Naapurin Prinssi / Completed

osa 14: ei voi olla totta

[Kuvassa Mike]

"Miten tämä lasku lasketaan?" Matilda kysyi kuiskaten matematiikan tunnilla. Sen jälkeen kun hän tuli Ranskasta, hän on ollut aivan pihalla opetuksesta. Pyöräytin silmiäni ja vilkaisin Matildan tarkoittamaa laskua matematiikan kirjasta.

"Oletko tosissasi?" Hihitin vastauksesksi. Mihin Matildan aivot ovat jääneet? Ranskaan? Tuo lasku oli varmasti maailman helpoin, olin itse laskenut sen jo aikoja sitten. Lopetin kuitenkin hihittämisen, kun näin Matildan totiset kivikasvot.

"Okei, okei, ymmärrän", kiirehdin sanomaan. "Lasket ensin ***", selitin ja katsoin Matildaa varmistaakseni oliko hän ymmärtänyt.

[Ihmettelette varmaan mitä nuo tähdet tarkoittaa c: minulla siis ei ole harmainta aavistusta mitä yläkoulussa, puhumattakaan kasiluokasta, opiskellaan matematiikassa, joten pistin nuo tähdet sanojen tilalle :)]

Matilda nyökkäsi selvästikkin ilahtuneena kun viimeinkin tajusi laskun. Minäkin sain hymynkareen huulilleni. Unelma-ammattini on olla opettaja, ja nyt sain yhden henkilön tajuamaan laskun, mikä tarkoittaisi pientä edistystä minulle.

Koulunkellot soivat juuri, kun olin saamassa viimeisen tehtävän ratkaistuksi. Pahus, vihoittelin koulunkelloile, kun säikäyttivät minut niin, että vastaus viimeiseen tehtävään katosi mielestäni.

Nousin tuolista ja venyttelin. Selkäni naksahti epämukavasti, koska olin istunut kaksi tuntia peräkkäin, huomioi, että olin istunut kaksi tuntia matematiikan tunnilla. Matikka on karseeta, anteeksi vaan niille jotka pitävät siitä.

Keräsin penaalini reppuuni ja laitoin, enemmänkin työnsin väkisin matikan kirjat reppuuni toivoen, että ne murskaantuisi tai pilaantuisi ei- käyttökelpoisiksi. Laahustin ulos luokasta Matilda perässäni, joka korjaili tukkaansa, vaikka se näytti oikeasti u-p-e-a-l-t-a.

"Mennääks ruokalaan?" Hän kysyi luoden minuun tavallisen 'olen nälkäinen, kannattaa suostua tai syön sinut' -katseen. Kohautin olkiani ja suuntasin ruokalaan, Matildan helpottunut huokaisu kuuluen takaani.

Missäköhän Alina on? Minä vähän epäilin sitä, että hänellä olisi muita ystäviä kuin minä. Tunsin itseni epämukavaksi, kun kuvittelin hänen olevan jossain yksin nurkassa piirtäen luonnosvihkoonsa tai pahempaakin, kiusattavana. Vaikka Alina olikin vasta uusi oppilas tässä koulussa, hänet oli heti otettu kiusatuksi. Mitä hän on tehnyt ansaitakseen kaikki ne tönäisyt, potkut, ja sydäntä raastavat haukkumiset? Alina on varmasti todella vahva, vaikka näyttikin niin heikolta, sirolta. Helposti murtuvalta.

Silmäni kapenivat ja ajatukset pysähtyivät kun näin käytävää pitkin minua kohti kävelevän noita-akan. Linda. Mulkoilin tätä niin murhaavasti kuin voin, kun lähestyimme toisiamme. Hän viimeinkin huomasi minut ja loi minuun omahyväisen halveksuvan katseen. Niin normaalia. Silloin kun kävelimme ohi, oli kuin hidastettu filmi. Tuijotimme toisiamme inhoten.

"Tuhoan elämäsi viemällä sinulta hänet", Linda sihisi hampaittensa välistä hymyillen kuin mikäkin piru ja purjehti pois paikalta. Voi kun minä inhosin tuota hänen purjehtimistaan.

Voi kun minun teki mieli potkaista häntä naamalle, mutta hän sai minut hämmentymään noista sanoista. Tuhoan elämäsi viemällä sinulta hänet? Kenet hän halusi viedä minulta? Pudistin päätäni epäileväisenä. Ehkä hän taas yritti pelotella minua ja saamaan minut polvistumaan eteensä armoa pyytäen, mikä EI. TAPAHDU. KOSKAAN. PISTE.

"Mitä tuo nyt tarkoitti?" Matilda uteli katsoen olkansa yli loittonevaa 'neiti täydellisen' selkää.

"se tavallinen 'minä inhoan sinua'", naurahdin huolettomasti. Lindan sanat pyörivät kuitenkin päässäni kuin mitkäkin hyttyset. Jos en saisi unohdettua niitä sanoja pian, pääni räjähtäisi varmasti. Matilda vilkaisi minua vielä kerran epävarmasti ja huolestuneena, mutta käänsi katseensa takaisin lattiaan, aivan kuin se olisi magneetti, joka imisi hänen kiinnostustaan itseensä.