Naapurin Prinssi / Completed

osa 1: tieto uudesta naapurista

"Alexiii!! Nouse ylöööös!!" Joku huusi korvaani. Raotin vastahakoisesti silmiäni ja näin ärsyttävän 7-vuotiaan veljeni sängyn jalkopäässä. Oli aamu, mutta olin ottanut tavakseni nukkua pitkään.

"Suu umpeen, limaelukka. Nyt on kesäloma, joten saan nukkua niin pitkään kuin haluan", tiuskaisin veljelleni ja käperryin peiton alle. Halusin nukkua vielä edes viisi minuuttia, jos tuo otus nyt lähtisi huoneestani.

"Ja kiellän sinua kutsumasta minua tuolla kuvottavalla nimellä", lisäsin peiton alta. Vihasin tuota nimeä. Alexi - niin lapsellinen ja kuullosti tyhmältä.

"No, miten haluat. Kello on jo yksitoista", hän sanoi, kuin olisi mikäkin ylimys. Heitin tyynyn veljeä päin, joka osui kohteeseensa, jotta tämä lähtisi. Hän tajusi eleeni merkin ja häipyi nopeasti huoneestani.

Nousin ylös, petasin sängyn, vaihdoin pyjaman arki vaatteisiin ja tarkistin puhelimestani ilmoitukset läpi. Ohitin kaikki snapchatin ja instagramin ilmoitukset selaten viesteihin.

Matilda❤: Se kissanpentu on nyt meil koton! Tuutko kattoo sitä?

Vastasin viestiin myöntävästi ja lähdin aamupalalle haukotellen.

~

"Oii miten ihana!" Ihastelin Matildan pitkäkarvaista pientä kissaa Matildalla kotona.

"Niin on", Matilda hymyili ylpeästi ja silitti kissaansa.

"Mikä sen nimi on?" Kysyin.

"En tiedä vielä mutta ajattelin sen nimeksi harmaatassu", hän vastasi. Yhtäkkiä Matildan hymyilevät kasvot muuttuivat oudoiksi.

"Mitä nyt?" Kysyin hämmästyneenä.

"Etkö tiedä? Herranjestas sinunhan se eniten pitää tietää!" Matilda totesi kovemmalla äänellä kuin yleensä. Vatsani heitti kuperkeikan. Mitä Matilda tarkoitti?

"No mitä on tapahtunut? Onko joku kuollut? Mitä tarkoitat?" Pommitin häntä kysymyksillä. Kurtistin kulmiani kun tyttö virnisti ja naurahti.

"Ei ei, vaan teidän naapuriin muuttaa uusi perhe hölmö. Lapsiperhe", Matilda sanoi huvittuneesti. Katsoin häntä silmät pyöreänä. Rauhoituin, mutta silti minua alkoi jännittää. Entinen naapurimme, vanha rouva Puro oli kuollut kolme kuukautta sitten sydänkohtaukseen. Taloa on yritetty myydä kaksi kuukautta. Nyt se on siis ostettu!

Mielessäni pyöri ainakin sata kysymystä. Milloin he muuttavat? Onko lapset siinä lapsiperheessä samanikäisiä kuin minä? Ovatko lapset poikia, tyttöjä vai molempia? Tuleeko meistä ystäviä?

"Kuullemma poika ja tyttö. Poika on samanikäinen kuin me ja tyttö vuoden nuorempi", Matilda kertoi haaveilevalla äänensävyllä. Hän taisi miettiä sitä poikaa, tietysti. Mieleni teki mainita tämän nykyisestä ihastuksesta Jimistä, mutta pidin suuni kiinni. Antaa tytön haaveilla.

"Mistä tiedät tuon kaiken?" Kysyin häneltä tutkivasti. Matilda punastui ja muuttui vaivaantuneeksi.

"No... öö ... siis ku mehä asutaa lähellä toisiamme, joten halusin vähä vilkaista sitä rouva Puron taloa... nii just sillo siihe pihaan ajo auto...", Matilda selitti hiljaa. Nyökkäsin hänelle, että hän jatkaisi.

"Se oli se perheen isä nii se puhu jonkuu kaa siellä ja ööö... sano et haluu ostaa talon ja bla bla blaa ja sit mainitsi omista lapsista ja että minkä ikäisiä on. Olit silloin mökillä perheesi kanssa", Matilda lopetti selityksensä pieneen häpeän hymyyn. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus.

"Jaahas jaahas... oon iha varma et sust tulee joku juorulehden toimittaja tolla menolla!" Naurahdin kiusoitellen.

"No joo, tottakai", Matilda jupisi.

***

Sinä päivänä en nukahtanut kovin pian. Ajattelin vain meidän uutta naapuri perhettä. Tai no, enemmänkin sitä poikaa... hänellä olisi vaalea tukka ja hän olisi komea... Ehkä hän olisi myös sellainen jonka kanssa pystyisin puhua ja käyttäytyä niin kuin normaalit ihmiset tekivät. Olin aina ujo poikien seurassa.
Pudistin yhtäkkiä päätäni päätäni huokaistessani.

"Miksi edes ajattelen tälläistä?" Mumisin unisena. Käänsin kylkeä sängyssä, käperryin peittoon ja nukahdin vähän ajan päästä.

Word count: 508