BTS oneshots |FIN|

Uudelleen korjatut

♡︎Yllätys♡︎

Raotin varovasti silmiäni ja katsahdin ympärilleni. Vihreä niitty tervehti minua tanssillaan, jota heikko tuulenvire ohjasi.

Nousin varovasti istumaan, jonka jälkeen suoristauduin hetken kuluttua jaloilleni. Ympärilläni leijuva leuto tunnelma tarttui nopeasti myös mieleeni.

Juuri kun aijoin lähteä astelemaan eteenpäin, tunsin käsien kietoutuvan yllättäen takaa ympärilleni. Tunnistin lämpimän otteen kehollani alle sekunnin sadasosassa. Siitä seuraavassa olinkin jo kääntynyt kantapäilläni ympäri.

Tuttu tuoksu sai sisimpäni kuin puhkeamaan kukkaan, suureen ja elinvoimaiseen. Käteni etsivät itsensä minua pidemmän vartalon ympärille ja rutistavat kuin koko henkeni olisi siitä riippunut. Tuttu, tasainen sydämensyke rummutti hiljaa korvaani vasten, kun painoin pääni vanhemman rintaa vasten.

"Yoongi, mulla oli ikävä sua", sain vihdoin henkäistyä. Kohotin vihdoin katseeni ylöspäin, kohdaten lämpimästi hymyilevät kasvot katsomassa omiini.

"Mullakin sua, Jimin. En olisi jaksanut odottaa enää päivääkään", matala mutta sitäkin lempeämpi ääni vastasi. Vaikka olin monta vuotta saanut kuunnella tuota hunajaista puhetta, se ei siltikään lakannut lähettämästä kipinöitä selkärankaani tai lepattamasta perhosia vatsassani.

Meistä kumpikaan ei säästellyt sen enempää aikaa, vaan painoimme toisiaan niin kaivanneet huulet vihdoin vastakkain. Se tuntui niin oikealta, se tuntui niin täydelliseltä. Kaikki ne pimeät yksinäisyyden kuukaudet katosivat muistoistani välittömästi ja korvautuivat sanoinkuvailemattomalla lämmöllä ja pohjattomalla onnella.

"Noniin kyyhkyläiset, ette oo ainoot ihmiset maailmassa", huvittunut ääni lausui kauempaa, mausteenaan ripaus salattua mustasukkaisuutta.

"Hoseok, säkin oot täällä?" sanahdin yllättyneenä, kun päästin lopulta Yoongi huulet toistaiseksi omiltani. "Mutta miten ihmeessä?"

"Se on pitkä tarina", vanhin hymähti ja heilautti itseään vähätellen kättä ilmassa. Hymy ei kuitenkaan unohtanut Hoseokia, vaan koristi pian tuonkin suupieliä onnellisen suuresti.

"Ollaan vihdoin taas kaikki kolme koossa", joukkio tokaisi tajuamattaan täysin samaan aikaan. Sattumaa säestikin pian huvittunut nauru.

"Mulla on ollut ikävä teitä, en halua olla enää ikinä näin kauan erossa", Yoongi henkäisi äänessään palanen haikeutta. Onneksi lempeä puristus hänen toisessa kämmenessään sai kuitenkin hymyn nopeasti palaamaan hänen huulilleen.

Pidempi veti hellävaraisesti otteen kuitenkin irti ja korvasi sen kietomalla kätensä blondin ympärille. Omistavainen mutta ennen kaikkea rakastava ote sai nuorimman nojaamaan tyytyväisenä Yoongi laihaan kylkeen.

"Pösilö, ei meidän tarvitse. Meidän ei tarvitse enää ikinä olla erossa toisistamme ellei sitä aidosti haluta", Hoseok hymähti, mutta ääni ei ollut millään tapaa loukkaava. Sen sijaan tähtiäkin kirkkaammat silmät tuikkivat ylitsekasvaneiden hiussuortuvien takana.

"Nimenomaan, meillä on tästä edes ikuisuus aikaa toisillemme. Eikä sitä murra enää auto-onnettomuus, paha olo tai mikään muukaan", Jimin tokaisi onnellisena, melkein kyyneleet poskilla valuen.

"Tästä alkaa meidän ikuisuuden ensimmäinen päivä", julisti Yoongi toinen suupieli ylös kiivenneenä.

"Yhdessä"

-

Hei kaikki!

Olenko vain mystisesti kadonnut Wattpadista kellekään ilmoittamatta? - Kyllä

Kehtaanko silti näyttää naamaani julkaisemalla yhtäkkiä aivan tyhjästä uuden luvun? - Näköjään myös kyllä

Tää luku on tavallaan jatko-osa mun vanhalle kirjalle Särjetyt sielut. Jos joku sen muistaa niin kymmenen pistettä ja papukaija merkki. Jos taas tuo nimi ei sulle kelloja soita, kiitä kohtalon armollisuutta sua kohtaan (😆😆)

Mutta kuten nähtiin, surullinen kolmoistragedia saatto lopulta meidän ihanan trion ja ennen kaikkea suloiset rakastavaiset takaisin yhteen🥺 Ja nyt ne voi elää tolla loputtomalla kukkaniityllä koko loppu ikuisuuden, mitä niillä on aikaa.

Tää luku on myös lahja mun rakkaalle ystävälle, jonka kanssa oon tuntenu jo yli vuoden. Ystävälle, jonka kanssa en ois oikeestaan ees ikinä uskonu tulevani näin hyvin toimeen tai lähentyvän näin paljon. Ollaan nähty jo kahdesti ja pian onkin lisää sovittuja yhteisiä menoja tulossa, en malta mitenkään oottaa.

Tää luku on mun yllätyslahja sulle, ystäväni jnopessnakeu , joka saavutat tänään lapsuuden maaliviivan ja täytät 18.

Vaikee kuvitella, apua, näin me vaan kokoajan vanhetaan. Aivan pian tuun Mäkin jo perässä, hui.

Mut hei ihana, toivottavasti sulla on mitä parhain syntymäpäivä ja vielä sitä parempi loppuelämä, koska nyt oot se independed woman, jonka elämä vasta alkaa tästä hetkestä😆❤️ Juo järjellä ja mitäs muita viisauksia sitä tässä jakais xD muista päästä kirjotuksista läpi et pääsen kesällä sit sun YOjuhliin :P

Ps. Toivottavasti et oo vihanen mulle etten oo laittanu sulle mitää ku tarkotus oli et oon ku oisin unohtanu ja sit yllätyspostaan tän :P