❝Ootko sä nyt mun, naapurin prinssi?❞ Kysyin ujosti vilkuillen Miken silmiä.
❝Oon kokonaan sun, prinsessa❞, hän naurahti ja suuteli minua taas.
• • •
Klisee tarina Alexandrasta, 14-vuotiaasta tytöstä, jonka elämä suistui raiteiltaan uuden perheen...
Minun ja Alinan ystävystymisestä oli kulunut jo puoli viikkoa ja nyt oli lauantai. Istun kotona ja luin lempi kirjaani, ylpeys ja ennakkoluulo. Halusin todellakin jo huomisen, koska tapaisin Alinan taas. Ehkä huomenna voisin myös kysyä ensi tapaamisestamme, siitä miksi hän oli vihannut minua aluksi.
Lukemisesta ei todellakaan tullut mitään, koska kun luin yhden lauseen, unohdin heti luettuani sen ja jouduin lukemaan sen uudestaan ja uudestaan. Innostus ja kärsimättömyys purkautui minusta niin suurena voimana, että sitä piti rauhoittaa millä keinolla hyvänsä. Menisinkö ulos?
Nousin sohvalta ja jätin kirjan lojumaan siihen seuraavaa lukijaa odottaen. Isä oli varmasti työhuoneessaan nakuttamassa tietokonettaan ja äiti hääräämässä keittiössä. Voisin siis ihan hyvin lähteä. Nappasin hupparin naulakosta ja avasin ulko-oven. Sieraimiini tunkeutui kauniin raikas luonnon tuoksu. Ulkona oli jo hyvin pimeää, mikä ärsytti minua. Minua sanottaisiin lapselliseksi, mutta pelkään pimeyttä kuollakseni.
Huomasin naapurin pihalla liikettä. Mike? Poskeni lehahtivat punaisiksi ja ajatukseni saivat vauhdin. Olimme vain kaksistaan ulkona. Uskaltaisinkohan mennä moikkaamaan? Mitä jos menisin? Tapahtuisiko jotain ihmeellistä?
Jalkani lähti vaivoin liikkeelle. Astelin epävarmoin ja kevein askelin kohti naapurin taloa. Silmäilin siistiä pihaa ja vertasin sitä meidän pihaamme. Käännyin kivitetylle polulle, joka johti kohti ovea, jossa Mike nyt teki jotain. Yrittikö hän päästä sisälle? Katselin häntä pitkään huvittuneena, kun tämä ei huomannut minua.
”Mitä sinä teet?” Kysyin tältä kallistaen päätäni. Mike säpsähti ja suuntasi nolostuneen katseensa minuun.
”Jäin lukkojen taakse vahingossa eikä vanhempia ole kotona ja Alina nukkuu”, Mike selitti naama punaisena, kun nauroin tälle. En voinut itselleni mitään, hän oli vaan niin huvittavan näköinen.
”voinko tulla teille? Oon jo seissy täs kaks tuntii ja alkaa olla kylmä. En pääse sisälle ees tiirikoimalla”, hän surkutti ja loi minuun poikamaisen koiranpentukatseen.
”Mistä sä tiirikoinnin oot oppinu? Shelock Holmesilta?” kiusoittelin poikaa, joka vain kohautti olkiaan virnistäen.
”Okei, tuu vaa”, myönnyin. Sitten päähäni jysähti tajunta mitä olin tekemässä. Kello oli jo kymmenen, hän ei pelkästään tulisi kylään, vaan jäisi yöksi. Eikä häntä voisi laittaa yöpymään pikkuveljeni huoneeseen, koska tämä oli jo sikeässä unessa.
”Jäätkö siis y-yöks..?” Katsoin tätä kulmieni alta. Tämä nyökytteli päätään enkä voinut olla nauramatta. Mike oikeasti näytti pieneltä lapselta joka siinä tuijotti hyper söpöllä katseellaan.
”Hyvä on. Ehkä voit nukkuu olohuonees. En uskalla päästää sua mun huoneeseen”, huokaisin ja näin Miken kasvoissa syttyneen innostuksen.
Hän oli komea, juuri sellainen poika jostain bad boy x good girl kirjoista, joilla oli adidaksen hupparit ja mahassa sixpack. Punerruin kokonaan korvia myöten kun ajattelin sellaisia juttuja. Hän vain tuli yöksi, minun täytyisi rauhoittua.
Mike huomasi minun tulipunaisen naaman joka oli juuri nyt 'kauneudessaan' ja katseeni, joka kierteli tämän kasvoissa ja nopeasti kävi *köh* muuallakin. Hän virnisti ja tunsin kuinka tämän silmistä vuoti näkymätöntä ilkikurisuutta.
Lähdin kävelemään pois päin kohti meidän taloa ja epäsiistiä pihaa. Kuulin Miken askeleet takaani.
