Naapurin Prinssi / Completed

Osa 11: tyttöystävä

"Enkös minä sanonu, et sun pitäs korjata tuo patja pois?" Tivasin vaaleahiuksiselta pojalta, joka varmasti lumoaisi jokaisen tyttöteinin komeudellaan. Mutta tämä "lumoava komeus" osoittautuu kuitenkin täydelliseksi laiskimukseksi, joka ei jaksanut edes korjata patjaa, jolla nukkui, tai no millä tämän olisi pitänyt nukkua.

"Ei vaa jaksa, korjaa ite", hän sanoi välinpitämättömästi ja nojasi seinään kuin mikäkin ylimys. Tuon käytös todellakin sai minut raivon partaalle, onneksi kuitenkin olin isältäni perinyt voimakkaan kärsivällisyyden.

"Okei, miten haluat, mut en taida enää päästää sinua tähän taloon", uhkailin toivoen, että se voisi saada tuon itsepäisen otuksen korjaamaan omat sotkunsa. "Ikinä", lisäsin aivan kuin laittaisi kirsikan juuri valmiille valtavalle hääkakulle. Uhkailuni taisi selvästikkin tuottaa tulosta, sillä poika loi minuun epäuskoisen ja nyreän katseen ja alkoi ottaa tyynyliinaa pois tyynysta ja raahata patjaa komeroon. Hah, pitäisi laittaa muistiin tuo uhkaus seuraavaa kertaa varten, huomautin mielessäni ja aloin jopa ulvomaan naurusta pääni sisällä. Kyllä vain, pääni sisällä olen pirullinen henkilö.

"No niin, vauhtia nyt, pitäs lähtee jo", hoputin Mikeä. Hän loi minuun murhaavan katseen ja mumisi jotain "joo joo" tapaista, mutta kuitenkin nopeutti liikkeitään.

Viimeinkin kun olimme valmiita, korjaan, kun Mike oli valmis lähdin lampsimaan ulos huoneesta poika kintereilläni kuin isännän perässä juokseva koiranpentu. Laitoin converset jalkaan vaivautumatta sitomaan nauhoja ja jatkoin lampsimista ulko-ovelle. Varmaan haluatte tietää syyn miksi lampsin koko ajan. Syy on tuo olio joka nyt kävelee perässäni.

Kun olin avaamassa Miken talon ovea ja aikeissani astua sisälle, tunsin kuinka lämpimät kädet kietoutuivat ympärilleni takaapäin. Samat jotka olin tuntenut aamulla. Vatsassani tuntui kutkuttava tunne, aivan kuin parisataa perhosta alkoi liikehtiä vatsassani. Mitä Mike aikoi?

"Mi-mitä sinä teet?" Kysyin hämilläni.

"Kai minä tyttöystävääni saan halata?" Hän vastasi miellyttävällä äänellä, joka sai minut sulamaan kuin jäätelön kesällä. Purin huultani hermostuneena. Vai nyt hän on jo nimittänyt minut tyttöystäväkseen?

"Vai että tyttöystävä?" Mutisin itsekseni. Mutta oikeasti sisimmässäni oli oikeat bileet pystyssä sen takia, että Mike pitää minua tyttöystävänään. Olin kuin ilmapallo, joka oli täynnä riemua, niin täynnä, että räjähtäisi kohta. Poskeni olivat punaiset ja kuumat. Jos hän vielä suutelisi minua, olen varma että olisin jo lentänyt taivaalla raakkumassa jotain rakkauslaulua.

Pudistin päätäni ravistellakseni nuo lapselliset mietteet pois. Astuin sisään taloon ja jätin tennarit lojumaan eteiseen miten sattuu, mutta en suonut niille sen enempää aikaa mielestäni, koska rynnistin jo Alinan huoneeseen innostuneena.

"Moii!" Hihkaisin Alinalle astuessani tämän huoneeseen. Hän oli tekemässä jotain puhelimellaan, mutta kääntyi minuun päin heti kun huomasi minut.

"Moi!"

"Tiesitkö, että Mike joutui nukkumaa miun huoneessa siks ku jäi lukkojen taakse eikä päässyt sisään?" Aloitin keskustelun heti.

"Ei kai! Oliko hän sinulle riesaksi?" Tämä kysyi hymyillen.

"Todellakin..."

**************

Jatkoimme tyttömäistä keskusteluamme vielä pitkään ennen kuin uskaltauduin kysymään Alinalta kauan mieltäni painavan kysymyksen. Se oli raastanut jo aivojani pitkään. Sen kysymyksen sanominen ääneen olisi puhdistavaa ja helpottavaa.

"Alina, h-haluan kysyä sinulta yhden kysymyksen..." aloitin varovasti.

"Niin?"

"Kenestä sinä puhuit silloin kun tapasimme ensimmäisen kerran?"

Väliimme laskeutui hiljaisuus. Alina muuttui yhtäkkiä vakavaksi, hyvin vakavaksi. Ilmeisesti hän ei halunnut puhua tästä asiasta ollenkaan. Leikkisä ja elollinen pilke hänen silmissään haihtui tuhka tuuleen ja sen tilalle ilmestyi kolkko, vihainen ja surullinen katse.

"Miken entisestä tyttöystävästä", hän vastasi. Alinan äänessä oli pelkkää tyhjyyttä ja se tyhjyys kätki sisälleen kauheita ja surullisia muistoja.

"Miten niin entisestä?" Jatkoin sinnikkäästi kyselyäni Alinan kolkosta katseesta huolimatta.

"Hän on kuollut", Alina sanoi halveksivasti. "Ja hän ansaitsi sen." Tuo sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Alina kuullosti oudolta, hyvin oudolta.

Moi,

Ensiksi haluaisin sanoo kiitos kaikille teille rakkaille lukijoille 1,3K lukukerrasta ja 103 votesta! :) en olis todellakaan uskonut tämän tarinan ansaitsevan sen. Toivon et tää jatkuu samaan malliin :3

Toiseksi, kuvat ei liity yleensä tarinaan paitsi silloin kun laitan kuvan jostain henkilöstä tässä tarinassa.

Ja kolmanneksi huomasitte varmaa et oon vaihtanu vähän kirjan kantta! Olis kiva saada mielipiteitä siitäkin. Sori, et tästä luvusta tuli lyhyt. Ei mulla muuta oikeastaan muuta paitsi että seuraava luku tulee joskus ensiviikolla :) hyvää hiihtolomaa niille joilla se on alkanu ja hyvää ensiviikkoa niille joiden hiihtoloma on loppumas (tuo kuullosti vähän oudolta XD)