alas hänen poskiaan. Hän katsoi kyynelehtivien vihreiden silmiensä lävitse Louisia, jonka silmät olivat apposen auki, ja huulet hennosti raolla.
Oliko Sara raskaana? Tulisiko minusta vihdoin isä? Louis ajatteli innoissaan.
"Oletko tosissasi?" Louis kysyi, eikä voinut piilottaa intoaan ja säihkettä, joka nyt loisti hänen silmistään. Sara nyökkäsi huuli täristen.
"Kuudennella viikolla..." Sara sanoi ja antoi katseensa tipahtaa heidän lumisiin kenkiinsä, mutta Louis nosti tytön leuan sormellaan ylös kohtaamaan hänen hymyilevät kasvot.
"Meille tulee siis pikkuinen Tomlinson?" Louis kysyi ääni hyvin korkeana, naurun karatessa hänen ohuilta huuliltaan. Sara nyökkäsi, pieni hymy hänen huulillaan leikkien.
"MINUSTA TULEE ISÄ!" Louis huusi nostaen Saran ilmaan ja pyörittäen tyttöä ilmassa. Hän suuteli tyttöä monta kertaa huulille, poskelle ja päälaelle.
"SINUSTA TULEE ÄITI, JA MEISTÄ PERHE!" Louis ei voinut uskoa tätä. Hän oli aina vain halunnut oman perheen: jonkun ketä hän rakastaisi enemmän kuin mitään muuta, ja lapsen, jolle hän saisi heidän rakkautensa antaa.
"Luulin, ettet halua vauvaa..." Sara myönsi hieman itkuisena ja posket punottaen. Louis otti tytön lämpimään halaukseen ja yritti hillitä iloaan.
"Shh...minä en ikinä voisi hylätä vauvaa, enkä lasta. Olen aina halunnut oman pikkuisen Tomlinsonin, olisipa se sitten tyttö tai poika!" Louis nauroi, ja samoin teki Sara, joskin hieman käheästi. Kaikki oli niin täydellistä.
"Milloin sait tietää?" Louis kysyi ja katsoi Saran silmiä hymyillen. Sara naurahti.
"Tänään...etsin collegehousujani, ja muistin niiden olevan siellä matkalaukussa, joka oli ollut minulla mukana siellä kiertueella. Löysin samalla matkalaukusta raskaustestin, jonka olimme ostaneet Tuulin kanssa Ranskasta, koska hän oli luullut olevansa raskaana. Hän ei sitten ollutkaan raskaana menkkoineen, ja se testi jäi käyttämättä. Kun katselin sitä tikkua, tajusin, että minun menkat olivat myöhässä, ja samalla tajusin raskauden selittävän tämän ihmeen oksennustaudin, väsymyksen ja kokoaikaisen nälän..." Sara naurahti kertoessaan tarinaa, ja Louis kuunteli hymyillen.
"Wow! Tämä on vaan ihan..." Louis ei löytänyt sanoja kuvailemaan tätä hetkeä ja tätä päivää. Hän oli saanut elämänsä rakkauden vaimokseen ja sai vieläpä kuulla tulevan vaimonsa olevan raskaana!
"Uskomatonta?" Sara kysyi ja veti pojan päätä lähemmäs omaansa. Hän halusi taas suudelman, ja Louis suostui siihen mielihyvin.
"Voidaanko mennä takaisin kotiin? Olen ihan jäässä..." Sara naurahti yrittäessään tuntea Louisin ruumiinlämmön itsessään. Poika oli kuuma kuin patteri. Siinä olikin hyvä iskulause, Sara ajatteli.
"Mennään! Mitä rouva Tomlinson ikinä haluaakin! Sitä paitsi meidän tulee pitää vauvakun terveenä, jolloin äidinkin pitää pysyä terveenä..." Louis sanoi iloisesti ja nosti Saran syliinsä. Sara naurahti, mutta antoi Louisin kantaa hänet autolle.
"Olenko minä nyt joku prinsessa vai?" Sara nauroi, kun Louis avasi tytön puoleisen auton oven ja päästi tytön istumaan sisälle lämpimään autoon.
