Warning! Varoitus!
Tämä luku sisältää väkivaltaa, luet omalla vastuulla.
Kaksi puoliskoa päässäni taistelivat paikastaan. Aina kun toinen puolisko oli voittamassa, heti sen jälkeen vastakkainen puolisko änkee väliin.
Yksi puolisko mielessäni on sitä mieltä, että on turha toivoa enää mitään.
Toinen puolisko on sitä mieltä, että toivo on herännyt.
Ja kumpaa uskon?
Tällä hetkellä toista puoliskoani.
***
Tanssahtelin pitkin koulunkäytäviä iloisesti, pääni oli kuin täytetty vaahtokarkeilla. Ehkä olen liian iloinen, siitä en kuitenkaan välittänyt ollenkaan.
Perhoset lentelivät vatsassani jännityksestä, vaikka en edes tiennyt mitä jännitin. Miksi minä edes olin iloinen? Hän oli vain sanonut "mitä vain voi tapahtua." Sen voi tulkita väärinkin.
Astelin itsevarmana kuitenkin ulos koulurakennuksessa. Vilkaistessani sitä, ajattelin, että se ei ole kummoisen näköinen. Kivan näköinen.
Ehkä elämä parantuu. Ehkää sydämessäni sijaitsevat haavani parantuvat. Ehkä löydän jonkun muun kun menen lukioon. Silloin koko elämäni alkaisi uudestaan, enkä tiennyt halusinko sitä. Olin tiukasti sitoutunut siihen ajatukseen, että minä ja Mike oltaisiin ikuisesti yhdessä. Ehkä se on liian kliseinen, mutta en halunnut irottaa otettani Mikesta. Elämäni rakkaudesta.
Se teki kipeää, kun ajattelin, että Linda oli Mikelle tärkeämpi. Mitä hän näkee Lindassa? Minä näen vain meikkivoiteella peitetyn ja feikatun tytön, joka oli sisältään yhtä kaunis kuin sammakko.
Säpsähdin, kun yhtäkkiä kuulin ilkeää naurua jostain. Pahat aavistukset alkoivat heräillä ja mieleni synkistyi heti.
Se kuului koulun takaa. Sydämeni lyönnit tihenivät ja vatsaani alkoi koskea. Ei, ei, ei, ei, ei. Tätä ei saa tapahtua.
Sitten kuulin monen ihmisen naurua, poikien matalaa sekä tyttöjen kimakkaa ja tömähdyksen.
Kävelin varovasti koulun seinää vasten kulmalle, ja kurkistin kulman takaa. Tunsin, kuinka kurkkuuni nousi ikävä pala, ja meinasin tukehtua. Mielessäni velloi monia tunteita, mutta kaikista suurin oli pelko.
Kaikki tämä painajainen toistui uudestaan. Alinan valkoinen huppari oli järkytyksekseni veritahroissa ja hän makasi keskellä epämääräistä ryhmää.
Hänen ympärillään seisoi poikia, joista jotkut olivat 15-vuotiaita.
Kun katseeni osui tuttuun henkilöön, puristin sormeni nyrkkiin, jotta en olisi vahingossakaan mennyt kuristamaan häntä. Miksi Lindan piti aina pilata
elämäni?
Siinä hän seisoi, kaikkien huipulla, johtajana. Hän nauroi, pilkkasi, jakeli käskyjä. Kidutti tyttöraukkaa, ystävääni. Tyttöä, joka on kestänyt tätä ennenkin.
Minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: tuijottaisin tässä ja painelisin sitten kotiin, niinkuin viime kerralla tein, tai sitten menen väliin ja riskeeraan oman henkeni.
Hengen riskeeraminen tuntui ikävälle, sillä en millään pärjäisi edes yhdelle viisitoistavuotiaalle pojalle. Jos taas lähtisin, en antaisi itselleni koskaan anteeksi. Puhelinkin oli surukseni kotona, enkä voinut soittaa poliisille.
أنت تقرأ
Naapurin Prinssi / Completed
العاطفية❝Ootko sä nyt mun, naapurin prinssi?❞ Kysyin ujosti vilkuillen Miken silmiä. ❝Oon kokonaan sun, prinsessa❞, hän naurahti ja suuteli minua taas. • • • Klisee tarina Alexandrasta, 14-vuotiaasta tytöstä, jonka elämä suistui raiteiltaan uuden perheen...
