Nouis&Niam Fanfic in Finnish

Part 17

Niall's POV:

Lepuutin päätäni Louisin olkapäällä ja hän leikki hiuksillani.

"Louis", kuiskasin. "Hmm", hän mumisi. "Sori mä olin idiootti sillon viime kerralla, m-mä en vaan tienny mitä mun ois pitäny tehä", sanoin ja punastuin.

"Mun vika se oli, olin ihan liian innokas, mehän ollaan vaan kavereita", Louis sanoi ja lauseen loppu sattui sydämeeni. "O-okei", kuiskasin, "vaan kavereita".

"Niall, ha-haluisitko olla mun p-poikaystävä", Louis sopersi. Katsoin häntä hämmentyneenä ja näin kuinka hänen poskensa punottivat. Hymyilin ja suukotin häntä nopeasti.

"Mielelläni", sanoin punastuen. Louis naurahti ja kömpi päälleni suudellen. "Kiitti", hän kuiskasi hymyillen. "Mut ei mitään äkkinäisiä liikkeitä Louis", naurahdin ja kiedoin käteni Louisin kaulan ympärille. Hän nyökkäsi ja suuteli minua uudelleen.

"Louis ja Niall! Tulkaa syömään", Louisin äidin ääni kuului oven ulkopuolelta. "Aina kaikki hyvä keskeytetään", Louis naurahti ja nousi pois päältäni. Hymähdin ja nousin ylös. Louis otti kädestäni kiinni ja hymyili iloisesti lähtien kävelemään alakertaan.

Louisin äiti hymyili iloisesti, kun näki meidät,"vai tekö pelkkiä kavereita". "Äiti, tässä on mun poikaystävä", Louis hymyili ylpeästi ja suukotti poskeani saaden minut punastumaan. Louisin äiti pyöritteli päätään hymyillen, "käykäähän istumaan".

"Miten te tutustuitte?", Louisin äiti kysyi kun olimme saaneet ruokaa lautasillemme. Katsoin Louisia ja hän aloitti, "me tavattiin koulussa, ollaan samalla luokalla joten ihan luokkakavereita ollaan oltu".

Hymyilin Louisin sanoille. Tuohan ei ollut totta, tapasimme toisemme sen takia kun Louis kiusasi minua, mutten puuttunut asiaan sen tarkemmin. Louis hymyili äidilleen ikään kuin merkkinä, ettei hän kyselisi enempää.

Söimme rauhassa ja palasimme takaisin Louisin huoneeseen. "Mites Liam nyt", Louis kysäisi. "Mä en oikeen tiiä", sopersin ja katsoin maahan. "Sovi asiat sen kanssa, okei", Louis sanoi ja laski kätensä olkapäälleni. Hymyilin ja nyökkäsin.

"Ymmärrätkö, jos mun pitää lähtee, mulla on huomenna koe ja aikanen herätys", sanoin ja katsoin Louisia ujosti. "Tottakai, me nähään huomenna ja viikonloppuna voidaan tehä jotain", Louis vastasi hymyillen. Nyökkäsin lähtien kävelemään ulko-ovelle.

Hymyilin ja halasin Louisia pitkään. Kun irrottauduin, pussasin häntä nopeasti huulille. "Moikka", sanoin ja hymyilin. "Moikka", Louis sanoi iloisesti ja jäi katselemaan, kun lähdin kävelemään kotiani kohti.

Alkoi jo hieman hämärtää, olihan syksy tulossa. Katsoin taivaalle. "Mahtavaa", huokaisin kun muutama sadepisara tippui naamalleni. Kiristin tahtiani ja näin jo kodin häämöttävän edessäpäin.

"Voi Niall mihin noin kiire", kuulin äänen takaani ja samassa muutama käsipari tarttui minuun. Yritin huutaa apua, mutta tunsin käden suullani enkä saanut ääntä aikaiseksi.

Käteni vedettiin taakse tiukasti, enkä pystynyt rimpuilemaan mihinkään suuntaan. Katsoin, kun yksi mustiin pukeutunut hahmo liikkui eteeni vetäen hupun pois päästään.

Zayn.

"Mähän sanoin, että me kiusataan sua kerran Louis on liian nössö siihen", hän naurahti. Purin suuni edessä olevaa kättä ja se vetäytyi pois. "Louis EI ole nössö!", huusin.

Zayn otti kauluksestani kiinni ja katsoi syvälle silmiini. "Sinuna en sanois mitään", Zayn murahti. Pyöräytin silmiäni ja Zaynin ote kiristyi.

"Yritätkö olla peloton", Zayn naurahti. Katsoin häntä hämmentyneesti. "Mm", mumisin ja olin vastaamassa, kun tunsin Zaynin polven iskevän mahaani.

Vingahdin, joka sai Zaynin nauramaan. "Voi pikkusta", hän sanoi ja potkaisi kerran mahaani. Kaksi hänen kaveriaan pitivät minua suorassa, joten Zayn sai tilaisuuden lyödä naamaani.

Nojauduin täysin käsiin, jotka pitelivät minua pystyssä. Zayn vain virnuili edessäni ja löi uudemman kerran naamaani, sillä kertaa keskittäen leukaani.

Silmäni tuntuivat raskailta ja maistoin veren suussani. Zayn naurahti ja löi mahaani kovaa, nyökäten kavereilleen ja he päästivät minusta irti. Rojahdin maahan ja huusin kivusta mikä tuntui alaselässäni, kun osuin kovaan asvalttiin.

Silmäni painuivat hiljalleen kiinni ja katselin kun sade vain yltyi. Tunsin, kun puhelimeni värisi taskussani, mutten jaksanut kaivaa sitä. Värinä loppui, alkoi uudelleen ja taas loppui.

Silmäni painuivat kiinni ja tunsin vaateideni kastuvan läpimäriksi.