❝Ootko sä nyt mun, naapurin prinssi?❞ Kysyin ujosti vilkuillen Miken silmiä.
❝Oon kokonaan sun, prinsessa❞, hän naurahti ja suuteli minua taas.
• • •
Klisee tarina Alexandrasta, 14-vuotiaasta tytöstä, jonka elämä suistui raiteiltaan uuden perheen...
Ei tämä voinut olla totta. Ei vain voinut. Ei voi olla. Ei. Mutta hänhän juuri sanoi niin pari minuuttia sitten. Tunsin itseni riemastuneeksi ja samalla hämmentyneeksi ja eksyneeksi. Mitä vastaisin hänelle? En ollut vain ihastunut häneen vaan olin rakastunut. Mutta enhän minä voinut sanoa sitä hänelle. Enhän? En voinut vain skipata sitä tosi asiaa, että hän oli vain ihastunut, ei rakastunut. Tunsin itseni hyvin kuumaksi. Riemu virtasi lämpimänä sydämmestäni kaikkiin muihin kehon osiin. Myös yleensä kylmät käteni olivat nyt kuumat kuin itse aurinko. Kiusallisuus väreili huoneessa epämukavasti hiljaisuuden muodossa.
”Ki-kiv-a....eikun siis.. mä-mäkin o-oon ihastunut suhun”, takeltelin. Tuntui, kuin kieleni olisi oikeasti mennyt solmuun. Sanoja oli vaikea saada ulos, vaikka tiesinkin hänen tunteensa. Mutta siinä se oli! Valehtelin hänelle päin naamaa. En ollut ihastunut tähän, vaan rakastunut päätä pahkaa tähän. Vai oliko rakkaus ja ihastuminen sama asia? Minun käsityksessäni rakastuminen oli voimakkaampi tunne kuin ihastuminen. Mutta mitä sillä nyt oli väliä? Sanottu mitä sanottu.
”Ö-öitä”, sanoin hiljaa ja käänsin kylkeäni sängyssä. Tiesin, että nukkumis yritykset olisivat aivan turhia, en saisi unta kauhean pian.
”öitä, Alexandra”, Mike sanoin iloisesti. Tunsin kuinka tästä virtasi innostusta ja helpotusta. Hän siis oli todellakin iloinen siitä, että tunsin häntä kohtaan samoja tunteita, tai oikeastaan voimakkaampia kuin hänellä itsellä oli minua kohtaan. Ei hän ollut kuin vain ihastunut. Ei muuta.
* * *
Hiuskiehkura tippui silmilleni, joka sai kurtistamaan kulmiani. Pyyhkäisin sen pois ärtyneenä. Sitten aloin pikku hiljaa avata silmiäni. Kirkas auringonvalo, joka tulvi ikkunasta sai minut siristelemään silmiäni. Ihme kyllä, tunsin itseni lämpimäksi, ja tunsin jotain lämpimää ympärilläni. Mike? Mitä hän siinä teki? Sitten ymmärrys jysähti minun päähäni kuin tonnin painoinen kuula. Hän nukkuu vieressäni! Siinä hän on ja nukkuu! Puna levisi poskilleni ja minua alkoi todenteolla kuumottaa. Kiemurtelin Miken käsien otteesta pois ja hyppäsin sängyltä varovasti, jotta en herättäisi nukkuvaa prinssiä, naapuri prinssiä.
Voi että tuota söpöä otusta! Tämä on pakko ikuistaa jollakin tavalla. Ojensin käteni ja tartuin puhelimeeni avaten kameran. Klik! Ja nyt kuva on ikuisesti puhelimessani, jota voisin silmäillä aina kun huvitti.
Astelin epävarmoin askelin vaatekaapille. Eihän Mike heräisi juuri silloin kun olisin vaihtamassa vaatteita? Silmäilin nukkuvaa poikaa pitkään ennen kuin uskottelin itselleni, että hän nukkui. Avasin kaapin ja otin sieltä tarvittavat vaatteet. (Tiukat ja mustat farkut, rennon neuleen ja sukka parin.) Olin aivan syventynyt vaatteisiini, että vasta kun olin pitkän ajan jälkeen pukenut, loin hermostuneen vilkaisun nukkuvaan poikaan. Tai no luulin, että hän olisi nukkumassa.
Siinä hän tapitti silmillään minua, kuin joku stalkkeri. Mike oli nostanut päänsä tyynystä niin, että nojasi kämmeneensä. Hänen rento asento ja pahaenteinen virne saivat minut kiljaisemaan.
”Kuinka pitkään olet siinä tapittanut??”
”Tarpeeksi kauan, että tiedän sinun ottaaneen kuvan minusta ilkikurinen virne kasvoillasi”, hän vastasi virnistäen niin leveästi, että luulin hänen huultensa venyvän puolimetrisiksi.
”Miksi muuten löysin nukkuvan prinssin sängyltäni?” Sanat pulpahtivat suustani vahingossa. Mitä sinä oikein ajattelit Alexandra? Prinssi? Kirosin sanojani pitkään ennen kuin rauhotuin. Olin kuitenkin korvia myöten punainen kuin mansikka.
”prinssi?” Mike naurahti.
Mutisin jotain epämääräistä, josta en saanut itsekkään selvää, vastaukseksi.
”Patja oli epämukava, siksi nukuin vieressäs”, hän sanoi hetken kuluttua, mutta en jostain syystä uskonut tätä. Vai että epämukava? Kävelin tyhjän patjan luokse ja heittäydyin makaamaan sen päälle. Ehei. Ei se ollut epämukava, päin vastoin, pehmeä ja mukava.
”Kerro totuus.”
Mike empi vähän aikaa ennen kuin paljasti totuuden.
”No okei, okei halusin vain... ööh nukkua vieressäsi”, hän vastasi epäröivästi ja nolostuneena. Ilkikurinen hymy vääntäytyi huulilleni. Hah. Sain hänet nolostumaan.
”Korjaa patja. Mie käyn vessas”, lausahdin ja lähdin huoneesta pika pikaa. En halunnut nöyryyttää Mikeä sen enempää. Hän sai rangaistuksensa.
Suuntasin itseni kohti vessaa, jossa pesisin hampaat ja meikkaisin päivää varten. Muistin äkkiä, että tänään menisin Alinalle, joten menisin samaa matkaa Miken kanssa.
Mieleeni tupsahti äkkiä odottomattomasti se mitä ajattelin, kun katsoin nukkuvaa poikaa. Naapurin prinssi? Hmm... hauska miete, naurahdin mielessäni.
Naapurin prinssi..
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Heips,
Jatkoin jo tänään koska vautsi! 1,04K lukukertaa! Herranjestas! Rakastan teitä lukijat💋😘! Kiitos! voteja ja kommetteja, jos nautitte tästä vähän liian lyhyestä ja tylsästä luvusta :) mutta tämä olisi jo ilmestynyt eilen mutta arvatkaapas mitä... wattpad sekos ja KAPISH ja KAPUM ~ja luku katosi jäljettömiin~ jouduin siis kirjottaa tän luvun uuestaa... hyvää loppuviikkoa teille kaikille rakkaat lukijat <3
P.s sanaani ei saa koskaan luottaa milloin seuraava luku ilmestyy koska lupasin thruénilainen tarinaan jatkoa maanantaiksi mutta ei tullukkaa. Pahoitteluni.
