Nouis&Niam Fanfic in Finnish

Part 22

Niall's POV:

Katselin, kun Louis ryntäsi ulos ovesta. Nojasin hitaasti pääni käsiini ja huokaisin syvään.

"Onko kaikki hyvin, kävikö täällä äsken joku?", kuulin äitini äänen takanani.

Pudistin nopeasti päätäni, "ei täällä ketään käynyt".  Kuulin, kun äitini meni takaisin tekemään jotain, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Nousin tuolista ylös ja kävelin vesihanan luo. Avasin hanan ja annoin sen hetken valua, että saisin varmasti kylmää vettä.

Kokeilin sormellani vettä ja totesin sen sopivaksi, joten muodostin käsistäni kupin ja roiskin kylmää vettä naamalleni.

Suljin hanan ja kuivasin käteni paitaani. En jaksanut välittää, vaikka paitani kastui.

Kävelin takaisin pöydän ääreen, mutten istunut alas. Otin puhelimeni käteen ja selailin yhteystietojani.

Nostin puhelimeni korvalleni ja kuuntelin tasaista tuuttausta.

"Liam? Voinko tulla teille", sanoin hiljaa.

"Joo tottakai", Liam vastasi hieman kysyvästi.

En jaksanut vastata enempää, mumisin ja suljin puhelun. Kävelin eteiseen ja laitoin kengät jalkaani. Otin takkini naulakosta ja laitoin sen päälleni. Puhelimen laitoin takkini taskuun.

"Äiti meen käymää kaverilla!", huusin ja vedin hupun päähäni.

Avasin oven ja astuin hämärään sateiseen ilmaan. Vedin takkini vetoketjun kiinni ja laitoin kädet taskuihini.

Katselin jalkojani, kun kävelin Liamin kotia kohti. Louis pyöri mielessäni koko matkan ajan.

Koputin Liamin oveen ja hetken päästä ovi avautui. Hymyilin heikosti, "moi". Liam naurahti ja avasi ovea enemmän, "moi vaan".

Kävelin sisälle ja otin hupun pois päästäni. Riisuin takkini ja kenkäni ja katselin ympärilleni.

Liamin luokse oli aina mukava tulla.

"Voidaanko mennä sun huoneesee?", kysyin kun huomasin, että Liamin äiti istui olohuoneessa. Liam nyökkäsi ja lähti kävelemään huonettaan kohti.

Odotin, että Liam sulki oven. Istuin sängylle ja rupesin kertomaan tarinaani.

"Louis tapas Zaynin ilmeisesti tänään. Louis tuli mun luokse ihan nopeesti käymään, luulin että se tuli ihan muuten vaan pitämään mulle seuraa, mutta se sanoi, että ois uhka mulle jos jatketaan tätä meidän juttuu", ääneni murtui hieman, "otin Louisin sanat ehkä liian henkilökohtasesti ja viittasin siihen että ehkä Louis on oikeessa", lopetin puhumisen ja otin tukea Liamista.

"Nyt se on mulle vihanen, eikä haluu nähä mua", sanoin hiljaa ja yksittäinen kyynel tippui poskelleni.

Liam pyyhki kyyneleeni pois sormellaan ja vetäisi minut syliinsä. Nostin jalkani Liamin jalkojen päälle ja halasin häntä tiukemmin.

Nyyhkytin hiljaa hänen rintaansa ja tunsin, kun hänen paitansa kastui. Nostin pääni ylös ja pyyhkäisin märkää jälkeä, jonka olin saanut aikaan.

"Sori", mumisin ja vetäydyin taaksepäin. Liam naurahti ja pyyhki poskiani, "ei se mitään".

"Ei Louis sua vihaa", Liam sanoi lopulta.

Pudistin päätäni ja tunsin silmieni kostuvan lisää, "kyllä vihaa".

Liam otti kasvoni käsiinsä ja pakotti minut katsomaan häntä. "Niall, Louis ei voisi ikinä vihata sua", Liam sanoi ilmekään värähtämättä.

Katsoin Liamia ja niiskautin, "miten saan ees tilaisuutta puhua sille". Liam käänsi katseensa hetkeksi pois ja puri huultaan.

"Kyllä me keksitään", hän sanoi ja hymyili. Hymyilin hennosti takaisin ja katsoin alaspäin. Tunsin poskiani kuumottavan hieman.

Liam piti kasvoistani kiinni ja olin varma, että hän tunsi kuinka poskiani kuumotti.

"Haittaako sua jos pussaan sua", Liam totesi nopeasti. Katsoin nopeasti ylös ja kohtasin Liamin ruskeat, säkenöivät silmät.

En kerennyt ajattelemaan, kun tunsin Liamin huulet omillani.

A/N:

Luvun laadusta ei oo takeita, mut WOW en voi kiittää tarpeeks kaikista lukukerroista mitä tällä tarinalla on!

Jo yli 1000 lukukertaa :o noi merkitsee mulle tosi paljon, enkä voi muuta sanoo, kun ISO kiitos ja jatkakaahan lukemista! :)