BTS oneshots |FIN|

Varovasti

Haukoin jälleen hengästyneenä henkeäni, Yoongin irtautuessa vihdoin turvonneilta huuliltani. Mutta sen sijaan että hänkin olisi hengähtänyt välissä, tunsin yhtäkkiä helliä suudelmia kaulallani. Kylmät väreet juoksivat kilpaa kehoani pitkin, kun tuon kevyet suudelmat hyppelehtivät kaulani herkällä iholla.

Inahdin yllättyneenä, kun Yoongi ylöättäen suudelman sijaan purikin haalean jäljen lähelle solisluutani. Tunsin punan värittävän nopeasti koko kasvojeni pinta-alan, eikä nolouttani vähentänyt Yoongin huvittunut virnistys, jonka tuo nopeasti jakoi muutaman sekunnin katsekontaktissa.

Tässä kohtaa aavistin, mihin tilanne oli kovaa vauhtia etenemässä. Olisin valehdellut jos olisin väittänyt, ettei seuraavat tapahtumat jännittäneet minua. Oikeastaan jopa puhdas pelko heitteli varjojaan mieleeni, sillä en ollut ikinä tätä ennen edennyt edes suukosta suudelmaan.

Mutta toisaalta minua kiinnosti koittaa, miltä se kaikki tuntuisi. Vaikka olin yhä 15-vuotias, tuntui kuin olisin koko ikäluokkani ainoa, joka ei ollut tehnyt vielä mitään kumppaninsa kanssa. En halunnut olla erilainen, halusin kuulua joukkoon ja tietää mistä siinä eräässä ryhmässä aina keskustellaan. Halusin tietää, miltä sen niin euforiaaliseksi kuvattu tunne tuntui, en vain lukea tai kuulla siitä.

En edes tiennyt kauanko aikaa ehti vieriä, sillä tämä hetki tuntui, kuin muu aika olisi edennyt mutta me olisimme jääneet ajan äärettömyyteen. Kaulallani komeili jo varmaan tusina merkkejä, jotka kertoivat kuuluvani Yoongille. Ajatus sai hennon hymyn kohoamaan huulilleni. Olin Yoongin, kuuluin hänelle, vain hänelle.

Kokeilevasti myös itse olin kavunnut takaisin hänen päälleen ja päätynyt jättämään jälkiä tuon kaulalle, sillä halusin tuottaa Yoongille mielihyvää. Halusin että hänellä on varmasti hyvä olo kanssani, eikä hän kokisi, ettei minusta ole hänelle mitään mielihyvää.

Tuon jälkeen jatkoimme yhä niitä palavia ja kiihkeitä suudelmia, jotka kuitenkin alkoivat väsyttämään minua ajan kuluessa. Vaikka se yhä selittämätön outo tunne ei ollut kadonnut sisältäni, jotenkin kiinnostukseni ja jaksamiseni jatkaa tätä kaikkea alkoi kadota.

Väsyneenä valuin Yoongin yltä hänen vierelleen, toinen käsi ja jalka kuitenkin hänen ylitseen kiedottuna. Painoin pääni hänen olkapäätään vasten ja nautin lempeästä läheisyydestä vanhempaan. Yoongi pysyi hiljaa, mikä hieman pelotti minua. Oliko hän vihainen, että en jaksanutkaan enempää? Suuttuikohan hän?

Purin huultani ja yritin miettiä. Miksi olin näin itsekäs, enkä miettinyt Yoongia? Hän varmasti olisi halunnut edetä loppuun asti, mutta katkaisin itse laiskana koko tekemisemme, sillä mietin pelkästään itseäni. Sitä paitsi miksi edes lopetin koko homman, jos se selittämätön tunne vatsani pohjalla ei ollut vieläkään kadonnut.

"Yoongi?", kokeilin varovasti kepillä jäätä ja mursin välillemme kohonneen hiljaisuuden muurin. Vanhempi hymähti hiljaa, jaksamatta kääntää päätään katsomaan puoleeni.

Purin huultani. Olisi pitänyt arvata, että petin hänen odotuksensa yhteisestä hetkestämme. Olin antanut hänelle itsestäni kuvan, että olen mukana ja haluan tätä, mutta silti päädyin vain hänen vierelleen makoilemaan toimeettomana. Jokin sisälläni yhä halusi häntä, mutta samalla se sama jännitys velloi yhä suurina aaltoja mieleni ulapalla. Jos tekisin sen Yoongin vuoksi.

"M-mikä tää outo tunne on?", Mutisin varovasti, sillä en yksinkertaisesti enää jaksanut miettiä mistä kutitteleva tunne vatsani pohjalla tuli. Tunsin itseni tyhmäksi kysyessäni tällaista, mutta Yoongin kanssa tunsin itseni jotenkin turvalliseksi puhua mistä vain. Tämä ei osoittautunut poikkeukseksi.