Soturikissat 2 ― Mielen Koettelemus

Erikoisluku 2 - Salainen liittolainen

"Vauhtia nyt Korallitassu!" Pilvenriekale hoputti kärsimättömänä. Oppilaan väliaikaiseksi mestariksi valittu Onnenkorsi ei ollut nyt mukana partiossa, joten hänen tehtävänsä partionjohtajana oli pitää huolta oppilaasta. Hän tiesi, että hänen ei pitäisi olla niin ankara tälle, koska tämä oli varmasti edelleen huolissaan oikean mestarinsa, Tunturitaipaleen, voinnista.

Öisen kokoontumisen jälkeen leirissä oli ollut koko päivän kireä tunnelma ja myös hänen kärsivällisyytensä oli ollut koetuksella. Klaanin varapäällikkönä hänen tehtävänsä oli kuitenkin yrittää rauhoitella muita klaanilaisia ja toimia esimerkkinä.

Kaiken muun keskellä Arpituiske ja Vasataivas olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen eikä kukaan ollut nähnyt heitä kokoontumisen jälkeen. Myrkkytähti oli lähettänyt jopa aurinkohuipun hetkellä etsintäpartion mutta merkkiäkään heistä ei ollut löytynyt Myrskyklaanin reviiriltä.

Osa hänen klaanitovereistaan uskoi, että nämä olivat karanneet kahdestaan vaikeiden aikojen koittaessa. Hän ei kuitenkaan osannut kuvitella Arpituiskeen karkaavan raidallisen naaraan kanssa. Kaikki tiesivät, että Vasataivas piti toisesta soturista, mutta hän oli saanut Vasataivaan seurassa kollista enemmänkin etäisen ja välttelevän kuvan kuin tämä ei olisi tuntenut itseään mukavaksi naaraan seurassa.

"Tulossa", hopearaidallinen oppilas mutisi vaisusti loikkiessaan Pilvenriekaleen ja hänen vierellään odottavan Vierassinin luokse. Myös musta soturi oli ollut koko partion ajan hiljainen, ja hän oli varma, että tämä mietti veljeään. Olivathan nämä kaksi olleet aina läheisiä ja nyt Arpituiske oli kadonnut sanomatta sanaakaan.

Matka jatkui ja valkoturkkinen kolli kulki ensimmäisenä rajaa pitkin. Ilma oli kylmä ja se varmasti tulisi kylmenemään auringonlaskun jälkeen entisestään. Näinä aikoina hän oli enemmän kuin iloinen paksusta turkistaan mutta toivoi silti, että he saisivat rajan tarkastettua nopeasti.

He olivat lähellä Nelipuita, kun tuore Tuuliklaanin haju yllättäen kulkeutui hänen kuonoonsa. Mielikuva riistakasoista palasi hänen mieleensä sillä silmänräpäyksellä. Nummilla asuvan klaanin haju ei mitenkään voisi kulkeutua heidän reviirilleen niin hyvin ellei toisen klaanin jäseniä ollut tullut rajan ylitse. Olivatko nämä riistavarkaissa?

Varautuneena hän vilkaisi kahta muuta partion jäsentä varmistaakseen, että nämä olivat tilanteen tasalla mutta ymmärsi näiden ilmeistä, että nämä olivat huomanneet saman, joten hän lähti suunnistamaan hajua kohden. Jos tuuliklaanilaisia olisi heidän reviirillään, hän löytäisi nämä

Jälki johti aivan rajan tuntumaan ja pian Pilvenriekale näki kaksi hahmoa vähän matkan päässä. Astellessaan lähemmäs hän tunnisti kissat Liekkivasaksi ja ihmetyksekseen Päiväntähdeksi, Tuuliklaanin päälliköksi. Varautuneisuus teki osittain tietä uteliaisuudella, koska vaikutti, että nämä olisivat odottamassa. Oliko näillä jotakin asiaa?

"Päiväntähti, mitä teette täällä?" Myrskyklaanin varapäällikkö kysyi päästyään tarpeeksi lähelle ja pysähtyi kahden tuuliklaanilaisen eteen tarkastelemaan näitä. Jos näillä tosiaan olisi jotakin asiaa, sen täytyi olla tärkeää, jos heidän päällikkönsä oli lähtenyt mukanaan vain yksi soturi.

"Pilvenriekale", Päiväntähti maukui nyökäten eikä tällä näyttänyt olevan kiirettä vastata hänen kysymykseensä, "pyydämme päästä puhumaan Myrkkytähdelle."

"Miksi?" valkoinen kolli kysyi kummissaan. Ei ollut tavallista, että klaanien päälliköt puhuivat toisilleen kokoontumisen aselevon ulkopuolella tai varsinkaan menisivät tapaamaan toisiaan vihollisklaanin leiriin. Erityisesti Tähtiklaanin keskeyttämän kokoontumisen jälkeen Pilvenriekale oli kuvitella, että jokainen klaani pysyisi visusti omalla reviirillään.