7. osa

154 16 3
                                    

"Ovatko kaikki valmiina?" Myrkkytähden kysyi leirin sisäänkäynniltä ja Arpituiske näki tämän vääntelevän häntäänsä kärsimättömänä, vaikka todellisuudessa heillä ei ollut vielä mikään kiire Nelipuille. Mikään muukaan klaani tuskin olisi vielä lähelläkään kokoontumispaikkaa. Hän istui leirin reunamilla muurin varjoissa, johon hänen mustavalkoinen turkkinsa sulautui suhteellisen hyvin. Hän ei halunnut, että hänen isänsä huomaisi häntä, koska oli varma, että tämä olisi edelleen loukkaantunut hänen sanoistaan.

"Lähdetään sitten", klaanipäällikkö ilmoitti, kun tämän ympärille kerääntyneiden kissojen joukosta kohosi myöntävää mutinaa. Tämä kohotti häntäänsä merkiksi seurata ennen kuin katosi piikkihernetunneliin. Arpituiske kohottautui seisomaan ja lähti leiristä viimeisten joukossa.

"Tuleekohan Käkitassu tällä kertaa?" hän kuuli takaansa Risutassun kuiskaavan veljelleen Korallitassulle, ja soturi vilkaisi lapansa yli kahteen oppilaaseen. Näiden silmät kiiluivat innosta kuin tämä olisi heidän ensimmäinen kertansa kokoontumisessa.

Arpituiske muisti tunteen hyvin ja oli hieman jopa kateellinen, koska nykyään kokoontumiseen lähteminen ei tuonut hänelle enää minkäänlaista iloa. Hän ei ollut oikein koskaan tutustunut muiden klaanien kissoihin, joten tunsi itsensä yleensä vain yksinäiseksi istuessaan kuuntelemassa päälliköitä, koska Vierassini melkein aina katosi paikalta heti aukiolle astuessaan.

"En tiedä. Toivottavasti myös Maitotassu tulee", Korallitassu kuiskasi takaisin ja mustavalkoinen soturi kiihdytti vauhtiaan, jotta ei joutuisi kuuntelemaan oppilaiden kuiskimista. Hän kuitenkin pysyi hyvän matkan päässä joukon kärjestä ja Myrkkytähdestä, joka marssi eteenpäin tasaiseen vauhtiin.

**

"Oletko sinä ollut täällä jo aikaisemmin?" Arpituiske kuuli sihahduksen korvansa juurelta ja hypähti pelästyneenä hieman kauemmas vierelleen ilmestyneestä Vierassinistä. Hän oli kyllä katsonut Nelipuita lähes samasta kohdasta aikaisemmin ennen auringonlaskua mutta hänellä ei ollut käynyt mielessäkään, että joku hänen klaanitovereistaan huomaisi hänen tuoksunsa.

"Sanoinhan, että halusin olla jonkin aikaa yksin", hän vastasi kohauttaen lapojaan, koska ei hänellä ollut minkäänlaista syytä valehdella asiasta. Hän tuijotti silmät kiiluen kuunvalossa kohti Nelipuita ja näki siellä liikettä. Hän ei kuitenkaan ollut varma, mihin klaaniin kissat kuuluivat.

Vierassini ei ehtinyt vastaamaan, koska vähän matkan päässä Myrkkytähti antoi hännällään merkin suunnistaa rinnettä alas aukiolle. Arpituiske loikkasi eteenpäin jättäen veljensä jälkeensä mutta tämä sai hänet helposti kiinni, koska tämä oli aina ollut häntä nopeampi. Musta kolli vilkaisi häntä ilkikurisesti ennen kuin pujahti hänen ohitseen.

Turhautuneesti sihahtaen Arpituiske yritti kiristää vauhtia saadakseen veljensä kiinni mutta oli jo siinä silmänräpäyksessä aukiolla. Hän jarrutti voimakkaasti, jotta ei törmäisi aukiolla oleviin kissoihin. Hän sai vauhtinsa pysähtymään ja jäi huohottaen paikoilleen.

Hän haistoi nyt Tuuliklaanin ja Varjoklaanin hajut vahvoina ja näki muiden klaanien kissoja joka puolella ympärillään. Ainoastaan Jokiklaani puuttui ennen kuin kokoontuminen pääsisi alkamaan.

"Olet yhtä hidas kuin aina. Olet selvästi perinyt Myrkkytähdeltä hitauden", Vierassini kiusoitteli astellessaan hänen luokseen. Mustavalkoinen myrskyklaanilainen ei kuitenkaan ehtinyt vastata, kun Risutassu ja Korallitassu syöksyivät heidän välistään kissojen joukkoon. Toinen näistä vahingossa tönäisi häntä, ja hän horjahti sivummalle törmäten johonkuhun. Hänen teki mieli huutaa oppilaiden perään mutta nämä olivat jo hävinneet näkyvistä.

"Varo vähän!" kuului sähähdys hänen viereltään ja hän kiepahti äänen suuntaan. Tummanharmaa naaras tuijotti häntä hännän mitan päässä tumman meripihkanvärisillä silmillään epäluuloisesti. Hän ei tunnistanut tätä mutta tajusi hajusta tämän kuuluvan Varjoklaaniin. Hän silmäili tätä kuonosta hännänpäähän ja hänen piti todeta, että tämä oli kaunis. Äkkiä hän ravisti päätään karkottaakseen ajatuksensa. Mitä hän oikein ajatteli? Naaras kuului vihollisklaaniin.

Soturikissat 2 ― Mielen KoettelemusWhere stories live. Discover now