///Alkupään luvut ovat kaukaa vuosilta 2018-2020, mutta siitä eteenpäin ns uusi aikakausi on alkanut! Halusin pitää nuo vanhat teidän luettavissa, mutta jos pikkuteinin tarinat eivät uppoa, voi niitä ilman huonoa omaatuntoa myös skippailla///
* -mer...
Hei, minä olen Jimin. Park Jimin, joka on tullut kahdentoista miehen jättämäksi. Kyllä, kuulit oikein. On se minustakin aika päätöntä, mutta kai kohtaloni kirjoittaneella on ollut sille jokin syvempi merkitys. Näin yritin ainakin epätoivoiselle itselleni selitellä lohdutukseksi.
Useammin kuin kerran olen heittänyt pannukakut lattialle ja vajonnut nyyhkyttämään makuuhuoneeni lattialle sitä kuinka olin niin rikottu ja hajotettu. Vietin pitkän välivuoden koulusta, jotta minulla olisi aikaa rauhassa kerätä itseni sekä niiden yhä siellä lojuneiden pannukakkujen rippeet karvaiselta design matolta.
Kuvailisin itseäni usein vastuuntuntoiseksi aikuiseksi, joka tietää mitä haluaa ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. (Ystäväni tosin väittävät usein, että olen muka lapsellinen ja aivan työnarkomaani, mutta he nyt vain aina vitsillä niin hokevat)
Mutta se riittikin minusta, nyt haluan kertoa sinulle kaiken, mitä tanssiopiston ensimmäinen hullu vuoteni pitikään sisällään.
♫︎
Kaikki alkoi siitä, kun saavuin opistolle ensimmäistä kertaa. Minua jännitti sekä pelotti millainen vuodesta tulisi. Olin laatinut tarkan suunnitelman siitä, miten aloittaisin vuoteni täydellisen järjestelmällisesti ja täydellisen rakastumatta. Eihän sitä voinut liikaa painottaa, että en saanut rakastua, sillä en saanut rakastua, koska en halunnut rakastua. Sanoinko jo, etten halunnut antaa itseni enää rakastua?
Tuo vuoden vannotettu lupaus kuitenkin tippui suoraa kuin avaimet kaivoon, kun tapasin Min Yoongin. Huonetoverini parhaan ystävän, joka oli ylitsepääsemättömän rakkautta huokuva kylmällä ja hiljaisella ulkokuorellaan. Sinne sekä sydämeni että kynäni karkasivat heti ensi silmäyksellä. Mutta ei siitä vielä sen enempää, esittelen ensin huonekaverini. Jännitin ensitapaamistamme paljon, mutta onneksi se meni suhkot hyvin, menetin vain puhekykyni ja jouduin kenties lievän pakokauhun valtaan.
"Hei moi mä oon Jung Hoseok ja mä oon sun huonekaveri ja oon just täyttänyt yhdeksäntoista ja mä haluun nukkuu oikeella puolella koska heh levitin mun tavarat sulta kysymättä jo sille sängylle ja mulla on kaks kaveria jotka oon tuntenu jo päiväkodista asti ja ollaan oltu parhaat kaerit nää kaikki vuodet ja mä tykkään auringosta ja mä oon tosi puhelias ja hei huomasitko jo mun punaset hiukset ja värikkään paidan mä ostin sen eilen tätä päivää varten ja mua pelottaa tää päivä heh mitä jos me eksytään koska mä en ainakaan halua eksyä tai no en sillon ainakaan eksy yksin koska mä haluun mennä luentosaliin yhtämatkaa sun ja Yoongin ja Jungkookin kanssa niin sä voit tutustuu niihin ne on oikeesti tosi kivoja jos siis vaan haluut vai siis tota heh haluisitko siis olla mun kaveri koska ois aika tympeetä jakaa huone jonkun kanssa jonka kanssa en ees kaveeraa?" (sorry not sorry xd)
