BTS oneshots |FIN|

*Taas yhdessä

♡︎Sope♡︎

Raotin heikosti silmiäni ja annoin vaimean vaierruksen paeta hampaideni välistä. Kivistävä kipu raapi takaraivoani, mutten heti kyennyt muistamaan, mistä se oikein johtui. Inhottavan karhea ote hiersi ranteitani ja halasi napakasti puristaen keskivartaloani. Nopeasti tunnistin olevani sidottuna tuoliin.

Kohotin päätäni ja katsahdin ympärilleni huoneessa. Katonrajassa olevasta ikkunasta pinnisteli huoneeseen heikkoja kuun säteitä, jotka heittelivät varjojaan pölyiselle lattialle. Minua ympäröivä huone oli hämärä ja hieman tunkkainen, todennäköisesti jokin kellari tai varasto, sillä viileä ilma nipisteli kevyesti valkeaa ihoani.

Hetken kuluttua muistikuvat tapahtumista alkoivat palautua mieleeni, niiden vilkkuessa sekavina kohtauspätkinä sikin sokin ympäriinsä. Hiljalleen nuo edes takaisin välkkyvät ja lyhyet takaumat alkoivat järjestäytyä loogiseen aikajärjestykseen ja kokonaiskuvani aiemmasta rakentui. Nyt muistin.

Samassa ovi avautui ja sen takaa välähtävät valokeilat sokaisivat hetkeksi silmäni, sillä ne olivat jo tottuneet hämärään valaistukseen. Kepeät mutta kiireiset askeleet kävelivät huoneen poikki ja pian näin jalkaparin seisovan edessäni. Kohotin valoa paenneen katseeni hitaasti ylös, nähdäkseni eteeni astelleen hahmon. Hän oli varmasti minut kaapanneiden miesten pomo, täytyi olla.

En kyennyt estämään yllättynyttä ilmettäni, kun kohtasin nuo tutut kasvot. Sekaiset hiukset roikkuivat osittain silmillä ja toinen suupieli oli kohonnut leikkisään hymyyn. Vasen jalka oli nostettu rennosti tuolini päälle, jota en sidottuna kyennyt väistämään.

"Mikäs sut tänne tuo? Oot aika kaukana kotoa", Hoseokin soljuva ääni lopulta repi hiljaisuuden väliltämme. Tuon arvioiva katse mittaili minua ylimmistä hiustupsuistani aina rähjäisten kenkieni kärkiin, kunnes palasi jälleen hämmennystä kumpuaviin silmiini.

En ollut uskoa tätä todeksi. Hoseok, Jung Hoseok seisoi paraikaa edessäni, itse istuessani penkkiin köytettynä tuon kellarissa. Ei ehkä maailman herkullisin jälleennäkeminen, mutten parempaa olisi edes kehdannut pyytää, olihan minulle pääasia kuitenkin se, että punapää oli kanssani samassa paikassa yhtä aikaa. Kuukausia olin etsinyt häntä ja siinä hän nyt seisoi, ylväs keho rennosti eteenpäin nojaten suoraa nenäni edessä. Häntä kaivannut sisimpäni sai vihdoin helpotusta vieroitusoireisiinsa, Hoseokin huomion ollessa jokaista solua myöten minussa itsessäni.

Taivas, oliko tämä unta? Jos tämä olisi pelkkää mielikuvutkseni kepposia yölliseen lepohetkeeni, toivon etten ikinä heräisi tästä unesta.

"S-sä... Mä löysin sut", takeltelin yhtä sekavasti kuin päässäni pyörivät ajatuksetkin. Oli todella absurdia joutua toisen mafiajoukon kaappaamaksi, saati sitten sellaisen, jota kaikista maailman ihmisistä johti tuo tietty punapää. Onni potkaisi minua vihdoin?"

"Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, mä löysin sut", Hoseok hymäili, sillä hänen ärsyttäviin tapoihinsa kuului turhan liioteltu pilkun viilaaminen. Tottahan se toki oli, olin itse tullut hänen joukkojensa kaappaamaksi, enkä itse varsinaisesti löytänyt Hoseokin luo, vaan tuo minun. Taivas, olin ollut jo aikeissa luovuttaa ja palata tyhjin taskuin takaisin Koreaan. Olin kerrankin kenties maailman tyytyväisin tekemääni päätökseen. Päätökseen siitä, että olin siirtämyt lähtöäni yhdellä päivällä. Jos en olisi vaihtanut lippuja päivää myöhempiin, en olisi mahdollisesti enää koskaan törmännyt häneen.

