Se on sairaus

E

"Sä et voi vaan lähteä kesken lattian pesun", äiti mäkättää heti, kun astun ovesta sisään. Pyöräytän sille silmiäni, mutten sano mitään. Otan kengät pois jaloista. Olen vieläkin järkyttynyt Reedin puheista.

Miten mies ja mies voivat muka mennä naimisiin? Sehän on täysin väärin ja vastoin luontoa.

"Vastaa kun sulle puhutaan!" äiti komentaa vihaisesti ja vastustan kiusausta pyöräyttää uudestaan silmiäni.

"Selvä diktaattori", vastaan sille ärsyyntyneenä. Se alkaa saarnaamaan ja valittamaan mulle jotain.

Jotain turhaa käytöstavoista ja ahkeruudesta. Mun ajatukset ovat kuitenkin Reedissä, se sinisissä hiuksissa, nappisilmissä ja pisamissa.

Äiti lopettaa puheensa. Sekin ilmeisesti tajuaa etten keskity.

Se kävelee keittiöön ja seuraan sitä.

"Miksi nainen ja mies menevät naimisiin?" mä kysyn äidiltä.

"Miten nii miksi? Etteivät ihmiset olisi niin yksinäisiä", se tuhahtaa ja alkaa kattamaan pöytää.

"Miksei mies ja mies voi mennä naimisiin?" kysyn uteliaana. Äiti järkyttyy niin paljon, että tiputtaa lasin vahingossa.

Se särkyy lattialle ja äiti alkaa välittömästi siivoamaan paloja lattialta.

"Mies ja mies?" se toistaa lähes kauhuissaan. Mä nyökkään ja sen ilme muuttuu kylmäksi.

"Koska nainen ja mies kuuluvat yhteen, ällöttää pelkkä ajatuskin muusta", se sanoo halveksuvasti.

Mä katson sitä varovasti.

"Miksi?" mä kysyn uteliaana ja se asettelee lautasia pöytään.

Se ei enää vastaa mulle, ootan monta minuuttia, kunnes lopulta se pyytää mua pesemään kädet.

Illemmalla mä tajuan, että Reed ei ole todennäköisesti syönyt koko päivänä mitään. Punnitsen vaihtoehtoja, mutta en halua sen kärsivän nälkää, vaikka se kuvottava olikin.

Hiippailen ruokakaapille ja otan sieltä suolakeksejä, pähkinöitä, myslipatukan ja pullon vettä. Sujautan ne reppuuni ja heitän sinne myös viltin.

"Mä lähden käymään ulkona", huikkaan ja livahdan ulos odottamatta vastausta. Kävelen tutulle puulle ja kipuan ylös.

Reed katsoo minua hiukan kysyvästi, kun istun sen lähelle pitäen kuitenkin väliä. Laitan repun siihen.

"Mä en tykkää susta, mutta en halua että näännyt", totean ja kaivan esille kaiken tuomani. Ojennan ne sille ja se ottaa ne vastaa.

Se katsoo ensin niitä, sitten mua. Sen katse on hämmentynyt.

"Kiitos", se kuiskaa ja mä nyökkään sille. Katselen tarkasti, kun se alkaa syömään.

Se on niin söpö. Mä tuijotan tiiviisti, sen pureskellessa myslipatukkaa. Se huomaa mun tuijotuksen vasta, kun se on syönyt sen kokonaan. Se vilkaisee mua kysyvästi.

Punastun ja käännän katseeni muualle.

"Haluatko sä mennä naisen kanssa naimisiin?" se kysyy ja käännän katseeni siihen.

Se kiertää pullonkorkin auki.

"Miten niin?" mä kysyn hiukan varautuneena, jolloin se kohauttaa olkiaan ja ottaa hörpyn vesipullosta.

"Eikö sua haittaa, että et itse saa päättää kenen kanssa meet naimisiin?" se kysyy ja mä yritän olla katsomatta sen huulia. Niistä valuu pisara pitkin sen suupieltä ja valuu leualle. Reed kiertää korkin kiinni ja pyyhkäisee huuliaan.

"Eipä oikeestaan", mä myönnän ja se alkaa mutustaa pähkinöitä.

"Miksei?" se kysyy ja mä oon hetken hiljaa, ennenkuin vastaan. Mun täytyy oikeasti miettiä mitä sanon.

"Miksi haittaisi?" kysyn väistäen kysymyksen.

"Jos sä et aidosti rakasta sitä henkilöä", se selittää ja mä kurtistan sille kulmiani.

"Rakkaus on myytti", mä totean, kun se saa pähkinät syötyä ja alkaa nakertaa suolakeksejä. Se vaikenee eikä mullakaan oo enää mitään sanottavaa. Siispä me vaan istutaan siinä hiljaa ja katsellaan toisiamme.

Aina kun se huomaa katseeni, käännyn katsomaan jotain muuta. Silloin kun se jää kiinni mun tuijottamisesta, sekin kääntää.

Kun se saa suolakeksit syötyä, niin mulle tulee hiukan haikea olo.

"Me ei varmaan nähdä enää", totean hiukan kysyvästi, kun pakkaan roskat reppuun.

"Ei varmaan", Reed vastaa ja ojentaa mulle juomapulloa. Pudistan kuitenkin päätäni sille.

"Pidä se", kehotan ja laitan repun vetoketjun kiinni. Mulle tulee entistä haikeampi olo, etten nää sitä enää ikinä.

Tavallaan se on vaa hyvä etten nää sitä enää, koska se on ällöttävä. Mä myöskin inhoan sitä ja sen oudon sinistä tukkaa.

"Hyvää yötä", kuiskaan sille ja katselen viimeisen kerran sen suloisia silmiä.