Hän katsoi minua nälkäisenä ja ahneena, kuin lohikäärmeen vartioimaa kulta-aarretta. Hän tiesi pitävänsä meitä otteessaan pelkojemme kautta ja kiristi talutushihnastamme aina, kun uskalsimme nousta vastarintaan. Tunsin itseni koiraksi. Kuristavan talutuspannan hiertymät jättivät ikuiset jälkensä minuun, muistuttaen minua tuskasta, jota edes kuolema ei voisi minulta viedä.
* * *
Lähestyimme pientä bussipysäkkiä, joka nökötti yksinäisenä tienpientareella. Rose kulki vieressäni vaitonaisena, olkalaukku lantiota vasten paukahdellen askeleiden tahdissa, oranssit hiukset heiluen puolelta toiselle. Olisin ihan totta voinut tuijottaa tuota näkyä vaikka koko päivän. Mutta maltoin mieleni, sillä olin jo saanut tänään enemmän kuin vain tarpeeksi. Tärkeintä oli nyt hoitaa Rose kuntoon.
Näin kaksi hahmoa nojailemassa rennosti tolppaan ja rupattelevan keskenään. Olin pysähtyä kuin seinään saapuessani riittävän lähelle erottaakseni henkilöiden kasvot. Myrkky alkoi virrata sisuksiini, raivo järisytti voimakkaasti kehoani, kun tunnistin nuo kasvot. Mielenalani tuntui vaihtelevan nopeammin kuin ulkona olevan ilman lämpötila.
"Heippa tytöt", tummahiuksinen poika huikkasi iskien silmää, kun hän äkkäsi meidät. Rose kalpeni silminnähden ja hivuttautui lähemmäs minua. Vaikken nähnyt tämän ilmettä, tunsin hänen kauhusta kankean kehonsa kylkeeni painautuneena. Sydämeni hakkasi rinnassani villisti, muttei se johtunut tällä kertaa Rosen läheisyydestä, vaan huumaannuttavasta raivosta, joka sykki ja murisi sisälläni kuin peto.
Nuo likaiset iljettävät kädet olivat koskeneet Roseen. Minun Roseeni. Ties mihin muuhun ne olivat koskeneet; ja he saisivat maksaa siitä. Vaikutti vahvasti siltä, että joidenkin tämän maailman ihmisten oli oltava rumia, jotta loppuosaa voitaisiin kutsua kauniiksi. Nuo pojat olivat taatusti sellaisia, jotka korjasivat naisia kuin viljaa eivätkä ansainneet toisia ihmisiä.
"Näytät tänään tavallista typerämmältä. Aivan kuin päässäsi olisi pesinyt harakka tai pikemminkin koko harakan suku", sihisin hänelle, vaikka oli enemmänkin kuin vain tietoinen välissämme olevista metreistä, jotka tuo poika voisi vain muutamalla askeleella kuroa umpeen. Tiesin liikkuvani vaarallisella maaperällä, joka saattaisi antaa periksi hetkenä minä hyvänsä. Mutta kostonhimo ajoi minua armotta eteenpäin. Halusin aiheuttaa heille niin paljon tuskaa, että he kipittäisivät kotiin itkemään äitiensä helmoihin.
Kaverinsa vierellä seisova lyhyt ja lihava poika alkoi nauraa räkättää, ja toinen poika yhtyi mukaan. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin kirpeä ulkoilma täyttyi poikien vertähyytävästä ja selkäpiitä karmivasta naurusta, joka nosti niskavillani pystyyn.
Halusin kirkua. Jouduin nielaisemaan raivoni, jotten olisi rynnännyt repimään poikia kauluksista ja ravistellut anteeksipyyntöä heistä ulos. "Ohhoh, likka yrittää oikein kovistella, vai mitä Jack?" läskipää hekotti.
Jack virnisti, eikä näky ollut kaunis. Olin niin keskittynyt poikiin, että olin miltei unohtanut Rosen läsnäolon, ennen kuin hän alkoi varovasti nykiä hihaani. Tappelun uhan varjo yllämme hälveni hieman, ja katsahdin häneen kummissani. Rose osoitti suoraan taakseni.
Käännähdin salamannopeasti ympäri Rosen osoittamaan suuntaan. Sydämeni jätti lyönnin välistä, kun näin ja tunnistin meitä lähestyvän hahmon. Ty.
Hänen yönmustat hiuksensa hulmusivat riepottelevassa tuulessa, mustan nahkatakin liepeet tanssahtelivat ilmavirtausten mukana. Valkoisten nappikuulokkeiden johto pamahteli vasten takin rinnusta, heilui holtittomasti puolelta toiselle. Kissamaisen pehmeät ja keveät askeleet eivät olisi antaneet korvilleni vihiä siitä, että hän oli lähestymässä. Ty oli samalla tavalla huomaamaton kuin Rosekin.
YOU ARE READING
MUTED | chaelisa
Fanfiction❝Rosé oli itse hiljaisuus. Hänelle puhuessani minusta tuntui kuin olisin puhunut hiljaisuudelle. Kun sanoin hänelle niin, hän ei vastannut. Hän oli hiljaa. Ainoa ääni, joka hänestä lähti, oli hänen tasaisen hiljainen hengityksensä.❞ Tyttö nimeltä Ro...