"R-rakas", annoin lopulta epätoivoisen henkäyksen paeta huuliltani ja monien ikävää kasvattaneiden päivien keräämät kyyneleet kasautua kerralla silmiini. Hoseok oli vihdoin luonani, olin vihdoin Hoseokin luona. Hänen, joka oli ainoa asia koko maapallolla jolla oli edes jotain perkitystä minulle. Muulla ei ollut mitään väliä, kunhan saisin olla elämäni rakkauden luona.

Raaka yhteenottomme muutama kuukausi sitten toista jengiä vastaan oli hajottanut omamme. Meille sanellut valheet olivat ajaneet toisemme eri suuntiin, sillä luulimme toistemme kuolleen tuona yönä. Mutta kuukauden varjoissa surutteluni jälkeen olin alkanut kuulla huhua, kuinka Hoseok oli perustanut uuden mafian meren takana. Toista kertaa asiasta minun ei ollut tarvinnut kuulla, kun olin jo pakannut tavaroitani valmiina etsimään sielunkumppanini.

Mustapukuisten hahmojen (hyvin todennäköisesti Hoseokin jengiläisten) irroitettua köydet ympäriltäni, ei ehtinyt kulua edes sekunteja kun olin jo syöksynyt luita musertavaan halaukseen punatukan luo. Tuon tuttu tuoksu halasi minut turvallisen tunteen sisään ja kehoni tunsi vihdoin saavan luvan rentoutua, kun vahvat käsivarret olivat jälleen ympärilläni.

Tästä se alkaisi. Tästä lähtisi uusi luku suhteessamme, jossa emme enää etsisi toisiamme, vaan johtaisimme tätä uutta jengiä yhdessä. Uusi maa tarjoaisi meille tai ainakin minulle aivan uusia kokemuksia ja seikkailuja, joita mielelläni hyppäisin kokeilemaan poikaystäväni kanssa.

Saisin jättää ne pimeät yksinäiset yöt taakseni ja saisin taas nukkua tuttu kuorsaus viereltäni kaikuen ja herätä aamulla sormien seikkaillessa hiuksissani. Olin niin ikävöinyt sitä kaikkea, etten meinannut vieläkään malttaa uskoa tätä todeksi.

"Mähän lupasin sulle, ettei me ikinä erottaisi toisistamme", Hoseok hymyili itsekin ikävän kostuttamat silmät kiiltäen valokeiloissa, jotka piirtyivät käytävän valoista tuon kasvoille.

Viimein uskoin erottaa tämän unesta todeksi, kun tunsin pehmeät huulet omiani vasten. Ne maistuivat yhä samalle, samoin tuttu ja turvallinen liike huultemme välillä rentoutti kehoni lähes tunnottomaksi tuon syleilyssä. Aika tuntui kuin seisahtuvan ja täydellisen hetkemme leijuvan jossain pilviäkin korkeammalla.

Kunnes tunsin kovan metallin painettavan takaraivoani vasten.

Hehei! Se on onetober alkanut rakkaat!

Lyhyt kertaus homman jutusta: mä ja jnopessnakeu aloitettin yhdessä Inktoberin inspiroimana tämmöinen oneshot haaste, jossa me julkaistaan lokakuun ajan joka viikko tänä samana päivänä oneshot! Aiheet sekä shipit on yhdessä päätettyjä, mutta teksti on itse tuotettua, eikä olla kerrottu sisällöistä toisillemme. Tässä oli siis mun versio meidän "Sope Crime":stä, mutta käykää ihmeessä lukemassa sen oma! Oneshot löytyy tägäyksen takaa bts oneshot kirjasta.

Kiitos jos luette ja seuraatte meidän oneberia, tätä on tosi jännää kirjottaa ja ollaan kumpikin tosi innoissamme! Viimeisenä aiheena tän haasteen lopetukseksi kohokohtana toimii teema "parodia" jossa me kirjoitetaan omat versiot toistemme yhdestä kirjasta! Silloin jos jolloin kannattaa lukea meidän tuotokset!

Mutta pikemmittä puheitta, hyvää loppuiltaa kaikille ja nauttikaa mun ja Jnopen kirjotuksista vaikka iltasatuina!