"Olet aina ollut minun prinsessani, mutta nyt olet vielä kaiken lisäksi minun valvovan katseeni alla." Louis virnisti ja sulki Saran auton oven, jotta pääsisi ajajan paikalle toiselta puolelta.
"Voi ei! Et kai sinäkin aloita tuota: "Vaimoni on raskaana, joten vahdin häntä 24/7." " Sara kysyi kulmakarva koholla, ja Louis naurahti lähtiessään ajamaan takaisin kohti heidän kotiaan.
"Jep! Odota vaan, kun sinulla alkaa näkyä tuo raskaus, ja voin vain kehuskella ihmisille, että saamme vauvan!" Louis naurahti ja katsoi Saraa, joka jo pystyi kuvittelemaan hyvin ADHD-maisen Louisin kertomassa kaikille heidän tulevasta vauvastaan.
"Tämä on vaan niin uutta ja kieltämättä vähän pelottavaa..." Sara sanoi, kun he olivat keskustelleet siitä, miten Louis oli voinut unohtaa jossain vaiheessa kondomin. Ei se kyllä paria enää haitannut, kun molemmat halusivat lapsen niin pahasti.
"Mutta silti uskomatonta...ensin saan kuulla, että elämäni rakkaus ja minulle tärkein ihminen menee minun kanssani naimisiin, ja sitten minusta on vielä tulossa isä. Osaat yllättää minut sillonkin, kun minun pitäisi yrittää yllättää sinut!" Louis nauroi, heidän lähestyessään heidän kotiaan. Sara hymyili.
"En olisi yllättänyt, jos olisit vain käyttänyt sitä kondomia..eli tämä oli ihan sinun oma vikasi!" Sara nauroi, kun Louis kääntyi tutulle kadulle ja ajoi kohti heidän taloaan.
"No, mutta hei! Nyt meistä tulee perhe...Sara Tomlinson!" Louis hymyili ja rakasti jo käyttää tuota nimeä Sarasta. Olihan Louis siitä aina vitsaillut, mutta nyt se oli totisinta totta.
Vihdoin he saapuivat oman kotinsa pihaan, tuhansien vauva keskutelujen jälkeen ja pääsivät taloon sisään vasta, kun Louis oli auttanut Saran "liukkaalta" pihalta ovelle.
"Kuule, Lou...jos aiot olla noin suojeleva seuraavat yhdeksän kuukautta niin..." Sara sanoi potkaistessaan kengät pois jaloistaan, Louisin heittäessä takkia pois päältään.
"Tulen olemaan, mutta ei sillä ole mitään väliä, koska aion pitää sinusta huolen. Sen minä olen luvannut." Louis virnisti kävelessään Saran perässä yläkertaan. He molemmat halusivat vain kaatua sängylle nukkumaan toistensa syleilyyn.
"Kenelle olet luvannut?" Sara kikatti, kun hän kaatui pehmeälle sängylle, Louis vierelleen.
"Äidillesi ja isällesi", Louis sanoi virnistäen ja suudellen tytön nenänpäätä.
"Ai minun äidilleni? No hänhän halusi, että käyttäisimme ehkäisyä, että ei siinä..." Sara nauroi ja heitti vaatteensa lattialle, sillä halusi mennä lämpimän peiton alle tuntien vain Louisin ihon omallaan. Louis riisutui myös vaatteistaan ja veti tytön rintaansa vasten. Sara oli nyt selin häneen, Louisin kuiskiessa tytön korvaan laulunsanoja ja hieroi tytön tasaista vatsaa rahoittavasti.
Ennen kuin Sara huomasikaan hän oli nukahtanut, mutta samoin oli Louis.
Tulevana perheenä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
A/N: Moikka muruset! Sori, ku tää eka luku on nii lyhyt, mutta kirjotin tän nii myöhää... Mutta toivon, että tykkäsitte ja kaikki kommentoimaa mielipidettä ja votetkaa;) Ens luku on pitkä, lupaan sen;) Nähään ens luvun parissa:3 Love y'all!