”En kyl haluis nukkuu olohuonees. Mitä jos sun vanhemmat herää aamul ja näkee mut nukkumas olohuonees?” virne hänen kasvoillaan oli niin leveä, että sen olisi huomannut kuka vain. Tuo lause sai minut hätkähtämään ja pysähtymään ulko-ovemme eteen. Mitä oikeasti sanoisin tuohon? Hän oli tavallaan oikeassa. Hänen pitäisi nukkua huoneessani, koska olohuoneessa vanhemmat varmasti katsoisivat elokuvankin yhdessä, ilman muita, puhumattakaan aamusta. Astuin pitkän miettimistauon jälkeen eteiseen.
”Äiti! Öhm.. Matilda tuli yöks meille”, huusin keittiössä vieläkin hääräävälle äidilleni ja hoputin Mikeä olemaan nopeampi, jotta säästyisimme turhalta tiedeustelulta.
”Emme tarvitse mitään”, jatkoin ja kiiruhdin poikaa vetäen huoneeseeni.
”Oota täs äläkä koske mihinkään”, varoitin uhkaavasti ja suuntasin itseni komerolle, jossa oli patjoja, tyynyjä, peittoja ja lakanoita. Nappasin sopivat lakanat ja raahasin patjan ulos komerosta. Sitten hain peiton ja tyynyt.
”Tee mitä sinun täytyy tehä. Mä meen vessaan”, sanoin ja lähdin kiireesti ulos huoneesta Miken hämmentynyt katse selässäni. Kumpa hän nyt tekisi mitä pitäisikin.
Suu raikkaana tömistelin takaisin huoneeseeni. Pysähdyin ovelle. Silmäni levisivät häpeästä kun katselin söpöä ja lihaksikasta melkein alastonta kehoa. Siirsin vaivoin katseeni vaivoin pois ja yskäisin pari tekoyskäisyä, kun Mike tuijotti minua ilkikurisena.
”Mites mä vaihdan pyjaman päälleni?” Pohdin ääneen. Ja se taisi olla virhe, koska Mike sanoi olevansa katsomatta kun vaihdoin vaatteet. En voinut luottaa tähän, mutta tämä oli jo kääntynyt selin ja peittänyt silmät kädellään. En voinut muuta kuin vaihtaa shortsi pyjamani päälleni. Kömpelösti otin vaatteet pois, mutta en kerennyt kuin laittaa shortsit päälleni kun huomasin hänen tuijottavan jo itseäni. Päästin suustani tukahtuneen kiljaisun.
”Sori! En tajunnu et et ollu valmis”, Mike sanoi ja käänsi katseensa taas seinään. Hän näki minut alastomana lukuun ottamatta shortsejani. Poskeni punoittivat vihasta, mutta myös häpeästä. Minua kuumotti joka puolelta. Tunsin itseni hikiseksi kun vaihdoin topin päälleni. Sitten hyppäsin sänkyyni peiton alle ja käpperryin sen uumeniin kokonaan.
”Sammuta valot, pervo”, mumisin peiton alta. Kuulin "klik" äänen kun valot sammuivat ja tukahtuneet askeleet jotka kävelivät kohti sänkyni vieressä olevaa patjaa. Minusta Mike oli asettanut sen liian lähelle. Kuulin hänen tasaisen hengityksensä ja haistoin tämän söpön kamillan tuoksun.
”A-alexandra...”, hän aloitti epävarmasti. Tunsin hänestä huokuvan kiusallisuuden.
”H-halusin sanoa tämän sinulle jo pitkään. M-minä...”, hän takelteli. Pidin siitä, koska se oli söpöä. Mutta mitä ihmettä hän halusi kertoa minulle? Alkoi pitkä hiljaisuus, jonka sitten rikoin.
”Niiiiiin?” Venytin sanaa kärsimättömänä. Otin peiton pois päältäni, kun tunsin sen alla olemisen liian tunkkaiseksi.
”O-oon ihastunut si-sin-uun”, hän lausui nuo kolme sanaa hyvin epäselvästi takellellen. Mutta kun viimein ymmärsin mitä tämä oli sanonut, silmäni levisivät auki ja päästin yllättyneen henkäisyn.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Moi,
Sori, oon tosi pahoillani! En ole kirjottanu tätä pitkään aikaan, koska ei ole ollut inspistä ja olen ollut 39.5 asteen kuumeessa ja varmaan tiedätte, että silloin ei aivot toimi. Juu tiedän, tästä luvusta tuli lyhyt ja tylsä :/ lukijoille tiedoksi, että otan mielelläni mielipiteitä vastaan :3 ne auttavat ja kehittävät kirjoittajaa hurjasti. Jos ei vain keksi sanoja kommenttiin niin jos tarina kelpasi, paina tähden kuvaa :) hyvää viikonloppua!
P.s. thruénilainen tarinan lukijoille tiedoksi: jatkoa tulee huomenna tai sunnuntaina, viimeistään maanantaina tulee jatkoa! :3
