Nouis&Niam Fanfic in Finnish

Part 7

Louis' POV:

"Vai oli teillä kiihkee yö?", vinkkasin tökäten Niallin kaulassa olevaa violetinpunaista jälkeä. Niall punastui samantien ja peitti jäljen kädellään. "E-ei", hän sopersi. Hymyilin ja siirsin katseeni opettajaan, joka oli keskittynyt papereihinsa.

Hipaisin Niallin kättä, joka lepäsi pulpetilla. Niall katsoi minuun hämmentyneesti. Virnistin ja otin hänen kätensä omaani ja vein sen pulpetin alle.

Rupesin leikkimään Niallin pitkillä sormilla ja katsoin häntä silmiin sanoen: "Niall oon oikeesti tosi pahoillani kaikesta mitä oon tehny sulle. Mun ois tehny mieli vaa tappaa itteni sillon kun näin ne sun mustelmat sun naamassa. Mulla on vieläkin tosi paha mieli ja toivon että voit antaa mulle anteeks". Niall empi hetken ja vastasi sitten: "toi oli ihanasti sanottu ja arvostan sitä mut mun pitää miettiä". "Okei", kuiskasin ja päästin irti Niallin kädestä.

Tunsin mokanneeni tosi pahasti.

Liam's POV:

"Mä näin kaiken Niall!", huusin välitunnilla. "Eh minkä?". Naurahdin, "sen keskustelun Louisin kanssa". Niall hymyili ja sanoi sitten: "Louis pyys multa anteeksi ja samalla piti salaa mun kädestä kiinni". Halasin Niallia tiukasti ja sanoin: "mä arvasin. Louis näytti niin viattomalta ja rakastuneelta". Niall repesi nauruun lauseen lopussa. Hänen naurunsa on niin ihana.

"Mitäh? Ihan totta", naurahdin ja heilautin käsiäni. "Joojoo Liam, mut edetään silti hitaasti, annan Loulle anteeks, mutta se ei tarkota etten ois enään vihanen sille", Niall hymyili kävellessämme takaisin sisälle. Niallin idea kuulosti lupaavalta.

Niall's POV:

"Hei Lou", sanoin tunnin alussa. "Mmh?", hän vastasi ja kääntyi katsomaan minua. Huokaisin ja hymyilin sanoen: "kyllä mä sulle annan anteeks, tottakai". Louisin hämmentynyt ilme muuttui suureen hymyyn ja hän tarrautui minuun kiinni halaten lujaa.

"Hhei ihan rauhassa", hymähdin ja Louis irtautui sanoen: "ai sori, joo".

Koko tunnin ajan Louis vain hymyili, hymyili ja hymyili. En ymmärrä miten yksi anteeksianto pystyi ilahduttamaan niin paljon. Mutta yhdestä asiasta olin varma; Louis ei enää luultavasti hakkaisi minua. Hymyilin jo pelkälle ajatukselle.

Menin kotiin yksin ja tylsistyneenä, koska seuraavana päivänä oli koe. Rojahdin suoraan sohvalle ja siinä vietin koko loppupäivän. Äiti tuli kotiin vasta myöhään, joten ruuan söim vasta ennen kuin menin nukkumaan.

Kokeeseen pänttäsin niin paljon, että jäi vielä aikaa jutella Liamin kanssa. Hymyilin ja vaihdoin Liamin nimen kertaalleen.

To: Honey
*oon ihan poikki..* meni hetki, ennen kuin Liam vastasi.

From: Honey
*no huh mitäs oot tehny ;)* tunsin poskiani kuumottavan.

To: Honey
*Liam! Ei mitään sellasta.. Luin kokeesee liikaa enkä koske tohon kirjaan enään ikinä*

From: Honey
*ai hyvä kun muistutit siitä! Pitää mennä lukemaa en haluu mitään 5 siitä.. Huomenna hengataan yhessä xx*

En enää viittinyt vastata Liamillr ja häiritä hänen lukemistaan. Suljin puhelimen ja makasin sohvalla muutaman minuutin.

"Hyvää yötä meen nyt nukkumaan!", huikkasin äidilleni ja kipitin yläkertaan. Möngin peiton alle ja muistelin eilistä iltaa. Hymyilin ja painoin sormeni kaulalleni punertavan jäljen päälle. Missä vaiheessa Liam sen edes teki. Hymähdin, suljin silmäni ja nukahdin.

Heräsin kylmyyteen, kun Liam ei ollutkaan vierelläni lämmittämässä. Avasin puhelimen ja tekstasin Liamille: *mulla on täällä tosi kylmä, ikävä sun lämpöö :(*. Nousin ylös ja huomasin, että ikkuna oli täysin huurussa. Päättelin, että ulkona on kylmä, joten laitoin lämpimän hupparin ja ohuen takin päälleni.

Katsoin nopeasti puhelintani, johon oli tullut viesti: *tuun teille loppuviikoks 'yökylään'  jos sun vanhemmille käy? Saat halin koulussa xx*. Hymyilin ja lähdin koulua kohti.

"Niaaalll", kuulin Liamin huutavan ja näin kun hän juoksi minua kohti. Kun hän pääsi luokseni, hän vetäisi minut syliinsä ja pyöritti ympäri. Kikatin ja kun Liam pysähtyi, tunsin hänen huulensa omillani.

"Toivottavasti tää lämmittää vähän", hän sanoi hymyillen. Halasin Liamia ja hymyilin. "Mennään", Liam sanoi ja otti kädestäni kiinni. Seurasin Liamia sisälle ja siitä kaapeillemme.

Liam painoi minut hellästi kaappia vasten, kurottautui lähemmäksi ja näykkäsi leikkisästi alahuultani. Ihmettelin, miten moni ei huomannut mitään, kun päivät pitkät pussailimme kaappien luona, mutta sehän ei sinänsä haitannut.