Viimeinen viesti Roselle, siskolleni
Kerron sinulle tarinani, siskokulta. Ehkäpä sitten opit ymmärtämään minua. Ehkäpä sitten opit tuntemaan minut. Meidän kummankaan elämä ei ollut luksusta. Se oli saanut heikot lähtökohdat. Tiedämme molemmat, mitä kärsimys merkitsee. Mutta ajatustapojemme erot tulevat esiin siinä, miten käsittelemme sitä.
Olin vain pelkkä isäni yhden yön aikaansaannos. En saanut koskaan tavata äitiäni. Äitini hylkäsi minut orpokotiin, kunnes eräs pariskunta päätti adoptoida minut. Tosin ehkei se ollut hylkäys. Hän luuli pelastavansa minut isän mielivallalta. Hän kuvitteli suojelevansa minua sillä. Kuka olisi arvannut, että lähtisin itse etsimään perheeni rippeitä, jos heitä ei johdatettu luokseni?
Kun sain tietää, että isäni joutui telkien taakse, kävin vierailemassa hänen luonaan. Sain kuulla hänen tappaneen perheeni. Olin hänelle aluksi hyvin vihainen, mutta loppujen lopuksi ymmärsin häntä. Ehkä olimme pohjimmiltamme hyvin samankaltaisia. Me ymmärsimme toisiamme.
Isäni ei ollut edes tiennyt olemassaolostani, kiitos äidin. Sillä jos hän olisi, hän sanoi, että olisi ottanut minut huostaansa. Sinä päivänä hän katsoi minua säälien, enkä pitänyt siitä. En halunnut, että minua säälittiin. Siispä päätin olla vahva. Elämä, joka minulta riistettiin julmasti. En saanut tuntea perhettäni äitini typerän päähänpiston seurauksena.
Sitten sain tietää sinusta. Luulin, että olisit ainoa, kuka ymmärtäisi minua. Olisit samanlainen kuin minä. Mutta olin väärässä. Olet aivan samanlainen kuin muutkin. Tein isälleni lupauksen ennen hänen kuolemaansa. Lupasin, että löytäisin sinut. Lupasin, että suorittaisin loppuun työn, jonka isäni aloitti. Se kuulosti julmalta ja pahalta, mutta isäni vakuutti sen olevan oikein. Olin silloin nuori. Isä kuoli vain muutaman kuukauden päästä joutuessaan vankilaan. Hän oli kuulemma saanut käsiinsä kengännauhat ja hirttänyt itsensä niillä.
Isämme murhasi äitisi ja siskosi terrorisoituaan perhettäsi vuosia. Ja tuhosi sinut, kalusi sinut sisältä ontoksi. Mutta en säälinyt sinua. Olisin mielummin tuntenut koko perheeni ja ottanut vastaan kaikki isän lyönnit ja iskut sinun sijastasi. Olin kateellinen sinulle. Et ollut kiitollinen siitä, että sinulla oli edes perhe, oli se millainen tahansa.
Olisin halunnut vaihtaa paikkaa kanssasi. Mutta lopulta löysin sinut, vuosien etsimisen jälkeen. Muutin typerän adoptioperheeni kanssa lähimaille. He nielivät surkeat valheeni mukisematta. Mutta olit minulle pettymys. Annoit periksi pahuudelle, etkä taistellut sitä vastaan. Vasta sitten säälin sinua ja päätin päästää sinut kärsimyksistäsi.
Olit heikko ja hauras. Et ollut riittävän vahva kestämään sellaista. Mutta minä olin, sisko.
Hyvästi
أنت تقرأ
MUTED | chaelisa
قصص الهواة❝Rosé oli itse hiljaisuus. Hänelle puhuessani minusta tuntui kuin olisin puhunut hiljaisuudelle. Kun sanoin hänelle niin, hän ei vastannut. Hän oli hiljaa. Ainoa ääni, joka hänestä lähti, oli hänen tasaisen hiljainen hengityksensä.❞ Tyttö nimeltä Ro...
