❝Ootko sä nyt mun, naapurin prinssi?❞ Kysyin ujosti vilkuillen Miken silmiä.
❝Oon kokonaan sun, prinsessa❞, hän naurahti ja suuteli minua taas.
• • •
Klisee tarina Alexandrasta, 14-vuotiaasta tytöstä, jonka elämä suistui raiteiltaan uuden perheen...
"H-hei", kakistelin paniikissa. Miksi juuri nyt hänen piti tulla ulos? Sätin itseäni ja surkean onnetonta elämääni. Poika käveli luokseni, koska itse en halunnut enkä voinut liikkua paikaltani.
"Ootko se sie, joka aamul käveli pyjamas ja kaatu mutalätäkköön?" Poika kysyi ja loi minuun katseen joka sisälsi ilkikurisuutta ja uteliaisuutta.
"Ömm... e-en", valehtelin ja painoin katseen maahan. Halusin peittää tulipunaisen naamani.
"Oot surkea valehtelee. Se olit siis sie", hän sanoi virnistäen ja yritti vilkaista kasvojani, jotka yritin epätoivoisesti peittää. Sydämeni tykytys nopeutui jokaisen sekunnin myötä.
Näin sivusilmällä kuinka poika käänteli ja väänteli päätään nähdäkseen kasvoni. Pidin kuitenkin kasvoni visusti maassa, tunsin kuinka poskeni kuumenivat ahdistuksesta ja nolostuksesta. En ole koskaan osannut olla poikien kanssa normaalisti.
"Näytät ihan siltä et et haluu tutustuu", Mike totesi.
Sitten ensimmäisen kerran katsoin häneen. Panin merkille sotkuiset vaaleanruskeat hiukset ja vihreät silmät. Tuijotin hetken ajan sitä, voimatta kieltää sitä että hän oli tosi komea.
"Ahaa... sinusta se aamujuttu oli niin noloo, että et uskalla puhua minulle tai näyttäytyä?" Sanoi tutkittuaan ilmettäni.
"No, joo o, kuka nyt ei sellaista häpeäisi?" sanoin ja yllätyin ääntäni, joka ei takellellut ollenkaan. Poika hymähti hymyillen ilahtuen puhetaidostani.
"Tässä vaan me puhumme tietämättä ketä olemme! Minä olen Mike."
"Alexandra" sanoin nimeni. "Ootko ulkomaalainen?"
"Puoliks amerikkalainen. Mist tiesit?" Hän vastasi.
"Nimen perusteella." Sanoin ja vilkaisin jotain, joka juoksenteli ympäri Miken jalkoja. Koira? Onko Mikelläkin koira? Koira on saman värinen ja myös saman rotuinen. Mikä yhteensattuma.Osoitin koiraa ja kysyin tämän nimeä.
"Häne nimi on Rose ja nimen perusteella tiedätkii varmaa et jää on tyttökoira. Kävelläänkö yhes? Koirat ainaki tykkäisivät", Mike kysyi virnistäen. Vilkaisin koiria. Ne juoksentelivat innokkaasti yhdessä ympäriinsä.
"Okeii", myönnyin viimein ja lähdimme kävelemään. Mike ei tietysti tiennyt paikkoja joten yritin selittää tälle mikä paikka missäkin tässä kaupungissa on.
Kun palasimme takaisin sille paikalle, jossa olimme tavanneet Mike kysyi, haluaisinko tulla tapaamaan tämän siskoa.
"Mikäs siinä. Oota täs niin käyn sanoo vanhemmille ja vien Frodon sisälle", sanoin iloisesti ja menin sisälle.
"Äiti!" Huusin sillä tätä ei näkynyt olohuoneessa eikä keittiössä, "Meen yhelle kaverille tuun joskus kuuelt. Frodo on sisällä!"
Kuulin äidin muminaa jostain yläkerrasta, joka taisi tarkoittaa, että 'okei'. Juoksin takaisi Miken luokse laittamalla oven kiinni perässäni.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
K O M M E N T T I
Moii,
Sori, et tuli vähän lyhyt mut halusin jättää Miken siskon ja Aleksandran tapaamisen seuraavaan osaan. Mielipiteitä mielellään ottaisin vastaan ❣
